Synteettinen vs. luonnollinen kannabis: mitä eroa niillä on?

Max Sargent

Kannabistoimittaja ja psykedeelien asiantuntija

Max Sargent

Viimeksi päivitetty: 18 December 2025

Tarkistanut:

Arno Hazekamp

Tarkistanut:

Arno Hazekamp

Anna tekoälyn selittää tämä sivu

Valitse suosikkisi tekoälytyökalu saadaksesi nopean yhteenvedon.

ChatGPT

Perplexity

Claude

Luonnollisten, kasviperäisten kannabinoidien (eli fytokannabinoidien) ja synteettisten (ihmisen valmistamien) kannabinoidien eroista liikkuu yhä paljon väärinkäsityksiä. Lisäksi sekaannusta aiheuttaa se, että osa synteettisistä kannabinoideista kehitetään tarkasti rajattuihin lääketieteellisiin tarkoituksiin, kun taas toisia valmistetaan laittomaan kaupalliseen myyntiin.

Laillisella puolella on synteettisiä CBD:n ja THC:n muotoja, joita tuotetaan ja myydään lain puitteissa lääkkeinä tai terveysvalmisteina. Asteikon toisessa päässä ovat laittomat synteettiset yhdisteet, kuten K2-kannabinoidi, joka tunnetaan myös nimellä Spice. Sen on raportoitu olevan jopa 100 kertaa THC:tä vahvempi, ja se on myös erittäin vaarallinen: siihen on liitetty useita vakavia terveyshaittoja ja jopa kuolemantapauksia (Groth, 2023).

Tavalliselle kannabiksen käyttäjälle pätee yksinkertainen nyrkkisääntö: useimmat synteettisesti tuotetut kannabinoidit ovat huono uutinen. Jos terveys on sinulle tärkeä, niitä kannattaa välttää. Tällä taustalla katsotaan, mitä eroja luonnollisella kannabiksella ja synteettisellä kannabiksella on – ja mitä se käytännössä tarkoittaa kuluttajille.

Kaikki kannabis ei ole samanlaista

Kannabinoideja – kemiallisia yhdisteitä, jotka sitoutuvat ihmiskehossa oleviin kannabinoidireseptoreihin tai vaikuttavat niiden toimintaan – voidaan tuottaa usealla eri tavalla.

Kannabiskasvista on tunnistettu reilusti yli 100 luonnollista fytokannabinoidia, kuten CBD ja THC. Kun laillistaminen etenee eri puolilla maailmaa, kannabinoideista tehdään jatkuvasti enemmän tutkimusta – sekä yksittäisinä yhdisteinä että erilaisina yhdistelminä.

Kannabinoideja voidaan myös valmistaa laboratoriossa. Synteettisiä kannabinoideja tunnetaan jo yli 300, ja määrä kasvaa todennäköisesti edelleen. Osa käyttäjistä ajattelee, että nämä toisinaan lailliset aineet olisivat "turvallisempia" kuin luonnolliset kannabinoidit, mutta todellisuudessa asia on päinvastoin – kuten alla kerromme.

Lopuksi on hyvä muistaa, että kannabinoideja syntyy myös omassa kehossamme! Endokannabinoidit, kuten anandamidi ja 2-arakidonoyyliglyseroli, tuotetaan säätelemään laajaa joukkoa fysiologisia toimintoja endokannabinoidijärjestelmän (ECS) sekä sen reseptorien kautta.

Endokannabinoidijärjestelmä toimii tasapainon varassa

Vaikka jotkin fytokannabinoidit voivat aktivoida tai muokata endokannabinoidijärjestelmän (ECS) reseptoreita ja entsyymejä jopa voimakkaammin kuin omat endokannabinoidimme, luonnollisen kannabiksen vaikutus pysyy tyypillisesti tasapainoisena eikä karkaa yli.

