Maailmanuskonnot ja kannabis: siunaus vai tabu?

Kannabista on käytetty pyhänä yrttinä monissa uskonnoissa jo tuhansien vuosien ajan. Muinaisessa Egyptissä jumalatar Seshat kuvattiin usein niin, että hänen päänsä yläpuolella oli kannabiksen lehti. Taolaisille uskonnollisille toimijoille se oli keino olla yhteydessä henkiin ja kitkeä itsekkyyden haluja. Rastafariliike on ollut olemassa vasta 1930-luvulta lähtien, mutta siinä kannabiksen polttaminen on keskeinen rituaali.

Mietitkö, mitä juuri sinun uskontosi sanoo kannabiksen käytöstä? Niin mekin! Emme väitä olevamme uskonnollisia auktoriteetteja, emmekä pysty sukeltamaan jokaiseen perinteeseen perinpohjaisesti. Silti uteliaisuutta riittää, taustatyö on kunnossa ja aikaa on sen verran, että käymme läpi suurimmat. Tässä on kannabiksen ja hindulaisuuden, buddhalaisuuden, juutalaisuuden, kristinuskon sekä islamin välinen suhde: joskus pyhä, joskus tabu ja useimmiten kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Itämaiset uskonnot

Hindulaisuus

Kannabiksella on Intiassa pitkä ja värikäs historia. Sen lääkinnällinen ja uskonnollinen käyttö on voinut alkaa alueella jo noin vuonna 1000 eaa. Kannabis mainitaan Atharva Vedassa, joka on myöhempi lisäys hindulaisuuden veda-kirjoituksiin. Tässä pyhien tekstien kokoelmassa kannabista kuvataan ”vapauden tuojaksi”, ja se nimetään yhdeksi viidestä pyhästä kasvista.

Kannabisvalmisteilla on tärkeä asema hindulaisessa rituaalissa ja kulttuurissa. Ganja on itse asiassa hindinkielinen sana, joka viittaa ”puristettuihin emikasvin kukintoihin”. Bhang (nimi tulee kannabista tarkoittavasta sanskritin sanasta) on kannabiksen lehdistä ja kukista jauhettu tahna, jota voi lisätä ruokiin ja juomiin. Bhangia nautitaan yleisesti hindulaisen Holi-juhlan aikaan. Bhangin juomisen uskotaan yhdistävän nauttijan Shiva-jumalaan ja puhdistavan synneistä. Sitä käytetään runsaasti Mathurassa, ikivanhassa kaupungissa, jota pidetään hindulaisuudessa pyhänä. Bhang kuuluu myös moniin ayurvedisen perinteen lääkinnällisiin valmisteisiin.

Sen vuosisatoja kestäneen hengellisen merkityksen vuoksi Intian viranomaiset ovat perinteisesti katsoneet kannabiksen käyttöä usein läpi sormien. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö rajoituksia olisi – edes hindulaisessa perinteessä. Esimerkiksi vaikka rituaaleihin kuuluva bhang nähdään tapana pestä synnit pois, bhangin ajattelematon juominen ilman riittejä katsotaan synniksi.

Buddhalaisuus

Buddhalaisuus on moniin muihin uskontoihin verrattuna vähemmän tiukka ja vähemmän käskyttävä. Painopiste on enemmän siinä, että se ohjaa seuraajia heidän omassa henkisessä kehityksessään. Silti myös buddhalaisuudessa on oma eettinen ohjeistonsa, jota on verrattu abrahamilaisten uskontojen kymmeneen käskyyn. Maallikoille tätä ohjeistoa kutsutaan nimellä viisi ohjetta^[2]. Jokaiseen ohjeeseen liittyy myös sitä tukeva hyve.

Viides ohje kehottaa pidättäytymään päihdyttävistä aineista ja korostaa tarkkaavaisuutta ja vastuullisuutta. Tarkemmin sanottuna se neuvoo buddhalaisia ”pidättäytymään päihdyttävistä juomista ja huumeista, jotka johtavat huolimattomuuteen”. Siksi on loogista ajatella, että THC:tä sisältämättömät kannabistuotteet voisivat olla sallittuja. Koska CBD ja muut kannabinoidit, kuten CBG, eivät päihdytä, ne eivät myöskään sumenna mieltä. Itse asiassa CBD:n ahdistusta lievittävät ja hermostoa suojaavat ominaisuudet voivat jopa tukea parempaa tietoista läsnäoloa buddhalaisen ajattelun hengessä.

