Blog
Jamaica Weed Bob Marley
4 min

Kannabiskulttuuri Jamaikalla

4 min

Jamaikalla on kannabiksen kasvatukselle ihanteellinen ilmasto ja ravinteikas maaperä, joten ei ole ihme, että ganja on saarella niin suosittua. Mutta oletko koskaan pohtinut, miten jamaikalainen kannabiskulttuuri oikein muotoutui? Kokosimme yhteen kaiken oleellisen: rastojen ja reggaen ikonien vaikutuksesta aina ganjan nykyiseen oikeudelliseen asemaan.

Miten kannabis saapui saarelle

Jamaikalainen kulttuuri ja kannabiskulttuuri kietoutuvat toisiinsa tavalla, jota ei juuri muualla maailmassa näe. Lähde mukaamme aikamatkalle selvittämään, mistä Jamaikan weed-kulttuuri oikeasti sai alkunsa. Kerromme asiat suoraan, joten sytytä spliffi tai pakkaa pesä – miten ikinä haluatkaan – sillä nyt on aika virittäytyä rasta-tunnelmaan.

Kuten monissa entisissä Britannian imperiumin siirtomaissa, myös tämän saaren historiaa varjostavat kansanmurha, sorto ja orjuus. Kannabiksen saapuminen Jamaikalle ei todellakaan ollut imperiumin suunnitelma, vaan pyhä yrtti kulkeutui saarelle 1800-luvun puolivälissä, kun intialaiset sopimustyöläiset tuotiin tänne töihin.

Vuonna 1810 britit lakkauttivat orjuuden vähintään 200 vuoden ihmiskauppabisneksen jälkeen – vaikka moni irlantilainen historioitsija väittäisi, että kyse oli lähempänä 700 vuotta. Länsiafrikkalaisia orjia kuljetettiin Jamaikalle järjestelmällisesti työskentelemään sokeriplantaaseilla aina vuoteen 1838 saakka, kunnes orjakapina pakotti lopulta myöntämään vapautuksen.

Plantaasinomistajilla ei enää ollut loputonta työvoiman lähdettä, ja edessä oli työvoimakriisi. Imperiumilla oli todellinen ongelma – ja se ratkaistiin tavalla, joka oli tuskin parempi. Vuosina 1845–1917 Jamaikalle lähetettiin arviolta noin 40 000 intialaista sopimustyöläistä raataamaan pelloille. Taakan keventämiseksi heillä oli usein vain hash, ja juuri nämä ihmiset kylvivät ensimmäiset kannabiksen siemenet Jamaikan maaperään.

Jamaica Cannabis Map

GANJAN ETYMOLOGIA

Sanan “ganja” juuret ovat itse asiassa sanskritissa. Intialaiset hindit toivat kannabiksen siemenet ja yrtin nimen Karibialle.

Saaren intialaisen ja afrikkalaisen kulttuurin sekoittuminen synnytti jamaikalaisen ganja-kulttuurin, ja pilven suosio etenkin alemmissa yhteiskuntaluokissa kääntyi pian alkuperäisväestöä vastaan imperialistisen eliitin toimesta.

Vuoden 1913 oopiumilaki sisälsi nimenomaiset määräykset ganjan perusteellisesta kieltämisestä. Lakia käytettiin aseena köyhiä, kannabista polttavia jamaikalaisia vastaan: pelkästä hallussapidosta saattoi seurata ”enintään sadan punnan sakko ja, jos maksua ei suoriteta, vankeutta pakkotyön kanssa tai ilman” — mikä vastaa noin 12 000 euroa vuoden 2017 rahassa.

Ei siis ihme, että liian moni köyhä musta jamaikalainen päätyi telkien taakse hakkaamaan kiveä täysin turhaan.

Vuoteen 1948 mennessä hallitusta alkoi tosissaan huolestuttaa nousussa ollut uskonnollinen liike, jolla oli vahva suhde ganjaan siitä huolimatta, että se oli kriminalisoitu. Vastauksena säädettiin Dangerous Drugs Act vuonna 1948.