Kehon kaksi tärkeintä kannabinoidireseptoria, CB1 ja CB2, ovat olennaisia dynaamisen tasapainon ylläpitämisessä. Tätä tasapainotilaa kutsutaan tieteellisesti homeostaasiksi. Reseptoreita on laajasti aivoissa ja muualla kehossa, ja ne toimivat lukko ja avain -periaatteella: kun kannabinoidin kemiallinen rakenne sopii reseptorin “lukkoon”, se toimii avaimena ja saa reseptorin reagoimaan.

Juuri tämä mekanismi rajoittaa sitä, kuinka paljon kannabinoideja elimistö pystyy käsittelemään. Samasta syystä luonnollisten kannabinoidien käyttö ei tyypillisesti johda hengenvaaralliseen yliannostukseen. Synteettisessä kannabiksessa taas kannabinoideille voidaan antaa yleismuoto, jonka ansiosta ne ikään kuin “pakottavat lukon auki” ja stimuloivat reseptoreita tavalla, joka voi olla epäedullinen tai jopa vaarallinen.

Luonnollinen ja synteettinen kannabis: perusteet

Luonnollinen ja synteettinen kannabis eroavat toisistaan selvästi, ja keskeisten erojen ymmärtäminen on tärkeää. Alla käymme läpi molemmat kategoriat yleistasolla ja annamme sen jälkeen esimerkkejä luonnollisista ja synteettisistä kannabinoideista.

Mitä on luonnollinen kannabis?

"Luonnollisella kannabiksella" tarkoitetaan tarkemmin ottaen luonnollisia kannabinoideja, joita on kahta päätyyppiä: fytokannabinoidit ja endokannabinoidit. Sekä endo- että fytokannabinoidit voivat vaikuttaa kannabinoidireseptoreihin ja entsyymeihin, mikä voi aiheuttaa ihmisessä monenlaisia vaikutuksia. Toisin kuin synteettiset kannabinoidit, luonnolliset kannabinoidit eivät kuitenkaan tyypillisesti ylistimuloi kannabinoidireseptoreita vaaralliselle tasolle. Endokannabinoideja ei voi nauttia tuotteina, vaan ne vaikuttavat ainoastaan silloin, kun elimistö tuottaa niitä luonnollisesti.

Esimerkkejä luonnollisesta kannabiksesta

Kaikkia kannabiskasvista uutettuja kannabinoideja voidaan pitää luonnollisina fytokannabinoideina. Esimerkkejä ovat:

• THC
• CBD
• CBG
• CBC
• THCA
• CBDA
• THCV

Kaksi tärkeintä ihmisessä luontaisesti esiintyvää endokannabinoidia ovat anandamidi (AEA) ja 2-arakidonyyliglyseroli (2-AG).

Mitä on synteettinen kannabis?

Vaikka synteettiset ja luonnolliset kannabinoidit ovat kiistatta eri asioita, ne vaikuttavat perusmekanismiltaan samalla tavalla: ne aktivoivat endokannabinoidijärjestelmän reseptoreita, erityisesti CB1-reseptoria. Päihtymisen tunne syntyy pitkälti CB1-reseptorin aktivoitumisesta; jos synteettiset kannabinoidit eivät sitoutuisi CB1:een, niille ei olisi kysyntää kannabiksen ”korvikkeena”. Tarkemmin ilmaistuna synteettiset kannabinoidit ovatkin kannabinoidireseptorien agonisteja.

Synteettisiä kannabinoideja ei valmisteta kannabiksesta peräisin olevista yhdisteistä, vaan erilaisten muiden kemikaalien ja valmistusmenetelmien avulla. Osa näistä menetelmistä on tieteellisesti luotettavampia kuin toiset. Viranomaisten hyväksymissä lääkkeissä tavoitteena on jäljitellä kannabinoidien lääkinnällisiä vaikutuksia mahdollisimman turvallisesti ja samalla pienentää haittavaikutusten riskiä. Turvallisuutta arvioidaan tiukoissa kliinisissä tutkimuksissa. Katukaupasta saatavassa synteettisessä ”marihuanassa” haittavaikutusten riski on sen sijaan huomattavasti suurempi, koska tuotteita ei testata.

