Psykedeelien kolme päätyyppiä

Luke Sholl

Kokenut kannabisjournalisti ja CBD-asiantuntija

Luke Sholl

Viimeksi päivitetty: 30 March 2022

Anna tekoälyn selittää tämä sivu

Valitse suosikkisi tekoälytyökalu saadaksesi nopean yhteenvedon.

ChatGPT

Perplexity

Claude

Ihmiset ovat olleet psykedeelien pauloissa niin kauan kuin muisti kantaa. Kokemukset voivat vaihdella syvällisistä, itsetutkiskelua herättävistä matkoista pyörteisiin visuaaleihin ja voimakkaisiin euforian tiloihin – eikä kahta täysin samanlaista elämystä tunnu olevan. Silti osa kokemuksista muistuttaa toisiaan enemmän kuin ehkä arvaatkaan.

Miten eri psykedeelejä luokitellaan

Kokoa yhteen huoneeseen maailman suosituimmat psykedeelit, ja huomaat nopeasti, että niissä on yllättävän paljon yhteistä. Ne eivät välttämättä näytä samanlaisilta, mutta monilla on varsin samanlainen vaikutusprofiili. Kun näitä vaikutuksia tarkastellaan, aineet voidaan jakaa kolmeen selkeään ryhmään: klassisiin psykedeelisiin, empatogeeneihin ja dissosiatiiveihin. Seuraavaksi käymme jokaisen ryhmän läpi, kuvaamme niiden yleisiä vaikutuksia ja esittelemme tunnetuimpia edustajia.

Klassiset psykedeelit (serotonergiset psykedeelit)

Klassiset psykedeelit ovat useimmille se ensimmäinen asia, joka tulee mieleen sanasta “psykedeeli”. Tieteellisessä kirjallisuudessa niistä käytetään nimitystä serotonergiset aineet. Termi ei ole yhtä tuttu, mutta se kertoo olennaisen niiden toimintatavasta: klassiset psykedeelit vaikuttavat elimistön serotoniinijärjestelmään. Monet niistä esiintyvät luonnossa (esimerkiksi köynnöksissä, sienissä ja lehdissä), mutta joukossa on myös muutamia synteettisiä vaihtoehtoja.

Moni psykonautti aloittaa juuri klassisista psykedeleistä, koska annos–vaste-käyrä on yleensä loivempi ja annostelua on helpompi hahmottaa. Itse kokemus ei silti välttämättä ole “pehmeä” – annoksen kasvaessa myös muutokset havainnoissa, mielialassa ja aistikokemuksissa voimistuvat.

Klassisten psykedeelien löytö ja historia

Klassisten psykedeelien käyttö ulottuu jopa 55 miljoonan vuoden taakse—ainakin "kivisieni-apinateorian" mukaan. Teorian esittänyt Terence McKenna arveli, että Psilocybe-sienet—yksi klassisten psykedeelien keskeisistä tekijöistä—olivat ratkaisevassa roolissa ihmisen evoluutiossa. Toisin sanoen taikasienet saattoivat laajentaa esi-isiemme tietoisuutta ja vaikuttaa siihen, miten ajattelemme ja koemme asioita vielä tänäkin päivänä.

Sen jälkeen eri kulttuureissa ympäri maailmaa on jatkunut syvä kiinnostus klassisten psykedeelisten aineiden voimaan. Vaikka ne ovat levinneet perinteisten käyttöyhteyksiensä ulkopuolelle ja päätyneet myös tutkijoiden tarkasteluun, vaikuttaa siltä, ettemme ole vieläkään täysin ymmärtäneet klassisten psykedeelien koko potentiaalia.

Klassisten psykedeelien vaikutukset

Kuten olemme käsitelleet, serotonergisiä aineita yhdistävät niiden vaikutukset. Vaikka yksittäisten aineiden voimakkuus vaihtelee, klassiset psykedeelit aiheuttavat yleensä muutoksia havainnointiin, mielialaan ja tapaan, jolla käsittelemme tietoa.

