8.7 out of 10 based on 78036 arvostelut
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Sieniannoslaskuri
Ohje
Yhdysvallat
Sokereiden merkitys kannabiksen kasvatuksessa
Olet käyttänyt viikkoja varmistaaksesi, että kannabiskasvisi saavat riittävästi ravinteita, ja olet laatinut kastelurytmin tarkasti—mutta onko kasvissa tarpeeksi sokeria, jotta se kasvattaa paksut ja runsaat kukinnot? Ota selvää, miksi sokeri on tärkeä osa kannabiksen kasvatusta ja miten sen määrää mitataan.
Sokeri. Monille meistä sana tuo mieleen valkoisen, kiteisen ja koukuttavan lisän, jolla makeutetaan ruokia. Se on myös se, mikä antaa hedelmille, kuten banaaneille ja mangoille, niiden miellyttävän maun. Sokeri on kuitenkin paljon muutakin kuin makeutusaine. Se on energianlähde, jota esiintyy kaikkialla luonnossa – ja sillä on erityisen tärkeä rooli kannabiskasvien kasvussa ja kehityksessä.
Mitä sokeri on (kannabiksen kannalta)?
Sokeri on kattokäsite, jolla viitataan laajaan joukkoon eri molekyylejä. Yksinkertaiset sokerit, kuten glukoosi ja dekstroosi, tunnetaan monosakkarideina (”mono” tarkoittaa yhtä). Nämä pienet molekyylit ovat hiilihydraattien perusyksikkö, ja ne koostuvat hiili-, typpi- ja vetyatomeista. Useampi tällainen yksikkö voi liittyä toisiinsa ja muodostaa monimutkaisempia sokereita, joita kutsutaan disakkarideiksi (”di” tarkoittaa kahta).
Kun näitä perusyksiköitä ketjutetaan pidemmiksi, niistä muodostuu monimutkaisten hiilihydraattien runko, kuten oligosakkaridit ja polysakkaridit. Tieteellisessä luokittelussa näitä ei kuitenkaan yleensä pidetä ”sokereina” samalla tavoin.
Kannabiksen kasvattajat keskittyvät usein niin tiukasti ravinteisiin ja kasteluaikatauluihin, että sokerin merkitys kasville jää helposti varjoon. Totta kai kasvi pystyy tuottamaan tätä elintärkeää energianlähdettä itse, mutta kasvattajan kannattaa silti ymmärtää, miksi sillä on keskeinen rooli koko kasvun ja kukinnan kannalta.
Sukelletaan siihen, mitä sokeri tekee kannabiskasvissa. Aloitamme fotosynteesistä ja siitä, miten sokeri tukee kukintojen muodostumista, ja siirrymme sitten keinoihin, joilla voit seurata kasvien sokeritasoja.
Fotosynteesin merkitys
Meidän ihmisten täytyy pitää huolta siitä, että syömme säännöllisesti, jotta saamme glukoosia – polttoainetta, joka pyörittää solujamme ja ruokkii aivoja. Kasvit sen sijaan valmistavat sokerinsa itse hyödyntämällä auringonvaloa. Tätä prosessia kutsutaan fotosynteesiksi – termiksi, joka unohtuu helposti biologian tunnilla, mutta palaa nopeasti mieleen, kun alkaa kasvattaa kannabista.
Luonnossa kasvit ovat käytännössä sokerien pääasiallinen lähde. Poikkeuksia ovat laktoosi, jota on maidossa, sekä tietyt ”makeanhimoiset” bakteerit. Kannabiksessa varsinainen taika tapahtuu viuhkalehdissä.
Näiden lehtien fotosynteettiset solut sisältävät erikoistuneita soluelimiä, joita kutsutaan kloroplasteiksi. Niissä on klorofylliä, pigmenttiä, joka antaa monille kasveille niiden vihreän värin. Klorofyllimolekyylit sitovat auringonvaloa ja muuttavat sen adenosiinitrifosfaatiksi (ATP), eli solujen energiavaluutaksi.