Silti myös lääketeollisuus on joutunut toteamaan, että kannabinoidien muokkaaminen tiettyjen vaikutusten saavuttamiseksi voi olla vaarallista. Rimonabant oli ruokahalua hillitsevä kannabinoidilääke, jonka raportoitiin aiheuttavan potilailla itsetuhoisia ajatuksia, ja se poistettiin markkinoilta noin vuonna 2009.

Ei-lääketeollisissa olosuhteissa tuotetut synteettiset valmisteet, joissa ei ole edes peruslaatukontrollia, voivat olla tätäkin vaarallisempia – pahimmillaan jopa hengenvaarallisia.

Synteettiset kannabinoidit jaotellaan yleensä seuraaviin ryhmiin (Presley ym., 2013):

• Syklheksyylifenolit
• Naftoyyli-indolit
• Naftyylimetyyli-indolit
• Naftyylimetyyli-indeenit
• Naftoyyli-pyrrolit
• Fenyliasetyyli-indolit
• Adamantoyyli-indolit
• Tetrametyylisyklopropyyli-indolit

Muita synteettisesti valmistettuja kannabinoidireseptorien agonisteja ovat esimerkiksi oleamidi, jota käytetään yleisesti muovien valmistuksessa ("Synthetic cannabinoids and 'Spice' drug profile").

Oleamidi, metanandamidi sekä muut synteettiset kannabinoidit ovat rakenteellisesti sukua elimistön omalle endokannabinoidille, anandamidille.

Lisäksi synteettiset kannabinoidit ovat lähes aina ”isolaateja”, eli tuotteessa on käytännössä yksi ainoa kemiallinen yhdiste, jonka tarkoitus on stimuloida elimistön kannabinoidireseptoreita mahdollisimman voimakkaasti. Joskus tällaisia yhdisteitä syntetisoidaan THC-molekyylin osista ja muokataan sen jälkeen laboratoriossa. Useimmat synteettisen kannabiksen muodot eivät kuitenkaan ole missään vaiheessa tekemisissä luonnollisten kannabinoidien kanssa.

Synteettisissä tuotteissa kuluttajan on käytännössä mahdotonta tietää, mitä muita kemikaaleja katukaupasta ostetun synteettisen ”marihuanan” valmistuksessa on käytetty. Näitä aineita sekoitetaan usein tai suihkutetaan luonnonkasvien ja yrttien päälle, jotta ne näyttäisivät luonnollisilta tuotteilta.

Esimerkkejä synteettisestä kannabiksesta

Monet synteettiset marihuanatuotteet on suunniteltu tarkoituksella kiertämään kannabista koskevia lakirajoituksia, ja niitä markkinoidaan joskus “ei ihmisravinnoksi”. Esimerkiksi K2 myytiin alun perin “potpourrina” eli tuoksuseoksena tai “suitsukkeena”, jota ei ollut tarkoitettu ihmisille käytettäväksi. Tietenkin ostajat tiesivät aivan hyvin, mihin tuotetta kotona käytettiin. Tällaisissa tuotteissa olevat synteettiset kannabinoidit vaikuttavat usein kehon kannabinoidireseptoreihin voimakkaammin — joskus jopa hallitsemattoman voimakkaasti.

2000-luvun alusta lähtien viranomaiset ovat tunnistaneet Euroopassa yli 142 synteettistä kannabinoidia. Niitä voi päätyä myös esimerkiksi makeisiin ja vape-tuotteisiin, joita myydään luonnollisena CBD:nä tai THC:nä.

Tässä muutamia nimiä ja nimikkeitä, joihin laittomat — ja usein vaaralliset — synteettiset kannabinoidit voivat liittyä:

• Spice
• K2
• Yucatan Fire
• Sence
• Chill X
• Smoke
• Genie
• Algerian Blend

Huom: nimet voivat vaihtua nopeasti, eikä puhekielisen nimen perusteella kannata olettaa tietävänsä, mitä kemikaaleja tuote todellisuudessa sisältää.

