Voiko absintti aiheuttaa hallusinaatioita?

Absintti on pahamaineinen väkevä alkoholijuoma, joka yhdistetään etenkin 1800- ja 1900-lukujen Euroopassa sitä nautineisiin taiteilijoihin. Mutta mitä absintti oikeastaan on, ja onko se todella psykedeelinen? Entä miten tätä juomaa voi valmistaa kotona?

MITEN ABSINTTIA VALMISTETAAN?

Absintti tunnetaan myös nimellä vihreä keiju (la fée verte). Sen sävy voi vaihdella eri vihreän vivahteista täysin värittömään. Absintin valmistus muistuttaa pitkälti ginin tekemistä: yrttejä, kuten koiruohoa, uutetaan perusalkoholiin maseroimalla, minkä jälkeen seos tislataan uudelleen, jotta kitkeryyttä saadaan poistettua. Jos absintti pullotetaan värittömänä, sitä kutsutaan nimillä "blanche" tai "la bleue".

Perinteisemmissä absinteissa näyttävä smaragdinvihreä väri syntyy toissijaisesta maseroinnista muiden kasvien, kuten iisopin ja piparmintun, kanssa. Näistä kasveista peräisin olevat öljyt, toissijaiset metaboliitit ja klorofylli antavat juomalle sen tunnusomaisen vihreän sävyn. Tämä vaihe tuo makuun lisää kerroksellisuutta ja sitä pidetään myös tärkeänä osana kypsymisprosessia.

Absintin historia ja vaarat

Absintin historia kietoutuu erottamattomasti sitä rakastaneisiin taiteilijoihin – ja kaikkiin niihin tarinoihin, joita juomaan on vuosien varrella liitetty. Juoman tärkeimpiin ainesosiin kuuluva koiruoho on kotoisin Sveitsin Val-de-Traversista, ja runoilija-taiteilija Arthur Rimbaud kutsui sitä osuvasti “jäätiköiden pujo-koiruohoksi”.

Ensimmäinen kirjattu maininta absintista on vuodelta 1792, jolloin sveitsiläinen lääkäri Dr Pierre Ordinaire toi juoman esiin. Hän nimesi sen “la fée verteksi” ja määräsi sitä lääkkeeksi lähes vaivaan kuin vaivaan – epilepsiasta munuaiskiviin ja kihtiin. Sittemmin absintista tuli Belle Époquen eli 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun ulottuneen aikakauden trendijuoma Pariisissa. Absinttia pidettiin kirjoittajien, kuten Rimbaudin ja Oscar Wilden, muusana; Wilde kuvaili jopa harhanäkyjä, joita koki juotuaan sitä. Taiteilijat Manet’sta Picassoon tekivät juomasta niin ikonisen, että Pariisin “juomatunti” kello viisi ristittiin uudelleen nimellä Green Hour.

Missä, ja miten, kaikki meni niin pahasti pieleen?

Kaikki johtaa lopulta Sveitsiin. Vuonna 1905 31-vuotias maanviljelijä Jean Lanfray joi lähes tyhjään vatsaan järkyttävän määrän viiniä, konjakkia, brandya ja crème de mentheä – ja tietenkin kaksi lasillista absinttia. Hän oli syönyt vain voileivän. Täysin alkoholihuuruisena Lanfray palasi kotiin ja surmasi vaimonsa sekä heidän kaksi lastaan.

Juuri tuohon aikaan kieltoliike oli saamassa vauhtia. Murhauutisten jälkeen yleinen mielipide kääntyi absinttia vastaan, ja 82 000 allekirjoitusta kerättiin onnistuneesti vaatimaan juoman kieltämistä. Yhdysvalloissa kielto tuli voimaan vuonna 1908, ja uudelleen vuonna 1915. Ranskassa kielto ajoitettiin samaan aikaan ensimmäisen maailmansodan kanssa. Kieltoa perusteltiin sillä, että absintti muka ”rappeuttaa ihmiset”, ja että absintin juominen oli epäisänmaallista, koska se oli sveitsiläistä.