THC:n käyttöä voidaan joissakin buddhalaisissa perinteissä pitää jopa hyödyllisenä. Tiibetissä kannabista on perinteisesti pidetty pyhänä. Himalajalla kehittyneessä tantrisessa buddhalaisuudessa sitä on käytetty meditaation tukena. Samoin monet lännessä syntyneet buddhalaisuuden suuntaukset ovat suhtautuneet kannabikseen välineenä, joka voi lisätä tietoista läsnäoloa. Siksi se, tuovatko vaikutukset ihmistä lähemmäs valaistumista vai sumennetaanko mieli, riippuu pitkälti yksilön kokemuksesta ja kyseisestä traditiosta. Tässä on hyvä muistaa, että buddhalaisuus on monien maailmanuskontojen tapaan ikivanha ja monimuotoinen perinne, joka ulottuu laajalle eri maantieteellisille alueille.

Länsimaiset (abrahamilaiset) uskonnot

JUUTALAISUUS

Kannabiksen suhde juutalaisuuteen on monisyinen ja osin epäselvä. 1. Mooseksen kirjan jakeessa 1:29 todetaan, että Jumala antaa ihmiselle ”kaikki siementä tekevät kasvit”. Talmudissa viitataan myös hampun viljelyyn, mutta siinä puhutaan pääasiassa vaatteista eikä päihdyttävästä käytöstä. Juutalaisessa perinteessä on silti keskusteltu kannabiksen lääkinnällisestä käytöstä. Maimonides, vaikutusvaltainen Tooran oppinut keskiajalta, suositteli kannabisöljyä hengitystievaivojen hoitoon.

Kannabiksen käyttöä siedetään laajalti myös liberaaleissa juutalaisyhteisöissä. Myös ortodoksirabbien keskuudessa näkemykset jakautuvat: osa pitää kannabista kiellettynä, kun taas toiset ovat todenneet että lääkekannabis voi olla kosher (eli sallittu käytettäväksi). Yleisesti ottaen juutalaisuus painottaa järkeä ja pohdintaa monia muita abrahamilaisia uskontoja enemmän. Rukousta lähestytään usein itsetutkiskelun, oman toiminnan arvioinnin ja hiljaisen mietiskelyn kautta. Siksi jotkut ovat esittäneet, että kannabiksen käytöllä voisi olla myös hengellinen ulottuvuus, jos sitä hyödynnetään itseymmärryksen ohjaamiseen ja tietoisuuden vahvistamiseen.

Kuten monien asioiden kohdalla, joita ei ole juutalaisuudessa selvästi kielletty eikä myöskään erityisesti suositeltu, kannabiksen asema jäänee edelleen keskustelun kohteeksi. Tällä hetkellä kehitys vaikuttaa kallistuvan siihen, että lääkekäyttö hyväksytään yhä useammin. Viihdekäyttö on sen sijaan yhä enemmän avoin kysymys.

KRISTINUSKO

Vaikka Jeesukseen liitetään usein yleisellä tasolla leppoisa ”hippi”-henki, kristinuskon suhde kannabikseen ei ole lainkaan yksiselitteinen. Yhteisten kirjoitusten vuoksi kristinuskossa ja juutalaisuudessa käydään samankaltaista keskustelua aiheesta. Vanhassa testamentissa eli heprealaisessa Raamatussa mainitaan kasvi ”kaneh bosm” (קְנֵה-בֹשֶׂם). Kaneh bosm kuului pyhään voiteluöljyyn (^[8]2. Moos. 30: 22–25). Useimmat valtavirran tutkijat tulkitsevat tämän viittaavan kalmoruokoon. Toiset taas ovat esittäneet, että kyse on käännösvirheestä ja että kaneh bosm tarkoittaisikin kannabista. Jotkut ovat jopa arvelleet, että kannabiksen lääkinnälliset ominaisuudet voisivat selittää osan niistä parantamisihmeistä, joita Jeesus Kristukselle on perinteisesti liitetty.