Tyypillisiä vaikutuksia ovat:

• Ajan tajun vääristyminen
• Näköhavaintojen muutokset (värien vaihtelu, kuvien ”aaltoilu” sekä näkymien kääntyminen, venyminen tai vääristyminen)
• Mielialan, ajattelun ja tietoisuuden voimistuminen

Näiden vaikutusten perusteella on helppo ymmärtää, miksi klassiset psykedeelit eivät kiinnosta vain valaistumista etsiviä, vaan myös niitä, jotka haluavat lisätä luovuuttaan, tuottavuuttaan ja sosiaalisuuttaan.

Mitä ottaa huomioon klassisten psykedeelien kanssa

Vaikka klassisia psykedeelisiä yhdistää monin tavoin samankaltainen vaikutusprofiili, yksittäiseen kokemukseen vaikuttavat kymmenet eri tekijät. Muista, ettei kahta samanlaista trippiä ole, eikä serotonergisten aineiden vaikutusta kannata vähätellä.

Älä sekoita eri klassisia psykedeelisiä keskenään tai yhdistä niitä muihin aineisiin, kuten alkoholiin. Jos tämä on ensimmäinen kertasi tai kokeilet jotakin uutta, trip sitter on korvaamaton apu. Mieti myös huolellisesti, missä ja milloin haluat trippailla. Lopuksi: klassiset psykedeelit voivat muuttaa aistihavaintoja voimakkaasti, joten ympäristön kannattaa olla mahdollisimman turvallinen ja mukava.

Tunnetuimmat klassiset psykedeelit

Vaihtoehtoja on monia, mutta nämä ovat yleisimmät klassiset psykedeelit, joihin todennäköisimmin törmäät.

• Meskaliini

Meskaliini on psykedeelinen alkaloidi, jota esiintyy tyypillisesti peyoten, San Pedron ja perulaisen soihdun kaktusten malto-osasta. Nämä Meksikosta ja Etelä-Amerikasta lähtöisin olevat kasvit ovat olleet alkuperäiskansojen käytössä jo pitkään, ja niihin liittyy rikas perinne. Raaka-aine vaatii hieman esikäsittelyä, mutta lopputuloksena on voimakas serotonerginen yhdiste. Oikein valmistettuna meskaliinin tajuntaa muokkaavat vaikutukset kestävät yleensä 8–12 tuntia. Onneksi kaktusta on helppo kasvattaa pistokkaasta, ja jo pieni määrä riittää käynnistämään vahvan kokemuksen.  

• DMT

Haluatko lähteä psykonauteille, mutta arki on kiireistä? DMT:n (eli N,N-dimetyylitryptamiinin, jos tieteelliset termit ovat lähellä sydäntäsi) kanssa koko kokemus on ohi ennen kuin huomaatkaan. Kyseessä on erittäin voimakas klassinen psykedeeli, jota esiintyy luonnostaan useissa kasvilajeissa – ja jota voidaan myös valmistaa laboratorio-olosuhteissa. DMT tuo esiin kaikki tutut psykedeeliset vaikutukset ja oikealla annoksella se voi synnyttää jopa kehosta irtautumisen kaltaisia kokemuksia. Parasta on se, että kaikki tapahtuu nopeasti: vaikutus kestää yleensä vain noin 10–20 minuuttia (nauttimistavasta riippuen)!

• Psilosybiini

Psilosybiinisienet ovat yksi vanhimmista tunnetuista klassisista psykedeeleistä – niiden historia ulottuu tuhansien vuosien päähän ja kymmeniin eri kulttuureihin. Siksi monille psykedeelit tarkoittavat ensimmäisenä juuri taikasieniä. Eikä ihme: jo 1–2 grammaa kuivattua Psilocybe cubensis -sientä voi aiheuttaa voimakkaita muutoksia näkö- ja kuulohavainnointiin. Kun tähän lisää sen, että niitä kasvaa eri puolilla maailmaa, niiden suosio käy entistäkin ymmärrettävämmäksi.