Absintti kiellettiin Yhdysvalloissa sekä monissa Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Alankomaissa, Itävallassa, Sveitsissä, Belgiassa ja Unkarissa. Joillakin alueilla kiellot pysyivät voimassa lähes vuosisadan. Vasta vuonna 2007 Yhdysvalloissa säädettiin laki, joka käytännössä teki lähes kaikesta absintista jälleen täysin laillista baareille myytäväksi ja ihmisille juotavaksi. Ainoa poikkeus koski absinttia, joka sisältää tujonina tunnettua ainetta. Tujoni on hermomyrkky, joka suurina annoksina voi aiheuttaa sekavuutta ja epileptisiä kouristuksia, ja sitä on liitetty myös oireisiin kuten huimaukseen, hallusinaatioihin ja harhaluuloihin.

Miksi absintin luullaan aiheuttavan hallusinaatioita?

Absinttia pidettiin aikoinaan ranskalaisten taiteilijoiden muusana, mutta sitkeästä uskomuksesta, jonka mukaan absintti saa näkemään harhoja, voidaan pitkälti kiittää irlantilaista kirjailijaa Oscar Wildea. Eräänä iltana, juotuaan reilusti olutta ja absinttia, Wilde lähti hoippumaan kotiin. Yrittäessään löytää perille hän katsoi jalkoihinsa ja näki kuin näkikin tulppaaneja, jotka versovat hänen sääristään ja kiertyvät kävellessä pitkin kehoa. Tulppaanit muuttuivat yhä kirkkaammiksi ja elävämmiksi, kunnes hän räpäytti raskaasti silmiään – ja ne katosivat.

Vaikka tapahtumalle ei ole koskaan löytynyt mitään todistetta tai selitystä muuta kuin rankka humala, Wilde piti kiinni siitä, että hallusinaatio johtui absintista. Tämä auttoi ruokkimaan myyttiä juoman poikkeuksellisesta, lähes yliluonnollisesta voimasta. Ja koska Wilde liikkui aikansa trendikkäissä piireissä, tarina teki absintista entistäkin suositumman taiteilijoiden ja kirjailijoiden keskuudessa.

Tämä ei silti tarkoita, etteikö absinttiin olisi liittynyt riskejä. Ongelma ei useinkaan ollut itse juoma, vaan jatkeet, joita halpoihin versioihin saatettiin lisätä.

Voiko absintti aiheuttaa hallusinaatioita?

Öö, no ei.

Absinttiin liitetty suurin kiistakapula on tujioni: koiruohossa luontaisesti esiintyvä yhdiste. Nykyisin absintin valmistuksessa tujionipitoisuus pidetään niin pienenä (tai käytännössä poistetaan), että lopputuote täyttää laillisuusrajat.

Tosiasia on, että suurina annoksina tujioni voi olla myrkyllistä. Erityisen väkevissä muodoissa – esimerkiksi tiivistetyssä öljyssä tai tinktuurassa – tujioni voi vaikuttaa gamma-aminovoihappoon (GABA). GABA-välittäjäaine säätelee muun muassa mielihyvän ja epämiellyttävyyden tuntemuksia, mutta ei itsessään aiheuta hallusinaatioita, ellei henkilöllä ole taustalla olemassa olevaa psyykkistä oireilua. Tujionin yliannostus voi johtaa motoriikan heikkenemiseen sekä kouristuksiin ja kohtauksiin. Perinteisessä absintissa tujionia on kuitenkin niin vähän, että kohtuukäytöllä siitä ei todennäköisesti ole haittaa. Jotta tujionista aiheutuisi merkittävää vahinkoa, juoja ehtisi todennäköisesti saada alkoholimyrkytyksen jo ennen tujionimyrkytystä.

Luke Sumpter

Luke Sumpter on kliinisten terveystieteiden kandidaatti (BSc (Hons)) ja intohimoinen kasvien kasvattaja. Viimeiset 7 vuotta hän on työskennellyt ammattitoimittajana ja kirjoittajana kannabiksen ja tieteen rajapinnassa.

Lue koko esittely