Luonnollinen vs. synteettinen kannabis

Nyt kun olemme käyneet läpi luonnollisen ja synteettisen kannabiksen yleiset perusperiaatteet, on aika sukeltaa tarkempiin yksityiskohtiin.

Kemiallinen rakenne

Synteettiset kannabinoidit ovat kannabinoidireseptorien agonisteja (eli ne sitoutuvat reseptoreihin). Ne eivät kuitenkaan ole kemiallisesti samoja kuin luonnossa esiintyvät kannabinoidit. Useimmat synteettiset kannabinoidit ovat rasvaliukoisia ja koostuvat tyypillisesti 22–26 hiiliatomista. Monilla on myös niin sanottu ”sivuketju”, jossa on neljästä yhdeksään tyydyttynyttä hiiliatomia. CB1-reseptorin kannalta parhaaksi sitoutumisaffiniteetiksi arvioidaan 5–8 hiiliatomia; tätä pidempi ketju voi jo heikentää vaikutusta ("Why does alkyl chain length matter", 2020). Synteettisten kannabinoidien tarkasta farmakologiasta (ja toksisuudesta) tiedetään silti yllättävän vähän, koska virallisia tutkimuksia on tehty vain rajallisesti.

Luonnollisissa kannabinoideissa on puolestaan usein 21 hiiliatomia, vaikka poikkeuksiakin esiintyy. Myös sivuketjun pituus voi vaihdella huomattavasti. Tämä rakenteellinen vaihtelu pysyy kuitenkin tietyissä rajoissa, mikä osaltaan vähentää riskiä vakaville haittavaikutuksille.

Yhteenvetona: synteettiset kannabinoidit on tarkoituksella suunniteltu ylittämään kasvin luonnollisten kannabinoidien suhteellisen miedot vaikutukset reilusti. Tämän seurauksena ne voivat kuormittaa ja vahingoittaa endokannabinoidijärjestelmääsi — ja sitä kautta terveyttäsi.

Käyttö

Luonnollisia kannabinoideja on käytetty jo pitkään kokonaisvaltaisiin tai uskonnollisiin tarkoituksiin – ei vain rentoutumiseen. Toisaalta esimerkiksi THC:tä käytetään myös viihdekäytössä.

Synteettiset kannabinoidit kehitettiin alun perin jäljittelemään luonnollisia kannabinoideja lääketieteelliseen käyttöön, etenkin aikana, jolloin marihuana oli yksiselitteisesti laitonta.

Nykyiset synteettiset tuotteet ovat pitkälti syntyneet laittomien valmistajien toimesta: tavoitteena on ollut myydä tuotteita ”laillisesti” silloinkin, kun kannabis on jo monin paikoin laillista – usein ilman huolta ihmisten turvallisuudesta tai terveydestä. Useimmat synteettiset kannabinoidit on tehty poltettaviksi, vaikka niitä voi löytyä myös syötävistä tuotteista, kuten makeisista. Nallekarkit ovat suosittu muoto, johon synteettisiä yhdisteitä voidaan lisätä. Synteettisiä aineita on myös mahdollista käyttää vapingin kautta. Yleisin käyttötapa on kuitenkin selvästi polttaminen: synteettisillä kannabinoideilla kyllästettyä kasvimateriaalia poltetaan ja savua hengitetään.

CBD-karkit (Zen CBD)

107

11,99 €

14,99 €

CBD-karkit (Zen CBD)

(107)

11,99 €

14,99 €

Osa synteettisistä yhdisteistä on valmistettu laboratorioissa siten, että ne jäljittelevät luonnollisia kannabinoideja terapeuttisiin tarkoituksiin. Yhdysvalloissa FDA on hyväksynyt seuraavat synteettiset kannabisaineet, joita saa vain reseptillä: Marinol (dronabinoli), Syndros (dronabinoli) ja Cesamet (nabiloni) ("FDA and cannabis: Research and drug approval process", 2020). Näitä lääkkeitä käytetään vain tietyissä lääketieteellisissä tilanteissa, eikä niitä määrätä laajasti.

