Absintti: kaikki, mitä sinun tulee tietää

Luke Sholl

Kokenut kannabisjournalisti ja CBD-asiantuntija

Luke Sholl

Viimeksi päivitetty: 21 December 2023

Anna tekoälyn selittää tämä sivu

Valitse suosikkisi tekoälytyökalu saadaksesi nopean yhteenvedon.

ChatGPT

Perplexity

Claude

Jos kysyisit keskivertoihmiseltä, mikä on hulluin juoma, jonka hän on koskaan juonut, absintti mainittaisiin todennäköisesti aika nopeasti. Syystä tai toisesta se on saanut maineen väkevien juomien – ja alkoholin ylipäätään – ”pahana poikana”. Mutta mistä se oikeastaan johtuu? Aiheuttaako absintti todella jotain sellaista, mihin muut väkevät eivät pysty? Vai onko se pohjimmiltaan ihan samanlainen kuin muutkin väkevät, vain ulkoasultaan ja markkinoinniltaan erilainen?

Totuus on vähän monimutkaisempi kuin kumpikaan näistä vaihtoehdoista – ja kerromme mielellämme, mistä on kyse.

Mitä absintti on?

Mistä oikein puhutaan? Yksinkertaisesti: absintti on erittäin vahva, aniksella maustettu alkoholijuoma. Vaikka et olisi kuullut siitä aiemmin tai et osaisi kuvitella sen makua, saatat yllättyä — se voi olla tutumpi kuin luulet.

Oletko syönyt mustia jelly bean -karkkeja? Sitten tiedät jo, miltä anis maistuu! Entä aito musta lakritsi? Siinä ei varsinaisesti ole anista, mutta sen omaleimaisen makea ja aromaattinen makumaailma muistuttaa sitä yllättävän paljon.

Aniksen lisäksi absintti valmistetaan pääasiassa ison koiruohon lehdistä ja kukista. Koiruoho on myös antanut juomalle sen nimen, ja kasvi tunnetaan tieteellisesti nimellä Artemisia absinthium.

Latinankielinen "absinthium" juontuu kreikan sanasta "apsínthion", joka tarkoittaa kirjaimellisesti "koiruohoa". Absintilla on kuitenkin muitakin nimiä. Kun selaat aikakauden kirjallisuutta, jolloin juoma nousi esiin (siitä lisää myöhemmin), huomaat sen esiintyvän nimellä "la fée verte" — ranskaksi "Vihreä keiju".

Nimitys viittaa juoman vihreään väriin, mutta kuten myöhemmin huomaat, absintti ei ole aina vihreää.

ABSINTIN HISTORIA

Ennen kuin sukellamme yksityiskohtiin, on syytä pysähtyä hetkeksi historian äärelle. Erilaisia absintin esiasteita on ollut olemassa jo pitkään: koiruohosta valmistettujen alkoholijuomien juuria on jäljitetty aina antiikin Kreikkaan asti. Hauskana yksityiskohtana tuohon aikaan juomasta käytettiin nimeä “absinthites oinos”. Se ei kuitenkaan vielä ollut aivan sitä absinttia, jonka tunnemme nykyään.

“Nykyaikainen” absintti ilmestyi vasta 1700-luvun lopulla, kun sveitsiläisen Couvet’n Henriod-sisaret toivat reseptin tunnetuksi. Silloinkaan sitä ei myyty nautiskeluun tarkoitettuna väkevänä, vaan pikemminkin eliksiirinä. Nykyään on vaikea kuvitella, että alkoholijuomaa markkinoitaisiin taikavoimia lupaillen.

Resepti oli joka tapauksessa niin houkutteleva, että majuri Dubied osti sen Henriod-sisarilta vuonna 1797 ja perusti samana vuonna Couvet’hun ensimmäisen absinttitislaamon. Yrityksestä kasvoi myöhemmin Pernod Fils, yksi 1800-luvun suosituimmista absinttibrändeistä.

Absintti säilytti asemansa 1800-luvun alkupuoliskolla, ja sen suosio kasvoi 1840-luvulla, kun ranskalaiset joukot käyttivät sitä malarian ehkäisyyn. Lääkkeenäkin maistuva juoma jäi sotilaille mieleen, ja he toivat tavan mukanaan kotiin palatessaan. Pian absinttia alkoi näkyä ympäri maata bistroissa, baareissa, kahviloissa ja kabareissa.

Vaikka absintti liitetään nykyään hienostopiireihin, sitä löytyi yhtä lailla sekä varakkaiden herrojen että nälkäisten taiteilijoiden laseista. 1880-luvulle tultaessa hinta laski entisestään, ja siitä tuli entistäkin suurempi ilmiö.

