Sininen lootus, joka tunnetaan myös nimellä sininen lumme, oli laajasti suosittu muinaisessa Egyptissä. Ota sinisestä lootuksesta kaikki irti: lue sen käyttötavoista ja selvitä, millaisia vaikutuksia sillä on.
Sininen lootus (Nymphaea caerulea), eli myös sininen lumme, on näyttävä kukka, jonka juuret ulottuvat muinaiseen Egyptiin. Sitä viljeltiin Niilin varsilla, ja kasvi oli egyptiläisille sekä hengellisesti että kulttuurisesti merkittävä: se esiintyy usein taiteessa ja toimi tiettyjen jumaluuksien symbolina. Se liitettiin myös kuninkaallisuuteen, ja sitä on löydetty jopa kuningas Tutankhamonin pyhäköstä. Tämän lisäksi sinistä lootusta käytettiin myös nautintotarkoituksiin, ja sitä arvostettiin sen afrodisiakkina pidetyn vaikutuksen sekä lievästi psykoaktiivisen vaikutuksen vuoksi. Itse asiassa sen suosion takia muinaisessa Egyptissä sinistä lootusta on joskus kutsuttu jopa historian ensimmäiseksi “bilehuumeeksi”.
Tässä kiehtovassa kukassa on kuitenkin paljon muutakin. Käymme läpi sinisen lootuksen eri käyttötapoja ja näytämme, miten yllättävän paljon yhteistä meillä on muinaisten egyptiläisten kanssa. Kerromme myös, miten voit kasvattaa ja valmistaa sitä itse!

Sinisen lootuksen historia ulottuu muinaiseen Egyptiin. Siellä, yli 3000 vuotta sitten, kasvia viljeltiin laajasti Niilin rannoilla sen kauneuden ja huumaavien vaikutusten vuoksi. Sinistä lootusta pidettiin pyhänä kasvina ja se liitettiin läheisesti egyptiläisiin jumaluuksiin, kuten Osirikseen, Nefertemiin ja Rahan. Sitä käytettiin myös uskonnollisena sakramenttina, mutta samalla se oli osa myös vapaa-ajan “hyvän olon” päihdettä.
Egyptistä kasvi levisi muualle antiikin maailmaan: Rooman valtakuntaan, Britanniaan ja Kreikkaan – ja aina Intiaan saakka. Ajan myötä, kun antiikin aikakausi jäi historiaan, sininen lootuskukka kuitenkin unohtui. Kiinnostus Niilin pyhää kukkaa kohtaan heräsi uudelleen vasta modernina aikana arkeologien löytöjen myötä. 1800-luvun alkupuolella, kun muinaisia hautoja avattiin ja faaraoita nostettiin esiin ikuisilta leposijoiltaan, tutkijat alkoivat ihmetellä sinisen lootuksen lukuisia kuvauksia lähes jokaisessa haudassa. Vähitellen kävi selväksi, että sinisellä lootuksella oli syvä merkitys – ja Niilin kukka nousi jälleen parrasvaloihin.

