Passionflower: Kaikki, mitä sinun tulee tietää

Adam Parsons

Kannabisjournalisti ja Zamnesian toimituksen kirjoittaja

Adam Parsons

Viimeksi päivitetty: 2 March 2023

Anna tekoälyn selittää tämä sivu

Valitse suosikkisi tekoälytyökalu saadaksesi nopean yhteenvedon.

ChatGPT

Perplexity

Claude

Mikä on passiokukka?

Kärsimyskukka, jota kutsutaan myös nimillä maracuja ja maypop, on Passifloraceae-heimoon kuuluva kukkivien kasvien suku. Sitä tavataan Etelä- ja Pohjois-Amerikan trooppisissa sademetsissä sekä subtrooppisilla alueilla, missä se kiipeilee muiden kasvien varassa ja tarttuu tukiinsa kärhöjen avulla. Kärsimyskukkaköynnöksiä tunnetaan yli 500 lajia, joista Amazonilla yleisimpiä ovat passiflora edulis ja passiflora incarnata.

Kärsimyskukka muodostaa näyttävät, suuret violetit tai valkoiset kukat, joiden keskusta voi hehkua vaaleanpunaisena tai purppurana. Nimensä kasvi sai varhaisilta espanjalaisilta lähetyssaarnaajilta, joiden mielestä kukan osat muistuttivat Kristuksen ristiinnaulitsemista. Siksi he nimesivät sen "kärsimyksen kukaksi".

Osa kärsimyskukkaköynnösten lajeista tuottaa myös sitruunan kokoisen hedelmän, passionhedelmän, jota kutsutaan myös maracujaksi. Hedelmä on tavallisesti keltainen tai violetti; siinä on paksu kuori ja siemeninen sisus, ja se tunnetaan (Ingale & Kasture, 2017)  korkeasta antioksidanttipitoisuudestaan. Hedelmän hedelmälihaa voi syödä sellaisenaan tai käyttää juomien, sorbettien ja hillojen valmistukseen.

Kärsimyskukka (80 g)

120

9,95 €

Kärsimyskukka (80 g)

(120)

9,95 €

Miten kärsimyskukka sai nimensä

Kristilliset oppineet kuvasivat kukkaa nimillä “La Flor de las cinco Llagas” (”viiden haavan kukka”) ja “Flower of Passion” (”kärsimyksen kukka”), viittauksina Kristuksen kärsimykseen ja haavoihin. Heidän tulkinnassaan kasvin viisi terälehteä ja viisi verholehteä symboloivat kymmentä uskollista apostolia (pois lukien vähemmän uskolliset Pietari ja Juudas), ja lehtien kärjet muistuttivat sadanpäämiehen keihäänkärkeä. Kukan keskiosa nähtiin ruoskimisen pylvään vertauskuvana, ja kasvin kiehkurat toivat mieleen flagellaatiossa käytetyt ruoskat. Kukkakehän rihmoja verrattiin orjantappurakruunuun, ja kasvin kolme luottia edustivat nauloja. Viisi heteiden ponnea vastasi viittä pyhää haavaa, ja kukan punertavat jäljet kuvastivat Kristuksen verta.

Myöhemmin, vuonna 1745, ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné antoi kasville latinankielisen nimen “Passiflora” – samaa nimeä käytetään suvusta yhä edelleen.

Miten kärsimyskukkaa kasvatetaan?

Moni harrastepuutarhuri kasvattaa kärsimyskukkaa sen eksoottisen ulkonäön vuoksi. Kasvi voi kuitenkin olla melko vaativa, joten kasvatus ei aina suju helpoimman kautta. Oikeissa olosuhteissa köynnöstävät kärsimyskukat voivat kasvaa lajikkeesta riippuen jopa 10 metrin korkuisiksi ja noin 2,5 metrin levyisiksi. Osa lajikkeista kasvaa enemmän pensasmaisesti, ja jotkin niistä voivat myös tehdä syötäviä hedelmiä.

Riippumatta siitä, minkä tyyppistä kärsimyskukkaa aiot kasvattaa, kaikki lajikkeet palkitsevat näyttävillä kukilla, jotka avautuvat tavallisesti vain yhdeksi päiväksi. Juuri kukkien huikea kauneus ja erikoinen muoto tekevät kärsimyskukasta silti aina iloisen kasvatettavan — vaikka jokaiseen köynnökseen tulisikin vain muutama kukka.

Koska kärsimyskukka kiipeää ja tarttuu tukiin, se on erinomainen kasvi pehmentämään ja kaunistamaan puutarhan seiniä ja aitoja.

Näin istutat kärsimyskukan

Kärsimyskukka kannattaa istuttaa keväällä ravinteikkaaseen, hyvin vettä läpäisevään maahan. Helpoin tapa aloittaa on hankkia taimet puutarhamyymälästä, vaikka kasvia voi periaatteessa lisätä myös siemenistä tai pistokkaista.