• LSD

Toisin kuin muut serotonergiset aineet, LSD on täysin synteettinen — eli se valmistetaan laboratoriossa. Sen kehitti alun perin Albert Hofmann (joka ei ensin ymmärtänyt, mitä oli saanut aikaan), ja myöhemmin aine päätyi osaksi CIA:n salaista mielenhallintakokeilua nimeltä MKUltra. Vaikka taustatarina kuulostaa elokuvakäsikirjoitukselta, LSD oli hyvinkin todellinen — ja erittäin suosittu. Se nousi laajempaan tietoisuuteen 1960-luvulla, ja sitä haettiin erityisesti voimakkaan euforian ja kirkkaiden visuaalisten hallusinaatioiden vuoksi. Aine nautitaan tavallisesti suun kautta, ja matka kestää yleensä noin 12 tuntia.

Empatogeenit

Perinteisiin psykedeeleihin verrattuna empatogeenien vaikutukset ovat yleensä maltillisemmat. Näkö- ja kuulohavainnoissa tapahtuvat muutokset ovat huomattavasti lievempiä, ja painopiste on enemmän tunne-elämässä sekä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Empatogeeneilla on vahva maine bilehuumeina, koska ne lisäävät seurallisuutta, ystävällisyyttä ja – nimensä mukaisesti – empatiaa. Empatogeeneista käytetään myös nimitystä entaktogeenit. Terminvaihdoksella on lähinnä haluttu välttää kreikan sanajuureen ”pathos” (kärsimys) liitettyjä kielteisiä mielleyhtymiä.

Empatogeenien löytäminen ja historia

Empatogeenien tunnetuin ja yleisin aine on MDMA. Muita samaan ryhmään kuuluvia ovat esimerkiksi MDA, MDEA ja mefedroni. 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini (MDMA) kehitettiin alun perin jo vuonna 1912, mutta vasta 1970-luvulla siitä tuli merkittävä osa psykoterapian kokeiluja – ja 1980-luvulla se levisi laajemmin katukäyttöön.

Kemiallisesti empatogeenit ovat eräänlainen välimuoto: niissä on piirteitä sekä stimulanteista että psykedeelien vaikutusprofiilista. Juuri tämä yhdistelmä teki niistä luontevan valinnan rave-kulttuuriin. Aineet ovat suosittuja bileissä, festareilla ja klubeilla, mutta niitä ei pidetä pelkästään viihdekäytön juttuna. Vuosien varrella monissa tutkimuksissa onkin selvitetty esimerkiksi MDMA:n mahdollista hyötyä erilaisten psykologisten haasteiden ja oireiden yhteydessä.

Empatogeenien vaikutukset

Empatogeenien vaikutus alkaa yleensä hieman viiveellä, mutta kun se käynnistyy, voit odottaa esimerkiksi seuraavia tuntemuksia:

• Euforia
• Lisääntynyt ystävällisyys ja myötämielisyys muita kohtaan
• Voimistunut herkkyys tunne- ja näköärsykkeille

Empatogeenien vaikutukset alkavat tavallisesti 30–50 minuutissa ja saavuttavat huippunsa noin kahden tunnin kohdalla.

Empatogeenien käyttöä koskevia huomioita

Empatogeenien piristävä luonne lisää hikoilua, mikä kasvattaa nestehukan ja kuivumisen riskiä. Muiden aineiden yhdistäminen empatogeeneihin ei ole suositeltavaa — etenkään alkoholin, sillä se pahentaa kuivumista entisestään. Vaikka empatogeenien sekoittaminen muihin psykedeeleihin voi tuntua houkuttelevalta, se lisää todennäköisyyttä ajautua huonolle tripille.

Tunnetut empatogeenit

Olemme jo sivunneet osaa näistä, mutta tässä on kooste tunnetuimmista empatogeeneista.

• MDMA

MDMA on ylivoimaisesti suosituin empatogeenien joukossa. Aine tunnetaan myös nimillä ekstaasi, E, X tai molly. Mollylla viitataan yleensä puhtaaseen, kiteiseen jauheeseen, kun taas ekstaasi tarkoittaa tavallisesti tablettimuotoista MDMA:ta. Nimestä riippumatta vaikutukset ovat samat: empatia voimistuu. Juuri nämä voimakkaat sympatian ja myötätunnon tunteet sekä lievä näköhavaintojen vääristyminen tekevät MDMA:sta suositun valinnan reivaajien keskuudessa.