Sinisen lootuksen vaikutuksista on tehty toistaiseksi melko vähän tieteellistä tutkimusta, mutta silti tiedetään varsin hyvin, missä tilanteissa siitä voi olla hyötyä.
Monet käyttävät sinistä lootusta eräänlaisena afrodisiakkina, vaikka nykylääketieteen tutkimus ei ole vahvistanut sen tehoa tässä tarkoituksessa. Varhaiset tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että kasvin alkaloidi nuciferiini saattaa erityisesti tukea seksuaalista suorituskykyä.
Sininen lootus on ollut käytössä jo pitkään myös siksi, että sen uskotaan auttavan nukkumaan paremmin. Käyttäjien mukaan se tuo kehoon ja mieleen rennon olon, ja juuri tämä rentoutuminen voi helpottaa nukahtamista ja parantaa unen laatua. Haluamme kuitenkin täsmentää, että kyse on pelkästään kokemuksiin perustuvista väitteistä: Sinisen lootuksen vaikutusta uneen ei ole toistaiseksi vahvistettu tieteellisissä tutkimuksissa, eikä myöskään sitä, millä mekanismilla vaikutus mahdollisesti syntyisi.
Vaikka aiheesta on tehty vain vähän tieteellistä tutkimusta, uskotaan, että kaksi sinisen lootuksen keskeistä yhdisettä – alkaloidit apomorfiini ja nukiferiini – voivat tukea lihasten hallintaa.
Sininen lootus kuuluu kasveihin, joiden sanotaan auttavan käynnistämään tai vahvistamaan selkounia. Tälle nimenomaiselle käyttötavalle ei ole tutkimusnäyttöä, mutta monet kertovat, että ennen nukkumaanmenoa nautittu kukista haudutettu tee tai sinisen lootuksen käyttö vaporizerissa tekee unista elävämpiä ja tehostaa niiden kokemusta.
Vaikka tässä nojataan pitkälti yksittäisten käyttäjien kokemuksiin, kukkaa on käytetty jo pitkään tilanteissa, joissa olo on kireä ja levoton. Monien mukaan kasvi antaa miedon, kannabiksen kaltaisen nousun. Tämän vaikutuksen ansiosta Sininen lootus voi olla hyvä vaihtoehto niille, joilla on matala THC-sietokyky.
Sinisen lootuksen tästä nimenomaisesta vaikutuksesta ei löydy tieteellistä näyttöä. Sen suosio afrodisiakkina jo muinaisista ajoista lähtien sekä käyttäjien kuvailema lievästi rentouttava vaikutus kuitenkin viittaavat siihen, että kasvi voi toimia luonnollisena mielialan kohottajana. Jos siis joku tuttusi on alakuloinen, sininen lootus saattaa olla varteenotettava yrttilisä, jota voi ehdottaa.

Sinisen lootuksen (Nymphaea caerulea) kemiallinen analyysi osoittaa, että kasvi sisältää yli 20 erilaista antioksidanttia, kuten fenoleja, flavonoideja, saponiineja, antrakinoneja ja antosyaaneja. Näitä yhdisteitä löytyy kasvin kaikista osista, mutta suurimmat pitoisuudet ovat lehdissä ja kukissa. Tärkeintä on, että sininen lootus sisältää kahta alkaloidia: apomorfiinia ja nukiferiinia.
Apomorfiinia on kuvailtu psykoaktiiviseksi alkaloidiksi ja epäselektiiviseksi dopamiiniagonistiksi, eli se voi tukea mielihyvän ja hyvän olon tunteita. Se voi myös auttaa lievittämään jännitystä. Nukiferiini on toinen kasvien alkaloidi, jonka vaikutukset ovat samansuuntaisia, mutta se ei ole psykoaktiivinen.