Turvallisuus

Ellei käytetty synteettinen kannabinoidi ole valmistettu asianmukaisesti lääkelaboratoriossa, jolla on myös lääkinnälliseen käyttöön vaadittavat sertifikaatit, kaikkia synteettisiä kannabinoideja kannattaa pitää mahdollisesti vaarallisina. Tämän lisäksi monet tuotteet on sekoitettu muihin haitallisiin kemikaaleihin tai päihteisiin. Yhdysvalloissa Food and Drug Administration (FDA) on jopa löytänyt joistakin näistä tuotteista brodifakumia – rotanmyrkkyä, jota on lisätty väitetysti vaikutusten “pidentämiseksi”.

Turvallisin linja on jättää ne kokonaan väliin. Tuotteita ei valvo mikään terveysviranomainen, ja niitä valmistetaan usein puhtaasti voiton vuoksi yrityksissä, joita käyttäjän terveys ei kiinnosta.

Luonnollinen kannabis on turvallisuusprofiililtaan selvästi vähemmän huolestuttava. Marihuanan päihdyttävyys voi silti lisätä riskiä liikenneonnettomuuksiin sekä aiheuttaa sekä akuutteja että pitkäaikaisia terveysvaikutuksia.

Onko synteettinen kannabis todella niin vaarallista?

Lyhyt vastaus on: kyllä. Laittoman järjestelmän ulkopuolella valmistetut synteettiset aineet ovat lähes aina riskialttiita. Yksi suurimmista ongelmista on se, että valmistajat pyrkivät tarkoituksella saamaan tuotteensa näyttämään aidoilta ja luotettavilta.

Väärennettyjä kannabinoideja on löydetty syötävistä tuotteista, kuten makeisista, väärennetystä hasiksesta sekä tietenkin valmiiksi täytetyistä vape-tuotteista. On yleisesti tiedossa, että viihdekäyttöön tarkoitettu synteettinen kannabis voi aiheuttaa käyttäjille erittäin vakavia haittavaikutuksia.

Synteettisten kannabinoidien haittavaikutukset

Tämä ei ole kattava luettelo, mutta seuraavia haittavaikutuksia synteettisten kannabinoidien on raportoitu aiheuttavan:

• Huimaus
• Pahoinvointi ja oksentelu
• Paranoia
• Heikentynyt koordinaatio
• Hengenahdistus
• Kouristukset
• Sydämentykytys
• Tajunnan menetys
• Kuolema yliannostukseen

Voiko synteettisestä kannabiksesta olla hyötyä?

Osa synteettisistä kannabinoideista voidaan valjastaa lääkekäyttöön ja sitä kautta tukemaan terveyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi lailliset kannabinoidilääkkeet kuten Sativex, jota voidaan valmistaa joko luonnollisista kannabinoideista tai synteettisistä yhdisteistä, Epidiolex, joka perustuu pelkästään CBD:hen tai sen synteettisiin vastineisiin, sekä Cesamet (nabiloni), joka on hyväksytty liikehäiriöiden, kuten Parkinsonin taudin, hoitoon.

Moni potilas kuitenkin suosii hoitoa, jossa käytetään pelkkien yksittäisaineiden sijaan luonnosta peräisin olevia kannabinoideja laajemmin—eli hyödynnetään useita kannabinoideja ja muita kannabiskasvin yhdisteitä yhdessä.

Varmimmin pidät huolen siitä, että kannabis on luonnollista eikä sisällä kemiallisia lisäaineita, kun kasvatat sen itse. Tämä voi kuitenkin olla riskialtista, jos asut alueella, jossa kasvatus on yhä laitonta. Silti yhden tai kahden kasvin kasvattaminen on usein turvallisempi vaihtoehto kuin oman terveyden vaarantaminen synteettisellä kannabiksella, joka on hankittu epäluotettavalta taholta. Pidä huolta turvallisuudestasi.