Pelkkä valo ei kuitenkaan riitä. Yhtälöön tarvitaan myös juurien kautta imeytyvää vettä sekä ilmarakojen kautta lehtiin tulevaa hiilidioksidia. Kun nämä kolme tekijää yhdistyvät, syntyy glukoosia. Reaktion sivutuotteena kasvi vapauttaa happea.
Sokerilla on myös keskeinen rooli kasvin rakenteessa. Nämä näennäisen älykkäät eliöt ketjuttavat glukoosimolekyylejä selluloosaksi – aineeksi, joka antaa kasville lujuutta, rakennetta ja muodon.
Sokerit vaikuttavat suoraan kasvuun ja kukintojen tuotantoon
Sokerit ovat välttämättömiä koko kasvatuksen ajan. Kasvit hyödyntävät glukoosista muodostuvaa ATP:tä keskeisissä fysiologisissa reaktioissa, jotka liittyvät hengitykseen, fotosynteesiin ja soluseinien rakentumiseen.
Glukoosi on erityisen tärkeä juuri ennen lisääntymisvaihetta. Kasvattajalle tämä tarkoittaa keskivaiheen kukintaa! Sokerit nousevat päärooliin noin neljän viikon kuluttua kukinnan alkamisesta. Tänä aikana kasvit käyttävät niitä kukintojen turvottamiseen ja massan kasvattamiseen.
Sokerit eivät vaikuta vain kukintojen kokoon ja tiheyteen, vaan kasvit käyttävät niitä myös hartsin tuotantoon sekä aromaattisten terpeenien muodostamiseen. Terpeenit vastaavat eri kannabislajikkeiden tunnusomaisista tuoksuista, ja ne voivat myös tuoda vaikutukseen rauhoittavia tai piristäviä sävyjä.
Sokereiden jakautuminen kannabiksessa
Fotosynteesin jälkeen kasvi ohjaa glukoosimolekyylit sinne, missä tarve on suurin. Sokeri kulkee kasvissa mahlan mukana – se on paksuhko neste, jossa on myös vettä, mineraaleja, aminohappoja ja kasvihormoneja.
Kannabiksen lehdet toimivat sokerin lähteinä. Näissä “lähteissä” mahla siirtyy floeemiin, eli kasvin kuljetusverkostoon, joka koostuu erikoistuneista soluista. Vesi luo floeemiin painetta, jonka avulla mahla ja sen sisältämä sokeri kuljetetaan sokerin “nieluihin” – alueille, joihin glukoosia varastoidaan ja joissa sitä käytetään. Nieluja ovat erityisesti aktiivisen kasvun kohdat, kuten kukinnot, juuret ja lehdet. Sokerit tukevat kukintojen kokoa ja kasvua – se on jokaiselle kannabiksen kasvattajalle olennainen tekijä!
Sokeri on tärkeässä roolissa myös juuristossa. Kasvi erittää sokereita maahan ja käyttää tätä energianlähdettä hyödyllisten mikrobien, kuten bakteerien ja mykorritsasienten, ravitsemiseen. Vastineeksi nämä hajottavat orgaanista ainesta ja kuljettavat ravinteita juurille.
Sokeritasojen seuranta
Kasvattajat voivat varmistaa, että kasvit tuottavat riittävästi sokeria, mittaamalla kasvinesteen glukoosipitoisuutta. Vaikka tämä kuulostaa laboratoriotason toimenpiteeltä, se onnistuu käytännössä myös kotona yksinkertaisella käsikäyttöisellä mittarilla. Esittelyssä refraktometri.
Refraktometrit ovat edullisia laitteita, joilla mitataan Brix-arvoa – eli sitä, kuinka paljon valo taittuu kulkiessaan liuoksen läpi. Tehdäänpä pieni kertaus biologian ja fysiikan tunneilta!