Sinistä lootusta voi nauttia monella eri tavalla. Tässä muutama esimerkki:
Sinisen lootuksen teen valmistus on todella helppoa. Jos sinulla on kuivattuja kukkia, tee hauduke aivan kuten tavallisen yrttiteen kanssa. Mietoon annokseen riittää noin 5 g kasvimateriaalia, ja vahvempaan annokseen noin 10 g. Käytä siivilää ja hauduta kukkia kuumassa vedessä 10–15 minuuttia. Nauti juoma kuumana. Jos haluat päästä vielä helpommalla, sinisen lootuksen teetä myydään myös valmiina teepusseissa.
Monissa muinaisten hautojen kuvauksissa viitataan siihen, että muinaiset egyptiläiset nauttivat Sininen lootus -kasvia liottamalla sitä viinissä. Jos haluat tehdä oman version, laita muutama lehti viiniin ja anna niiden tekeytyä pari päivää. Koska Sininen lootus voi tuoda juomaan kitkerän vivahteen, paras lopputulos syntyy makeasta jälkiruokaviinistä, kuten Lambruscosta, Zinfandelista tai Rieslingistä.
Jos sinulla on kuiville yrteille sopiva vaporizeri, voit käyttää sitä myös sinisen lootuksen höyrystämiseen. Tämä on samalla yksi vaivattomimmista tavoista nauttia kukasta: valmistelu vie vain muutaman minuutin, ja vapen voi ottaa mukaan minne tahansa. Muista kuitenkin, että sininen lootus höyrystyy melko matalassa lämpötilassa (noin 100–125 °C / 212–257 °F). Parhaan kokemuksen saat, kun jauhat kuivat sinisen lootuksen terälehdet hienoksi.
Sininen lootus -kukkauute on usein tehokkain käyttötapa, sillä se sisältää sinisen lootuksen vaikuttavat yhdisteet erittäin tiiviissä, konsentroidussa muodossa. Uutteita on saatavilla eri vahvuisina, kuten 10x tai 20x. Vaihtoehtoina ovat jauhe, tinktuurat sekä puristettu, hasiksen kaltainen hartsi. Kaikki näistä tekevät sinisen lootuksen käytöstä vaivatonta, sillä ne on helppo lisätä ruokiin ja juomiin — valinta riippuu omista mieltymyksistäsi.

Jos haluat kokeilla sitä, saatat pettyä huomatessasi, ettei sininen lootus ole kovin helposti saatavilla. Jos haluat kuitenkin oman henkilökohtaisen varastosi, mikset kasvattaisi sitä itse? Alkuun pääset vähällä, eikä se ole erityisen vaikeaa.
Aloita kokoamalla tärkeimmät tarvikkeet. Puutarhavälineiden lisäksi tarvitset seuraavat:
Siementen käyttäminen on itse asiassa yllättävän tuore lisäys kasvatukseen. Vielä muutama vuosi sitten sininen lootus kasvatettiin perinteisesti juurakoista, eli kasvin maanalaisista osista. Tämä tapa ei kuitenkaan ole välttämättä se helpoin. Ongelman ratkaisemiseksi puutarha-alan asiantuntijat kehittivät menetelmän, jolla kasvin voi kasvattaa siemenestä. Sinisen lootuksen kasvattaminen siemenistä on paitsi huomattavasti helpompaa myös edullisempaa.

Ota vedenpitävä astia ja lisää pohjalle noin 5 cm puutarhamultaa. Sininen lootus viihtyy kasvualustassa, jossa on hiekkaa, silttiä ja hieman savea. Useimmat “yleismullat” kukille eivät yleensä toimi. Vältä seoksia, joissa on sammalta, puuta, kuorta tai muita orgaanisia ainesosia, äläkä käytä lannoitetta. Täytä sitten astia lämpimällä vedellä niin, että vedenpinta on noin kahden sormen leveyden verran mullan yläpuolella. Anna mullan asettua muutama minuutti ja painele sitä kevyesti, jotta kasvualustasta tulee tiiviimpi.
Kylvä sinisen lootuksen siemenet tasaisesti vedenalaisen mullan pinnalle noin 2–3 cm välein. Kun siemenet ovat paikoillaan, peitä ne ohuella multa- tai hiekkakerroksella.
Siirrä astia aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. Siemenet itävät muutamassa päivässä. Heti itämisen jälkeen sininen lootus näyttää aluksi ruoholta. Pian versot kehittävät kaksi lehteä, jotka alkavat kellua veden pinnalla.
Nyt on uudelleenistutuksen aika! Kun taimet ovat kasvaneet hieman, voit siirtää ne suurempaan astiaan. Nosta ne varovasti pienestä astiasta ja istuta isompaan, jossa on enemmän vettä.

Vaikka tietyt kasvin osat ovat erityisen näyttäviä, voit hyödyntää koko sinisen lootuksen: siitä syntyy ruokia, teetä ja jopa uusia sinisen lootuksen taimia!
Kun kasvatat sininen lootus -kasvia itse, saat samalla kätevän edun: jos haluat lisää kasveja, sinun ei tarvitse hankkia uusia siemeniä. Kasvin kasvaessa kukinto painuu veden alle, missä se kehittää hedelmän. Kun hedelmä on kypsä, sen sisältä löytyy siemeniä. Näillä siemenillä voit kasvattaa entistäkin enemmän sininen lootus -kasveja!