Istutusta varten kaiva reilu kuoppa, noin kolme kertaa juuripaakun halkaisijan kokoinen. Nosta kasvi pois ruukusta ja huuhtele juuripaakku varovasti letkulla, jotta juuret paljastuvat. Aseta juuripaakku huolellisesti kuoppaan ja täytä istutusmullalla. Kastele, ja huolehdi sen jälkeenkin, että kasvilla on jatkuvasti riittävästi vettä.

Jos puutarhasta ei löydy sopivaa paikkaa köynnökselle, kärsimyskukkaa voi kasvattaa myös ruukussa. Sijoita ruukku paikkaan, jossa kasvi saa runsaasti auringonvaloa. Ellet asu trooppisessa ilmastossa, siirrä kasvi talveksi sisätiloihin. Näyttävät kukat avautuvat yleensä loppukesällä.

Kärsimyskukan historia

Etelä-Amerikan alkuperäiskansat, kuten atsteekit ja inkat, ovat viljelleet kärsimyskukkaa vuosisatojen ajan sekä sen hedelmien että kasvin myönteisten ominaisuuksien vuoksi.

Tarinan mukaan espanjalaiset lähetyssaarnaajat löysivät kasvin Perusta vuonna 1569. Löydön jälkeisten piirrosten ja kirjallisten kuvausten perusteella ensimmäinen kohdattu laji oli todennäköisesti Passiflora caerulea eli sininen kärsimyskukka.

Kun kärsimyskukka tuotiin Etelä-Amerikasta Eurooppaan, siitä tuli suosittu koristekasvi, erityisesti Isossa-Britanniassa.

Nykyäänkin kasvi on suosittu – eikä vain puutarhureiden keskuudessa sen näyttävän ja eksoottisen ulkonäön ansiosta. Kärsimyskukalla on myös tärkeä rooli yrttilääkinnässä.

Kärsimyskukan kemia

Passionkukka sisältää kolme keskeistä aktiivisten yhdisteiden ryhmää: alkaloidit, glykosidit ja flavonoidit. On hyvä huomioida, että osa kasvin yhdisteistä ei tutkimusten mukaan yksinään tuota erityisen merkittäviä myönteisiä vaikutuksia. Hyödyt – kuten rauhoittavat ja rentouttavat ominaisuudet – korostuvat vasta silloin, kun yhdisteet toimivat yhdessä muiden kasvin luontaisten aineiden kanssa.

Tutkimuksissa passionkukasta on tunnistettu lukuisia yhdisteitä, muun muassa alkaloideja, alfa-alaniinia, apigeniinia, aribiinia, krysiiniä, sitruunahappoa, kumariinia, syklopassiflohappoja A–D, syklopassiflosideja I–VI, dietylimolonaattia, edulania I, edulania II, flavonoideja, glutamiinia ja gynokardiinia. Lisäksi se sisältää harmiinia, harmaliinia, harmalolia, harmaan ia, harmolia, homoorientiinia, isoorientiinia, isoschaftosidia, isovitexiinia, kaempferolia, loturiinia, lucenin-2:ta, lutenin-2:ta, luteoliinia, n-nonakosaania, orientiinia, passikolia, passifloriinia, passifloorihappoa, pektiiniä, fenolihappoja, fenyylialaniinia, proliinia, prunasiinia, kversetiiniä, raffinoosia, sambunigriiniä, saponariinia, saponaretinia, saponarinea, schaftosidia, skopoletiinia, serotoniinia, sitosterolia ja stigmasterolia.

Vinkit

Eksoottinen passionkukka kääntää katseita – ei vain ihmisten, vaan myös puutarhan pölyttäjien. Siksi se on erinomainen valinta, jos haluat piristää esimerkiksi kodin sisäänkäynnin ympäristöä. Kukat houkuttelevat erityisesti perhosia, jotka viihtyvät kasvin parissa aivan kuten mekin. Istuta passionkukkia yhdessä muiden perhosia houkuttelevien kasvien, kuten perhosangervon, piikkiputken, kultapiiskun tai keltaisten kartiokukkien kanssa, niin saat nauttia upeista perhosista puutarhassasi läpi kesän!

Passionkukasta on olemassa monia lajikkeita, joita voit kasvattaa puutarhassa. Lajikkeesta riippuen kukat voivat olla keltaisia, oransseja, syvänpunaisia tai violetteja. Erityisen näyttävä on “Raspberry Strudel” -lajike, jonka kukissa yhdistyvät kauniisti vaaleanpunaisen ja punaisen sävyt.

Jos haluat lajikkeen, joka tekee myös hedelmää, tutustu Passiflora edulis -lajiin (“edulis” tarkoittaa syötävää). Suosittu vaihtoehto on Maypop (Wild Apricot), jota tapaa usein villinä eteläisessä Yhdysvalloissa. Nimensä se on saanut siitä, että hedelmät “poksahtelevat”, kun niiden päälle astuu.