Kuinka antaa kannabiskasveille ravinteita

Max Sargent

Kannabistoimittaja ja psykedeelien asiantuntija

Max Sargent

Viimeksi päivitetty: 14 July 2022

Anna tekoälyn selittää tämä sivu

Valitse suosikkisi tekoälytyökalu saadaksesi nopean yhteenvedon.

ChatGPT

Perplexity

Claude

Käymme läpi kaiken siitä, miksi kasvit tarvitsevat ravinteita, mitä ravinteita ne tarvitsevat ja selvennämme muutamia keskeisiä käsitteitä. Pian tunnet olosi paljon varmemmaksi, kun on aika ruokkia kannabiksesi!

Miksi kannabiskasvit tarvitsevat ravinteita?

Yksinkertaisesti sanottuna kannabiskasvit tarvitsevat ravinteita kasvaakseen ja pysyäkseen elossa. Me eläimet saamme ravinteet pääosin suun kautta, ruoan ja juoman mukana. Kasvit taas ottavat ne enimmäkseen maaperästä juuristonsa kautta. Kuten meilläkin, kannabiskasvit toimivat parhaiten silloin, kun ravinteiden suhteet ja pitoisuudet ovat kohdallaan. Ravinteiden kanssa ne voivat olla yllättävänkin tarkkoja — ja vääränlainen ruokinta voi pahimmillaan koitua niille kohtalokkaaksi.

Ravinteet yhdessä veden, valon, hapen ja CO₂:n kanssa antavat kannabiskasville kaiken, mitä se tarvitsee kasvaakseen, kehittyäkseen ja tuottaakseen runsaan sadon voimakkaita ja maukkaita kukkia.

Autoflower-kasvien ravinnetarpeet

Cannabis ruderalis -genetiikkaa sisältävät Autoflower-kasvit pärjäävät usein vähemmällä ja silti voivat erinomaisesti verrattuna valojaksolajikkeisiin. Yleisesti ottaen autoflower-kannabiskasvi tarvitsee ravinteita noin puolet–kolmasosan siitä määrästä, jota valojaksolajikkeet vaativat.

Mitä ravinteita kannabiskasvit tarvitsevat?

Kannabis (kuten useimmat kasvilajit) tarvitsee kasvaakseen laajan kirjon ravinteita. Osa niistä on täysin välttämättömiä — ilman niitä kasvi ei selviä. Toiset eivät ole aivan yhtä kriittisiä, mutta ne tukevat tasapainoista kasvua, hedelmöitymistä, lisääntymistä ja yleistä elinvoimaa.

Ajattele asiaa näin: voisit ehkä elää pitkänkin aikaa pelkällä leivällä, mutta olo tuskin olisi kovin hyvä. Sama pätee kasveihin — mitä monipuolisemmin pystyt tarjoamaan ravinteita, sitä terveempiä ja vahvempia niistä kasvaa.

Makroravinteet

Makroravinteet ovat ravinteita, joita kannabiskasvi tarvitsee suurimpina määrinä ja jotka ovat elintärkeitä sen selviytymiselle. Jos nämä jätetään pois, minkäänlaisen sadon kasvattaminen ei käytännössä onnistu. Kolme tärkeintä makroravinnetta ovat:

• Typpi (N)
• Fosfori (P)
• Kalium (K)

Näiden kolmen välistä tasapainoa kutsutaan NPK-suhteeksi. NPK on keskeinen käsite kannabiksen kasvatuksessa ja puutarhanhoidossa laajemminkin, ja kun ymmärrät sen, osaat ruokkia kasvejasi oikein. Lisäksi useimmat kaupalliset kasvilannoitteet ilmoittavat ensisijaisesti juuri NPK-suhteensa, ja se on usein tärkein tekijä siinä, minkä lannoitteen valitset kasveillesi.