Absintti: vaaroja ja hallusinaatioita?

Kuten usein käy, kun jokin ilmiö nousee liian suosituksi, sitä vastaan alkoi muodostua vastareaktio. Raittiusliikkeen ja viiniteollisuuden mustamaalauskampanjat kuvasivat absintin juojat yhteiskunnan pahnanpohjimmaisiksi.

Kriitikoiden mukaan absintti sekoittaisi pään ja ajaisi rikoksiin. Sitten vuonna 1905 sveitsiläinen maanviljelijä Jean Lanfray surmasi perheensä ja yritti sen jälkeen tappaa itsensä juotuaan absinttia. Hän oli kuitenkin juonut huomattavasti enemmän viiniä ja konjakkia, ja absinttia vain kaksi lasillista — mutta yhteys oli jo ehtinyt syntyä.

Murhan jälkeen yleinen suuttumus roihahti, ja yli 80 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen “vihreän keijun” kieltämiseksi. Vuonna 1908 absintin kielto kirjattiin Sveitsin lakiin, ja seuraavina vuosina muun muassa Alankomaat, Ranska ja Yhdysvallat seurasivat perässä. Kiellot pysyivät voimassa pitkään — Yhdysvalloissa kielto kumottiin vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2007.

Mutta onko absintti oikeasti vaarallista? Edellä mainitun lisäksi olet todennäköisesti kuullut väitteen, että absintti saa myös näkemään hallusinaatioita. Vaikka moni niin väittää, ei ole näyttöä (Layton, 2007) siitä, että absintti aiheuttaisi minkäänlaisia hallusinaatioita. Itse asiassa ei ole myöskään todisteita siitä, että se humalluttaisi enempää kuin alkoholin “tavanomaiset” vaikutukset. Koko huhu liittyy pikemminkin väärinkäsitykseen yhdestä ainesosasta, koiruohosta, ja sen sisältämästä tujonista.

Absintin vaikutukset

Nykyään tunnemme koiruohon vaikutukset paljon paremmin kuin antiikin kreikkalaiset tai edes myöhemmän ajan eurooppalaiset. Kuten jo aiemmin todettiin, riippumatta siitä, kuinka monta vihreää keijua baarin ulkosuomalainen väittää näkevänsä, koiruoholla ei ole hallusinogeenista vaikutusta – eikä absintissa ole myöskään mitään muuta, mikä aiheuttaisi sellaisia.

Lisäksi absintin korkea alkoholipitoisuus tekee vahinkoa paljon nopeammin kuin koiruoho. Itse asiassa ainoa raportoitu koiruohon myrkytykseen liittyvä tapaus (Weisbord et al., 1997) koski miestä, joka otti 10 ml:n ”shotin” väkevää koiruohöljyä luullen sitä absintiksi.

Miten absintti valmistetaan

Jätetään koiruoho hetkeksi sivuun. Se on yksi absintin pääraaka-aineista, mutta nyt on aika käydä läpi, miten juoma oikeasti valmistetaan. Isokoiruohon lisäksi tuotannossa tärkeimmät yrtit ovat vihreä anis ja makea fenkoli.

Ensin nämä kolme pääainesosaa yhdistetään kuparipannussa vahvaan alkoholiin, joka valmistetaan valkoisista rypäleistä. Seos saa uuttua yön yli, jolloin yrtit luovuttavat alkoholiin makunsa ja arominsa – tätä vaihetta kutsutaan maseroinniksi. Tämän jälkeen tislaajilla on kaksi vaihtoehtoa, ja molempia käytetään säännöllisesti.

Ensimmäinen vaihtoehto on laimentaa tisle noin 60 %:n vahvuiseksi, jolloin syntyy niin sanottu "Blanche" eli valkoinen absintti. Kyllä, absintin ei aina tarvitse olla vihreää. Vihreä väri on silti juoman ikoninen tunnusmerkki, ja sen saavuttamiseen absintintekijöillä on oma, perinteinen menetelmänsä – ja se onkin heidän toinen vaihtoehtonsa.

Ensimmäisen maseroinnin jälkeen tislaajat eivät vielä laimenna tislettä, vaan siirtävät sen toiseen pannuun, jossa se saa uuttua uudelleen isopilla, pienehköllä koiruoholla, sitruunamelissalla sekä muilla yrteillä (tislaajasta riippuen). Kun näiden ainesosien klorofylli siirtyy absinttiin, tuttu ja rakastettu vihreä sävy alkaa vähitellen muodostua. Sen jälkeen juoma laimennetaan vedellä tavoitevahvuuteen, noin 62 %:iin. Ja voilà – absintti on valmis.