Tämä luokkasotaa ruokkiva laki antoi tuomioistuimille mahdollisuuden haudata pilvenpolttaja laillisesti vankilaan ja/tai riistää häneltä koko omaisuus.

Lain ganjaa koskevassa, karmivassa kohdassa todetaan, että rikoksentekijää odottaa ”piirituomioistuimessa annettavan tuomion yhteydessä vähintään viidensadan dollarin sakko jokaista ganja-unssia kohden, jonka tuomioistuin katsoo liittyvän rikokseen, tai vankeutta enintään kolmeksi­kymmeneksi­viideksi vuodeksi, tai sekä sakko että vankeus”.

RASTAFARIKULTTUURI

Viranomaisten toimet eivät kuitenkaan pysäyttäneet ihmisiä, ja ganjasta tuli pysyvä osa jamaikalaista kulttuuria. Rastafari-kulttuurin juuret Jamaikalla ulottuvat 1930-luvulle, eikä kyse ole pelkästä uskonnosta – se on myös yhteiskunnallinen liike.

Jamaikalla syntynyt Marcus Garvey ja mustien voimaannuttamisliike vaikuttivat siihen vahvasti, mutta rastojen varsinainen johtohahmo oli heidän “kuninkaiden kuninkaansa, herrojen Herra, Juudan heimon voittamaton leijona” – Etiopian keisari Haile Selassie I. Hän hallitsi vuosina 1930–1974 kuolemaansa saakka.

Ennen kruunajaisiaan vuonna 1930 hänen tittelinsä oli Ras (kuningas) Tafari, ja “Korkeinta” kunnioitetaan yhä Rasta-kulttuurissa Kristuksen inkarnaation kaltaisena hahmona.

Myös rastojen pyhä kirja on Raamattu, vaikka heidän mukaansa se on turmeltunut, ja Siion (Etiopia) on heidän “luvattu maansa”. Materiaalinen länsimainen yhteiskunta torjutaan ja siitä puhutaan nimellä “Babylon”.

Kristuksen tavoin keisari nähtiin sekä uskonnollisena että poliittisena johtajana: monoteistisen uskon ja radikaalin yhteiskunnallisen liikkeen yhdistelmänä. Panafrikkalainen yhtenäisyys ja tietoisuuden kohottaminen olivat keskiössä – ja juuri tätä Jamaikan hallinto todella pelkäsi.

Rastafari-kulttuuri on paljon muutakin kuin rastatukka ja ganja. Rastat ovat kehittäneet oman kielensä, joka heijastaa heidän kohottavaa filosofiaansa, ja he tiedostavat sanojen voiman. Rasta ei ruoki negatiivisia voimia puheellaan.

Siksi rastat välttävät esimerkiksi sanoja kuten “understand” ja “undertake”; he vaihtavat etuliitteen under muotoon over ja sanovat mieluummin “overstand” ja “overtake” korostaakseen myönteisyyttä.

Tyypillistä on myös lisätä sanojen eteen “I”, ja sanoille annetaan usein uusia merkityksiä – banaani voi olla “inana”. “I” viittaa Jahiin (Jumalaan), ja sen lisääminen tuo rastafarin puhekieleen yhteyden korkeampaan voimaan.

Luonnollisesti ganja on rastafareille sakramentti – jopa sillä, mihin suuntaan pyhää yrttiä kierrätetään, on merkitystä. “Reasoning”-hetki on yhtä aikaa terapeuttinen yhteissessio, ganjan polttamista ryhmässä ja yhteyttä Jahiin.

Myötäpäivään kierrättäminen liitetään yleensä moraalisiin pohdintoihin ja keskusteluun, kun taas vastapäivään kiertävä spliffi varataan sotaisampaan, “sota-ajan” puhetapaan.