Toissijaiset makroravinteet

Pelkkä NPK ei kuitenkaan riitä. Kannabiskasvit tarvitsevat myös toissijaisia makroravinteita. Näitä ovat:

• Kalsium
• Magnesium
• Rikki

Jokaisella näistä ravinteista on oma roolinsa kasvin elinkaaren eri vaiheissa. Laadukkaissa, kannabikselle tarkoitetuissa ravinteissa niiden pitäisi yleensä olla valmiiksi sopivassa tasapainossa, mutta asia kannattaa silti tarkistaa ennen ostamista. Tarvittaessa voit lisätä niitä myös erikseen. Esimerkiksi kalsiumia voidaan antaa lehtiruokintana suihkuttamalla.

Hivenravinteet

Lopuksi kasvit tarvitsevat menestyäkseen myös mikroravinteita. Niitä kutsutaan ”mikroiksi”, koska niitä tarvitaan huomattavasti pienempiä määriä kuin yllä mainittuja makroravinteita. Silti niiden merkitys ei ole yhtään vähäisempi.

Niitä ovat:

• Boori
• Kloori
• Kupari
• Rauta
• Mangaani
• Molybdeeni
• Sinkki
• Nikkeli

Hyvä uutinen on, että jos kasvatat ravinteikkaassa mullassa, mikroravinteita on yleensä jo valmiiksi riittävästi, joten niistä ei tarvitse huolehtia erikseen. Jos taas kasvatat esimerkiksi hydroponisesti inertissä kasvualustassa, sinun täytyy lisätä ne itse.

Muut hyödylliset alkuaineet

Edellä mainitut ravinteet ovat kannabiskasvien terveen kasvun ja selviytymisen kannalta olennaisia. Seuraavat ravinteet voivat olla hyödyksi, kun niitä käytetään oikein, mutta niiden pois jättäminen ei aiheuta haittavaikutuksia. Muita hyödyllisiä hivenaineita ovat esimerkiksi:

• Koboltti
• Seleeni
• Pii
• Natrium

Milloin mitäkin ravinteita kannattaa käyttää

Kannabiksen kasvuvaihe määrittää pitkälti sen, kuinka paljon ravinteita kasvi tarvitsee ja missä suhteessa. Alla oleva taulukko antaa yleiskuvan NPK-suhteista eri vaiheissa.

Kuten huomaat, kasvin elinkaaren ihan alussa ja lopussa se ei yleensä tarvitse lainkaan ulkopuolisia ravinteita. Itäminen onnistuu vedessä tai kasvualustassa, ja käytännössä pelkkä kosteus riittää. Loppuvaiheessa monet kasvattajat päätyvät huuhtelemaan kasvualustan eli poistamaan jäljellä olevat ravinteet puhtaalla vedellä. Ajatuksena on, että näin kasvi käyttää omat varastonsa loppuun, mikä voi parantaa lopputuotteen makua.

Tämän lisäksi kasvi tarvitsee eri NPK-pitoisuuksia ja -suhteita elinkaarensa eri vaiheissa. Kasvua ei ole pakko pilkkoa yhtä moneen vaiheeseen kuin yllä olevassa kuvassa, mutta mitä tarkemmin ruokinnan sovitat, sitä parempiin tuloksiin yleensä pääset. Ensikertalaiselle usein riittää, että käyttää kasvuravinnetta vegetatiivisen vaiheen aikana ja kukintaravinnetta kukintavaiheessa.

Jos kasvatat mullassa, taimelle/varhaiseen kasvuvaiheeseen tarvittavat ravinteet ovat yleensä jo valmiiksi kasvualustassa, joten lisäystä ei välttämättä tarvita. Jos taas kasvatat inertissä kasvualustassa, sinun täytyy käytännössä täydentää ravinteita myös tässä vaiheessa.

Mikroravinteiden hallinta

Helpoin tapa varmistaa hivenravinteiden oikea tasapaino on kasvattaa mullassa. Lähes kaikki multatyypit – erityisesti kannabikselle suunnitellut – sisältävät jo riittävästi hivenravinteita koko kasvukauden ajaksi, joten tästä ei yleensä tarvitse stressata.