Sinisen lootuksen maanalaista osaa kutsutaan juurakoksi. Se on sinisen lootuksen “juuri” – tai tarkemmin sanottuna kasvin maanalainen varsi eli juurakko. Juurakot voivat kasvaa melko pitkiksi, ja niissä on usein useita osioita. Erityistä sinisen lootuksen juurissa on kuitenkin se, että niitä voi myös syödä. Ne ovat etenkin Aasiassa suosittu herkku.
Lotuksen juuret ovat hyvä luonnollisen kasvikuidun lähde, ja ne sisältävät runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita. Maku on mieto ja hieman makea, ja suutuntuma napakka – vähän kuin sellerissä. Pitkään kypsennettynä juuresta tulee pehmeämpi. Valmistusta varten leikkaa ensin kovat päät pois. Kuori sitten ohut ulkokuori esimerkiksi perunankuorijalla ja huuhtele juuret huolellisesti juoksevan veden alla. Jos reikiin on jäänyt multaa, saat sen helposti pois esimerkiksi syömäpuikolla. Lopuksi viipaloi juuret pieniksi “renkaiksi”. Voit lisätä viipaleet keittoihin ja pataruokiin tai wokata ne nopeasti ja tehdä terveellisiä lotuksen juurisipsejä!

Kukan ja juurten lisäksi myös tämän upean kasvin siemenet ovat syötäviä. Ne sisältävät runsaasti vitamiineja (erityisesti B-vitamiineja) sekä mineraaleja. Lootuksen siemeniä on kahta päätyyppiä: ruskeita ja valkoisia. Ruskeat siemenet ovat kuorineen olevia siemeniä, jotka kerätään yleensä silloin, kun lootuksen siemenkota on kypsä. Valkoiset siemenet taas ovat kuorittuja lootuksen siemeniä, jotka poimitaan, kun siemenkota on vielä vihreä, mutta siemenet ovat jo täysin kehittyneet.
Kuivattuja lootuksen siemeniä käytettäessä ne kannattaa liottaa vedessä yön yli – samaan tapaan kuin kuivatut pavut tai linssit. Sen jälkeen voit lisätä niitä keittoihin ja monenlaisiin ruokiin. Lootuksen siemenistä voi valmistaa myös herkullisen tahnan, joka on erityisen suosittu Aasiassa ja jota käytetään laajasti leivonnaisissa ja jälkiruoissa.

Zamnesialta löydät kattavan valikoiman sininen lootus -tuotteita. Etsitpä sitten kasvin osia maukkaiden yrttiteiden valmistukseen, lootuskukan uutteita, hartsia tai tinktuuroita, meiltä saat tarvitsemasi:
Erittäin vahva (20x) hasismainen Sininen lootus -hartsi! Muotoile siitä pieniä palloja ja nielaise veden kanssa tai käytä teen hauduttamiseen.
Erittäin tiivistetty sininen lootus -uute (20x) jauhemuodossa. Helppo sekoittaa juomiin – sopii erinomaisesti teen hauduttamiseen sekä ruoanlaittoon.
Kuivatut Sininen lootus -kukat sopivat erinomaisesti teehen sekä viinissä uuttamiseen. Miedoksi annokseksi riittää 5 g kukkia, ja vahvempaan haudukkeeseen käytä 10 g.
Luultavasti kätevin tapa käyttää sinistä lootusta: ota tätä erittäin tiivistettyä sinisen lootuksen tinktuuraa 6–10 tippaa enintään 2 kertaa päivässä.