Kuinka absintti valmistellaan ja juodaan

Nyt kun tiedät, mitä absintti on, mistä se on peräisin ja miten sitä valmistetaan, seuraava kysymys on todennäköisesti jo mielessäsi: ”Miten tätä pitäisi juoda?” Tapoja on monia, mutta perinteisin ja yleisimmin käytetty tapa nauttia absinttia on niin sanottu ”absinttitippamenetelmä” (Absinthe Drip). Näin se tehdään!

Absintin klassinen valmistus

1. Kaada yksi osa absinttia jäähdytettyyn lasiin. Parfait-lasi toimii tähän erityisen hyvin ja tuo juomaan tyylikkään viimeistelyn, mutta myös viinilasi (tai käytännössä mikä tahansa lasi) käy.
2. Aseta rei’itetty lusikka lasin päälle ja nosta sokeripala lusikkaan reikien päälle.
3. Tiputa sokeripalan päälle hitaasti 3–5 osaa kylmää lähdevettä niin, että vesi valuu absinttiin. Juoma alkaa sameutua kevyesti.
4. Sekoita ja tarjoile lasi pitsiliinan tai pienen aluslautasen päällä.
5. Nauti!

Huom: Joskus absintin ystävät kostuttavat sokeripalan absintilla ja sytyttävät sen, jotta sokeri karamellisoituu, ennen kuin liekki sammutetaan kylmällä lähdevedellä. Kokeile tätä halutessasi – se tuo absinttirituaaliin ripauksen näyttävyyttä ja hauskuutta.

ABSINTTICOCKTAILIT

Vaihtoehtoja riittää, mutta halusimme poimia niistä vain ne parhaat. Tässä muutama erinomainen absintticocktail, joissa absinttia hyödynnetään kekseliäästi.

1. Death in the afternoon

Tämä cocktail on peräisin itse Ernest Hemingwayltä. Eikä kyse ole vain siitä, että juoma olisi nimetty hänen kirjansa mukaan – hän kehitti ja nimesi sen itse julkkiscocktailien reseptikirjaa varten. Ohje oli ytimekäs: ”Kaada yksi jiggeri absinttia samppanjalasiin. Lisää jäähdytettyä samppanjaa, kunnes juoma muuttuu sopivan opaalin maitomaiseksi. Juo näitä kolme–viisi hitaasti.” Pidä silti kiinni yhdestä kerrallaan.

2. ABSINTTI SAZERAC

Vaikka absintti ei ole tämän cocktailin pääraaka-aine, sillä on juomassa tärkeä rooli. Aloita sekoittamalla sekoituslasiin ruisviski, murskattu sokeripala, kaksi tippaa Peychaud’s Bitters -katkeroa sekä jäitä. Ota sitten jäähdytetty Old Fashioned -lasi, kaada siihen hieman absinttia, pyöritä niin että lasin sisäpinta peittyy, ja kaada ylimääräinen pois. Siivilöi sekoituslasin sisältö Old Fashioned -lasiin. Purista lopuksi sitruunaviipaleesta mehu juoman päälle, hiero kuorta lasin reunaan ja tarjoile.

3. GREEN BEAST

Tämä drinkki toimii loistavasti boolina seuraavissa juhlissasi. Sekoita suureen kulhoon yhtä suuret osat absinttia, limemehua ja sokerisiirappia. Lisää sitten 5 osaa kylmää vettä ja ohuiksi viipaloitua kurkkua. Meidän mielestämme tyylikkäin tapa on halkaista kurkku pituussuunnassa ja kaapia pehmeä siemenosa pois teelusikalla. Tee sen jälkeen mandoliinilla tai perunankuorimaveitsellä pitkät, paperinohuet suikaleet.

4. ABSINTHE SUISSESSE

Aamiainen! Täydellinen hetki kaivaa absintti esiin, vai mitä? Itse asiassa kyllä. Tässä drinkissä absinttisnapsi yhdistetään munanvalkuaiseen, kermaan ja mantelin makuiseen siirappiin nimeltä Orgeat. Jos suuntaat New Orleansiin, saatat nähdä joidenkin nautiskelevan tätä aamulla kahvin sijaan.

5. CHRYSANTHEMUM

Tämä on melko harvinainen yhdistelmä. Cocktailissa on Benedictine-likööriä, kuivaa vermuttia ja absinttia. Kun jokaisessa ainesosassa on näin paljon makuja, lopputulos on kuin kokonainen tanssisali, joka liikkuu täydellisessä tahdissa.

Näin valmistat absinttia itse DIY-absinttisetillä