Jos valitset mullattoman/hydroponisen kasvatuksen, hivenravinteet täytyy lisätä itse. Useimmiten valmistajan ohjeiden noudattaminen riittää. Toisin kuin NPK-arvoissa, hivenravinteiden tarkkoihin suhteisiin ei yleensä tarvitse takertua. Koska vaihdat kuitenkin säännöllisesti veden hydro setup -järjestelmässä, voit halutessasi hienosäätää hivenravinteiden tasapainoa sitten, kun perusasiat ovat jo hallussa.

Ympäristötekijöiden vaikutus ravinneohjelmaan

Kasvatusympäristö vaikuttaa myös siihen, miten kasveja kannattaa lannoittaa. Tämä korostuu erityisesti kokeneemmilla kasvattajilla eikä yleensä ole aloittelijalle suuri huolenaihe. Jos kuitenkin haluat hioa tekemistäsi ja maksimoida kasvun, nämä seikat kannattaa pitää mielessä:

• Kuumissa olosuhteissa suositellaan 10–20% vähemmän typpeä
• Kylmissä olosuhteissa suositellaan 10–20% enemmän typpeä
• Voimakkaassa valossa käytä enemmän typpeä
• Heikossa valaistuksessa käytä vähemmän typpeä

Kuinka käyttää ravinteita tehokkaasti

Jotta saisit ravinteista parhaan hyödyn, kannattaa yleensä pitäytyä yhdessä merkissä tai yhdessä ravinneohjelmassa. Syynä on se, että makroravinteiden lisäksi lannoitteet sisältävät usein myös monia muita ainesosia ja lisäaineita. Valmistajat suunnittelevat eri ravinteet toimimaan yhdessä, jolloin tuotteiden välillä huomioidaan myös toissijaisten makroravinteiden sekä mikroravinteiden tasapaino. Siksi yhden merkin käyttö tuottaa tavallisesti parhaat tulokset. Vaihtoehtoisesti voit sekoittaa omat ravinteesi tai selvittää tarkasti, mitä jokaisessa pullossa on, jos haluat yhdistellä eri merkkejä.

Ravinnetaulukoiden lukeminen

Useimpien kaupallisten ravinteiden mukana tulee lannoitustaulukko. Taulukossa kerrotaan kullekin kasvuvaiheelle sopivat sekoitussuhteet sekä se, kuinka paljon ravinnetta lisätään per vesilitra.

Tietenkin taulukot ovat standardoituja, joten niitä kannattaa käyttää suuntaa antavana apuna eikä ehdottomana sääntönä juuri sinun kasveillesi. Ne olettavat usein 12–13 viikon elinkaaren, mikä on keskimäärin tyypillistä fotoperiodiselle kasville. Sinulla voi kuitenkin olla pitkään kukkiva sativa, joka venyy tätä pidemmäksi, tai nopea Autoflower, joka on valmiina lähempänä 8 viikkoa. Siksi taulukoita käyttäessä on hyvä jättää tilaa joustolle.

Vaikka tämä ei ole itsestäänselvyys, osa taulukoista suosittelee myös kasvuvaiheeseen ja tiettyyn lannoitteeseen optimaaliset pH- ja EC-arvot.

Liikalannoituksen ehkäisyn tärkeys

Yksi yleisimmistä aloittelijoiden tekemistä virheistä on liikalannoitus. On helppo ajatella, että mitä enemmän ravinteita, sitä parempi kasvu – ja että kasvi ”jättäisi” käyttämättä jääneen osan kasvualustaan. Todellisuudessa liikalannoitus on alilannoitusta selvästi riskialttiimpaa ja myös paljon hankalampi korjata.

Kun kasvia lannoitetaan liikaa, seurauksena voi olla niin kutsuttu "ravinnelukko". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kasvualustan ravinnepitoisuus nousee liian korkeaksi, jolloin kasvi ei enää pysty ottamaan ravinteita kunnolla vastaan – ja paradoksaalisesti se alkaa oireilla puutostilojen tavoin. Toisin kuin alilannoituksessa, tilanne ei yleensä korjaannu pelkästään annostusta säätämällä: kasvualusta tai muu mediumi täytyy huuhdella kauttaaltaan, minkä jälkeen ravinteet lisätään uudelleen vähitellen.