• Etyloni (khat)

Etyloni kuuluu yhdisteisiin, joiden kemiallinen rakenne muistuttaa katinonia – luonnollista alkaloidia, jota esiintyy khat-suvun kasveissa. Se poikkeaa kuitenkin riittävästi, ettei siihen välttämättä sovelleta samoja lainsäädännöllisiä rajoituksia. Etyloni on voimakas stimulantti, jota haetaan usein mefedronin (M-cat) kaltaisten vaikutusten vuoksi. Lisäksi se on empathogeenien joukossa verrattain uusi tulokas. Sen kehitys on niin tuore, että sen vaikutuksista ja erityisesti pitkän aikavälin seurauksista tiedetään yhä melko vähän – joten ole varovainen!

Dissosiatiivit

Haluatko kehosta irtautumisen kokemuksen? Silloin voi olla aika tutustua dissosiatiivien maailmaan. Näistä kolmesta ne ovat usein se kaikkein haastavimmalta kuulostava ryhmä, ja siksi niiden suosio on kasvanut hitaimmin. Ne luetaan kyllä yleisesti psykedeelien piiriin, mutta kokemus on omaleimainen – erityisesti siinä, miten se muokkaa havaintoa ja todellisuudentuntua.

Dissosiatiivit tunnistaa ennen kaikkea voimakkaasta aistien ja havaintojen vääristymisestä. Käyttäjälle on tyypillistä, että olo tuntuu irtonaiselta tai etäiseltä suhteessa todellisuuteen. Vaikka se saattaa kuulostaa kiehtovalta, vaikutuksia ei kannata vähätellä: “irtautuminen todellisuudesta” voi tarkoittaa etääntymistä ympäristöstä, muista ihmisistä – ja jopa omasta itsestä.

Dissosiatiivien löytyminen ja historia

Dissosiatiivien tarkkaa historiaa on vaikea nimetä, sillä kyseessä on laaja joukko sekä luonnollisia että synteettisiä aineita. Keinotekoisten dissosiatiivien puolelta tunnetuimpia ovat esimerkiksi ketamiini, PCP ja ilokaasu. Kaikkien kolmen suosio on kasvanut 1990-luvun puolivälistä lähtien, mutta kyse ei ole pelkästä viihteestä. Sekä ketamiini että PCP voivat aiheuttaa monenlaisia pitkäaikaisia terveyshaittoja — ja äärimmäisissä tapauksissa myös täydellisen egon hajoamisen.

Luonnollisista dissosiatiiveista ehkä tunnetuin, Salvia divinorum, liittyy kiehtovalla tavalla mazateekkishamaanien perinteisiin. Vielä nykyäänkin kasvia käytetään seremonioissa ja rituaaleissa Oaxacan metsissä Meksikossa. Kiinnostus salviaan on itse asiassa vain lisääntynyt, ja psykonautit ympäri maailmaa haluavat kokea sen tarjoaman toismaailmallisen tuntemuksen.

Dissosiatiivien vaikutukset

Kuten yllä todettiin, dissosiatiiveille on ominaista voimakas irtaantumisen tunne ympäröivästä todellisuudesta. Vaikutukset ilmenevät tyypillisesti esimerkiksi näin:

• Kehosta irtautumisen kokemus
• Ego-kuolema
• Elävät aistiharhat
• Yhteyden kokeminen tuonpuoleisiin olentoihin

Tuosta viimeisestä emme tosin mene takuuseen. Emme voi vahvistaa tai kiistää yhteyttä tuonpuoleisiin olentoihin, mutta "jumalallisille" tai muille ylimaallisille olennoille puhuminen on käyttäjien kuvausten perusteella varsin yleinen kokemus dissosiatiivien parissa—etenkin luonnollisilla vaihtoehdoilla, kuten salvialla.