Toisaalta monet kristilliset kirkot ovat pitkään suhtautuneet kannabiksen käyttöön torjuvasti. Pahamaineisen Reefer Madness -elokuvan tuotti kristillinen kirkkoryhmä. Paavi on ottanut kantaa kannabista vastaan, ja osa protestanttisista kirkoista (etenkin baptistit) on suhtautunut kielteisesti myös lääkekannabikseen. Kaikki protestantit eivät kuitenkaan ajattele samoin: esimerkiksi United-, Episcopal- ja metodistikirkot ovat joissakin yhteyksissä tukeneet kannabiksen käyttöä lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Keskustelussa lääkinnällisen ja viihdekäytön rajanvedosta jotkut vertaavat kannabista siihen, miten Raamattu suhtautuu alkoholiin. Sen lisäksi, että viiniä käytetään sakramentissa Kristuksen veren vertauskuvana, apostoli Paavali kehottaa nauttimaan ”vähän viiniä” ”vatsasi ja usein toistuvien vaivojesi tähden” (^[10]1. Tim. 5:23). Samaan aikaan Raamattu kieltää suoraan päihtymisen. Voisiko kannabis asettua tämän hyväksyttävyyden kehikon sisään? Täyteen ”pilveen” vetäminen voi herättää paheksuntaa. Jos kannabiksen käyttö on sinulle terapeuttista – määrittelit sen sitten miten tahansa – Raamatusta ei kuitenkaan löydy mitään, mikä näyttäisi yksiselitteisesti kieltävän sen.

ISLAM

Islamissa käydään jonkin verran keskustelua siitä, onko kannabiksen käyttö haram (kielletty) vai halal (sallittu). Koraanissa (Allahin sanat) ei suoraan kielletä sitä, mutta toisaalta sitä ei myöskään erityisesti suositella. Hadithien (Muhammadin sanat) mukaan “kaikki päihdyttävät aineet ovat kiellettyjä”, ja moni muslimi tulkitsee tämän koskevan myös kannabista. Tämä ei kuitenkaan vaikuta osuvan kannabiksen ei-päihdyttäviin yhdisteisiin, kuten CBD:hen. Siksi kannabislajikkeet, jotka eivät sisällä THC:tä, voidaan joissain tulkinnoissa katsoa halaliksi.

Mahdollinen poikkeus liittyy myös lääkinnälliseen käyttöön. Koraanissa korostetaan kehosta huolehtimista, ja terveyteen liittyvät syyt voivat islamissa mennä yleisen päihdyttävien aineiden kiellon edelle. Esimerkiksi lääkekannabiksen siemenet voivat toimia kivunlievityksen perustana, eikä kipulääkitystä yleensä pidetä haramina, vaikka monet kipulääkkeet voivat aiheuttaa päihtymystä. Samalla logiikalla kannabista saatetaan pitää hyväksyttävänä, jos sitä käytetään lääkärin määräyksestä. Itse asiassa arabialaiset lääkärit viittaavat lääkinnälliseen kannabikseen jo noin vuonna 100 jaa. Nykyaikana imaami Mohammad Elahi on todennut, että marihuanan polttaminen on sallittua, jos se on “ainoa vaihtoehto lääkärien määräämässä sairaustilassa”.

Kannabis: pyhä vai paheellinen?

Muinaisista assyrialaisista nykypäivän rastafareihin kannabis on ollut monille pyhä kasvi jo tuhansien vuosien ajan. Kaikki maailmanuskonnot eivät painota sen hengellistä asemaa yhtä vahvasti, mutta harva kieltää sen täysin. Jopa perinteissä, joissa kehotetaan välttämään päihtymystä, jätetään usein tilaa lääkinnälliselle kannabiksen käytölle. On myös hyvä muistaa, ettei yksikään suuri uskonto ole täysin yhtenäinen: joidenkin piirissä voi olla tiukan konservatiivisia, kannabikseen kielteisesti suhtautuvia suuntauksia, kun taas toiset, vapaamielisemmät haarat ovat avoimempia.

Oma taustasi ratkaisee paljon, mutta yleisohje vaikuttaa olevan tämä: kannabis voi olla hyväksyttävää, kun sitä käytetään hoitotarkoituksiin tai hengellisen tietoisuuden syventämiseen. Pelkkä sekaisin oleminen sekaisin olemisen vuoksi ei välttämättä tunnu kovin “uskonnolliselta” kokemukselta. Lopulta päätös jää sinulle ja omille perinteillesi.

Adam Parsons

Adam Parsons on Zamnesian pitkäaikainen työntekijä sekä kokenut kannabisjournalisti, copywriter ja kirjailija. Hän käsittelee laajaa aihekirjoa CBD:stä psykedeelisiin ja kaikkea siltä väliltä, ja tuottaa blogitekstejä ja oppaita sekä tutustuu jatkuvasti laajenevaan tuotevalikoimaan.

Lue koko esittely