Yksinkertaistettuna valon taittuminen tarkoittaa sitä, että valonsäde ”kääntyy” siirtyessään esimerkiksi prismaan tai veteen. Suoralta näyttävä säde vaikuttaa muuttavan suuntaa, kun se kulkee esineen tai liuoksen läpi. Ilmiö johtuu siitä, että valo siirtyy toiseen väliaineeseen ja sen kulkunopeus muuttuu.
Refraktometri mittaa tämän taittumiskulman Brix-asteina (°Bx).
Ennen sokeripitoisuuden mittaamista varmista, että teet mittaukset huoneenlämmössä. Laite täytyy myös kalibroida. Katso okulaariin ja säädä tarkennusrengasta, kunnes näet sisällä olevan asteikon selvästi. Avaa suojaläppä ja pyyhi mahdollinen pöly pois, jotta saat tarkan tuloksen. Tiputa seuraavaksi pipetillä tislatun veden pisara prismaan ja sulje suojaläppä. Suuntaa laite kirkasta valonlähdettä kohti, katso okulaariin ja lue tulos. Tislatun veden pitäisi näyttää 0°Bx, mikä vastaa 0% sokeria.
Nyt voit mitata sokerin määrän kannabiskasveistasi. Purista tuoreesta kannabiksen lehdestä pieni määrä kasvinestettä ja tiputa se prismaan. Sulje suojaläppä ja ota lukema. 1°Bx vastaa 100 grammaa sokeria liuoksessa. Yli 12°Bx (eli 12%) on yleensä ihanteellinen taso. Tätä matalammat arvot viittaavat siihen, että kannabiskasvisi tuottaa liian vähän sokeria, mikä voi johtua riittämättömästä valon intensiteetistä tai ravinteiden puutteesta.
4 tapaa vaikuttaa sokerintuotantoon kannabiskasveissa
Jos kasviltasi puuttuu sokereita, sokerintuotantoa on syytä vauhdittaa. Tämä onnistuu joko lisäämällä suoraan sokerin lähteitä tai tukemalla kasvin omaa tuotantoa muilla keinoilla.
1. LEHTIEN POISTO (DEFOLIOINTI)
Trimmaus voi tuntua ristiriitaiselta, jos kasvisi kärsii sokerin puutteesta. Lehdet auttavat tuottamaan sokeria, eikö niin? Kyllä! Kun kuitenkin poistat osan lehdistöstä, kasvi ohjaa sokerit mieluummin kukkiin kuin ylimääräiseen vihreään massaan. Trimmaus, leikkaaminen tai defoliointi – miksi sitä haluatkin kutsua – on varma tapa nostaa kukintojen sokeripitoisuutta. Älä vain liioittele.
2. KÄYTÄ MUSTAA MELASSIA
Blackstrap-melassi on sokeriruo’on jalostuksen sivutuote. Monet puutarhurit käyttävät sitä lisäämään mikrobien aktiivisuutta juuristoalueella. Jos kasvisi kärsivät ravinteiden puutteesta, ne eivät todennäköisesti eritä niin paljon juurieritteitä kuin voisivat – ja silloin hyödylliset mikrobit eivät pääse kukoistamaan. Lisää melassia kasvualustaan, jotta mikrobikasvu vilkastuu, mikä puolestaan voi auttaa kasveja ottamaan paremmin talteen kukinnan kannalta tärkeitä ravinteita. Sekoita kaksi ruokalusikallista viiteen litraan kädenlämpöistä vettä.
3. Säädä valaistus kohdalleen
Matala sokeripitoisuus voi johtua myös liian vähäisestä valosta. Kasvit tarvitsevat kasvuvaiheessa reilusti valoa, jotta fotosynteesi pyörii kunnolla. Pyri tarjoamaan kasvatukselle noin 1000 W/m².
4. Täydennä aminohapoilla
Markkinoilla on useita aminohappovalmisteita, joiden tarkoituksena on lisätä kasvin sokerintuotantoa. Ne sisältävät aminohappoja, jotka tukevat klorofyllin muodostumista ja parantavat näin kasvin kykyä muuntaa auringonvalo sokeriksi.