Sinisen lootuksen (Nymphaea caerulea) ja lootuksen (Nelumbo nucifera) erot menevät helposti sekaisin. Nelumbo nucifera on Intian ja Vietnamin kansalliskukka, mutta nimet vilahtavat arjessa usein väärinpäin tai tarkoittamaan eri kasveja. Selkeytetään siis asia.
Nymphaea caerulea – Tässä julkaisussa puhumme egyptiläisestä “Sininen lootus” -kasvista. Sitä kutsutaan myös nimillä sininen egyptiläinen lootus, sininen lumme, sininen egyptiläinen lumme, pyhä sininen lilja tai Niilin sininen lilja. Yleisnimestään “Sininen lootus” huolimatta se ei ole varsinaisesti lootuskukka, vaan Nymphaea-sukuun kuuluva lumme.
Nelumbo nucifera – Tunnetaan myös nimillä intianlootus, pyhä lootus, Intian papu, egyptiläinen papu tai yksinkertaisesti lootus. Tämä on Nelumbonaceae-heimoon (vesilootukset) kuuluva vesikasvi. Asiaa sekoittaa se, että tätä kasvia kutsutaan toisinaan virheellisesti lumpeeksi.
Mikä sitten erottaa vesilootuksen ja lumpeet? Ne ovat eri kasveja, joilla on myös erilaiset vaikutukset. Niillä on kuitenkin yksi tärkeä yhteinen nimittäjä: molemmista löytyy sama vaikuttava yhdiste, alkaloidi nuciferiini. Käytön kannalta egyptiläinen “Sininen lootus” (Nymphaea caerulea) tunnetaan selkeämmin tuntuvista vaikutuksistaan. Siksi juuri Nymphaea caerulea on se kasvi, johon kannattaa perehtyä, jos sinistä lootusta kohtaan on “psykonauttista” kiinnostusta.

“Lootus” on nimitys, jolla viitataan yleisesti kukkiviin vesikasveihin, kuten intianlootukseen (Nelumbo nucifera). Samaa nimeä käytetään kuitenkin myös monista muista kasveista ja kasviryhmistä. Tällaisia ovat esimerkiksi Nymphaeaceae-heimoon kuuluvat ”lumpeet” (water lilies) – kuten egyptinsininen lumme – vaikka ne poikkeavatkin huomattavasti Nelumbo-suvusta. Myös mesoamerikkalainen valkolumme (Nymphaea ampla) kuuluu tähän ryhmään, samoin punalumme (Nymphaea rubra).
Pink lotus on toinen nimi intianlootukselle (pyhä lootus), Nelumbo nucifera -lajille, joka tunnettiin aiemmin nimellä Nymphaea nelumbo. Se liittyy läheisesti buddhalaisuuteen ja on Intian kansalliskukka. Pink lotuksen vaikutukset ovat samankaltaisia kuin egyptiläisen sinisen lootuksen. Sitä käytetään myös samalla tavoin: siitä valmistetaan teetä tai sitä uutetaan viiniin.
Valkoinen lootus, jota kutsutaan myös valkoiseksi egyptiläiseksi lootukseksi tai tiikerilootukseksi, on valkokukkainen kasvi. Kuten egyptiläinen sininen lootus, se kuuluu lumpeiden (Nymphaeaceae) heimoon. Värinsä lisäksi sillä on paljon yhteistä sinisen lootuksen kanssa, ja myös sen vaikutukset ovat samankaltaiset.

Muinaiset egyptiläiset eivät pitäneet sinistä lootusta jumalten pyhänä kasvina ilman syytä. Vaikka sitä viljeltiin laajalti jo tuhansia vuosia sitten, nykyään sininen lootus kuuluu maailman uhanalaisimpiin kasveihin. Vasta viime vuosina, kasvin suosion kasvaessa, myös sinisen lootuksen viljely on alkanut yleistyä uudelleen. Sen lumoavan kauneuden ja monien hyvinvointia tukevien vaikutusten ansiosta sininen lootus on löytänyt tiensä niin puutarhureiden ja yrttiharrastajien kuin psykonauttienkin suosikiksi.