Huomioitavaa dissosiatiivien käytössä

Jos asiaa ei ole vielä painotettu tarpeeksi: dissosiatiivit sopivat parhaiten kokeneelle psykonautille. Mikään ei toki estä kokeilemasta niitä ensikertalaisena, mutta silloin kokemus voi helposti käydä liian intensiiviseksi. Kuten aina, onnistuneen ja antoisan psykedeelisen kokemuksen perusta on set and setting. Kun kyse on yhtä voimakkaasti vaikuttavista aineista kuin salvia tai N₂O, turvallisen trippialueen valmistelu ja kokeneen tripsitterin löytäminen ovat molemmat olennaisia.

Lopuksi: dissosiatiivit ovat jo yksinäänkin riittävän vahvoja, joten lienee selvää, ettei niitä kannata sekoittaa muihin tajuntaan vaikuttaviin aineisiin.

Tunnettuja dissosiatiiveja

On olemassa monia tunnettuja dissosiatiiveja, ja niiden suosio vaihtelee ajan myötä sen mukaan, mikä niitä tekee erityisiksi ja kuinka helposti niitä on saatavilla.

• Salvia divinorum

Divinareiden salvia, näkijänsalvia eli Yerba de la Pastora on vahvasti symbolinen dissosiatiivinen aine, jolla on vaikuttava kirjo psykedeelisiä vaikutuksia. Sen käyttö on kuitenkin sittemmin siirtynyt perinteisistä henkisistä rituaaleista laajempaan käyttöön, ja Salvia divinorum on nykyään saatavilla ympäri maailmaa. Lehtiä voi murskata tai pureskella, polttaa tai käyttää lehtimehua tinktuuroissa. Vaikka käyttötapa vaikuttaa vaikutusten kestoon ja voimakkuuteen, lopputulos pysyy samana: intensiivinen henkinen matka, jota osuvasti kutsutaan ”jumalten lahjaksi”.

• N₂O

N₂O eli dityppioksidi tunnetaan parhaiten nimellä ”ilokaasu”. Sitä käytetään yleisesti hammaslääketieteessä (mikä on ironista, sillä hammashoidossa ei yleensä paljon naurata), ja tämä dissosiatiivinen aine voi aiheuttaa voimakasta euforiaa sekä kehosta irtautumisen ja leijumisen kaltaisen tunteen. Vaikka N₂O:lla on maine viihdekäytön päihteenä, se on yhä Maailman terveysjärjestön luokittelema välttämätön lääke. N₂O ei ole myrkyllistä ja näyttää kokonaisuutena melko turvalliselta käyttää. Silti väärinkäyttöön liittyy haittojen riski. N₂O-patruunat ovat paineistettuja, ja nesteytyneen kaasun joutuminen iholle tai silmiin voi olla vaarallista.

Entä kannabis? Kuuluuko se psykedeelisten aineiden kategoriaan?

Onko kannabis psykedeeli? Se on kysymys, josta käydään kiivasta keskustelua. Tutkijoiden mukaan psykedeelit määritellään ennen kaikkea biologisen vaikutusmekanismin kautta – eli sen mukaan, miten aine sitoutuu ihmisen elimistön reseptoreihin. Tästä näkökulmasta kannabis on helppo erottaa psykedeeleistä, sillä vaikutustapa on erilainen. Kun vertailu tehdään vaikutusten perusteella, yhtäläisyyksiä alkaa kuitenkin löytyä yllättävän paljon. Marihuana ei yleensä ole läheskään yhtä voimakas, mutta monet miedommista ilmiöistä (muutokset näkö- ja kuulohavainnoissa, euforia ja empatia) ovat kannabiksen käytössä varsin tyypillisiä.

Kannabis voi muuttaa ajattelua ja tunnetiloja – ei yhtä syvällisesti kuin psykedeelit, mutta muutos sekin. Siksi väittely siitä, pitäisikö kannabista pitää psykedeelinä, jatkuu edelleen. Jos haluat perehtyä aiheeseen itse, tutustu vaikka artikkeliimme Top 10 psykedeeliset kannabislajikkeet. Ehkä juuri sinun näkökulmasi auttaa lopulta selventämään, mikä on kaikkein osuvin vastaus.