Ganjalla on tärkeä rooli myös rasta-juhlallisuuksissa. “Binghi” eli “grounation” on käytännössä rastojen pyhäpäivä ja juhla. Ganjan käyttöön yhdistyy laulua, tanssia ja rukousta.

Weedculture Jamaica Cannabis Room

BOB MARLEY

Bob Marley nousi legendaksi jo elinaikanaan – hän oli harvinainen yhdistelmä taiteilijaa ja vaikuttajaa, sellainen joka tulee vastaan ehkä kerran sukupolvessa. Vaatimattomista lähtökohdista ponnistanut Marley syntyi vuonna 1945, vietti lapsuutensa Nine Milessa ja teinivuotensa Trenchtownissa, ja kasvoi lopulta kulttuuriseksi ikoniksi.

1960-luvun Trenchtownissa Bob Marley, Bunny Wailer ja Peter Tosh kypsyttelivät tulevan reggaesoundin ja perustivat yhtyeen. Bob syntyi katoliseksi, mutta kääntyi rastafariksi vuonna 1966.

Se oli käännekohta Bobin elämässä: musiikin ja marihuanan kaunis liitto, joka nostaisi hänet tähteyteen, sai alkunsa. Legendan vaikutus tuntuu vahvana yhä 2000-luvulla.

Bobin 70-vuotissyntymäpäivänä, 26. helmikuuta 2015, ganja dekriminalisoitiin Jamaikalla – ja osuvana kunnianosoituksena myös lääkinnällinen ja uskonnollinen käyttö vihdoin laillistettiin.

Ja kun laillistamisesta puhutaan, heitetäänpä mukaan pieni nippelitieto. Tiesitkö, että kuuluisa Bob Marley -biisi “legalize it” onkin oikeasti Peter Toshin kappale, joka kirjoitettiin ja esitettiin vuonna 1979 – eli noin viisi vuotta sen jälkeen, kun The Wailers hajosi? Niin se on, ja meillekin se tuli yllätyksenä.

Uudet lait

Dangerous Drugs (Amendment) Act 2015 -lain hyväksymisen jälkeen Länsi-Intian yliopistossa järjestettiin 29.4.2015 historiallinen ja juhlallinen seremonia. Ensimmäistä kertaa Jamaikan historiassa yksittäinen kannabiskasvi istutettiin maahan täysin laillisesti.

Uusi lainsäädäntö tuskin muuttaa tavallisten jamaikalaisten ganjan käyttöä suuntaan tai toiseen, eikä se todennäköisesti aiheuta suurta ryntäystä uusien käyttäjien pariin.

Sen sijaan laki on ensimmäinen askel kohti elinvoimaista, laillista kannabismarkkinaa. Vaikka kansainväliset sopimusvelvoitteet yhä jarruttavat tietä maailmanlaajuiseen kauppaan, kotimainen toimiala voi silti kasvaa ja menestyä.

Matkailu on Jamaikan talouden kulmakivi, ja ganja-myönteisten majoitusvaihtoehtojen sekä lomien uusi buumi on jo hyvässä vauhdissa.

”Bud & Breakfast” -konsepti on jo erittäin suosittu yhdysvaltalaisten turistien keskuudessa. Jamaika on vihreän vallankumouksen kynnyksellä – sellaisen, joka voi nostaa tämän pienen saarivaltion merkittäväksi tekijäksi tulevilla globaaleilla ganjamarkkinoilla.

Luke Sholl
Luke Sholl
Luke Sholl on kirjoittanut kannabiksesta, kannabinoidien hyvinvointipotentiaalista ja luonnon myönteisestä vaikutuksesta jo yli kymmenen vuoden ajan. Hän on työskennellyt useiden kannabinoideihin keskittyvien julkaisujen kanssa ja tuottaa monipuolista digitaalista sisältöä, jota tukevat vahva tekninen osaaminen sekä perusteellinen taustatyö ja tutkimus.
Matkailu Uutiset
Hae kategorioista
vaihtoehtoisesti
Haku