Siksi on yleensä helpompaa ja turvallisempaa pelata varman päälle ja lannoittaa mieluummin hieman liian vähän kuin liikaa. Jos kasvisi alkaa näyttää alilannoituksen merkkejä, voit lisätä annostusta maltillisesti tai antaa tukihoitoa lehtilannoituksena – tosin tämä ei auta ravinteissa, jotka eivät liiku kasvissa.

Hyvä käytäntö on myös mitata ravinneliuoksen vahvuus EC-mittarilla (ppm) sekä tarkistaa pH-mittarilla, että vesi ja kasvualusta ovat oikealla happamuusalueella, jotta ravinteet imeytyvät optimaalisesti. Saatat esimerkiksi annostella ravinteet täysin oikein, mutta jos pH on liian korkea tai liian matala, juuret eivät silti pysty ottamaan niitä tehokkaasti – ja kasvi voi näyttää siltä kuin se olisi alilannoitettu. Jos tällöin lisäät lannoitusta, voit ajautua juuri edellä kuvattuun ravinnelukkoon. Kun pidät EC/ppm- ja pH-arvot hallinnassa, säilytät kasveille tärkeän tasapainon ja autat niitä pysymään elinvoimaisina.

Hidasliukoiset vs nopeasti liukenevat lannoitteet

Jos epäröit, voit turvautua hitaasti liukeneviin lannoitteisiin, jotka vapauttavat ravinteita vähitellen ajan mittaan. Nämä siihen suunnitellut ravinteet pienentävät ylilannoituksen riskiä, joten ne sopivat erinomaisesti aloittelijoille, harrastajille ja sissikasvattajille. Ainoa varsinainen miinus on se, ettet voi säätää ravinnesuhteita tietyn lajikkeen tarpeiden mukaan. Siksi kokeneille kasvattajille, jotka haluavat täydellisen kontrollin, hitaasti liukenevat lannoitteet voivat tuntua rajoittavilta. Muuten ne ovat todella käteviä tuotteita.

Voit myös halutessasi valmistaa tai hankkia orgaanista “super soil” -multaa, jossa on valmiina kaikki, mitä kasvi tarvitsee koko elinkaarensa ajan. Tällöin sinun tarvitsee antaa vain puhdasta vettä ja seurata pH-arvoa.

Monster Bud Mix -lannoite

1595

4,99 €

Monster Bud Mix -lannoite

(1595)

4,99 €

Miten kannabiksen ravinneliuokset valmistetaan

Ravinneliuoksen sekoittaminen on yleensä helppoa ja onnistuu muutamalla perusvaiheella. Silti se kannattaa tehdä huolellisesti: jos sekoitussuhteet menevät pieleen, kasvi voi kärsiä, ja tilanteen korjaaminen vie aikaa—eikä vahinko aina ole täysin palautettavissa. Näin valmistat ravinneliuoksen:

1. Valitse vesi. Suodatettu vesi tai RO (käänteisosmoosi) -vesi on hanavettä parempi vaihtoehto.

2. Lisää ravinteet pakkauksen ohjeiden mukaan. Mittaa seos EC- tai ppm-mittarilla, jotta arvot ovat täsmälliset.

3. Säädä tarvittaessa liuoksen pH veden lähtöarvojen mukaan pH up/down -valmisteella.

4. Nyt voit lannoittaa kasvisi. Kaada liuos kasvualustaan ja kun vettä alkaa valua ruukun pohjasta ulos, mittaa tämä valumavesi (runoff): pH ja ppm kertovat, mitä maassa tapahtuu. Jos arvot ovat kohdallaan, olet valmis. Muussa tapauksessa tee pieniä säätöjä.

Entä pH, ppm, EC ja veden lämpötila?

Olemme viljelleet seuraavia käsitteitä tekstissä pitkin matkaa, mutta käydään vielä läpi, miksi ne ovat olennaisia kasvien ravitsemisen kannalta:

• pH: Tarkoittaa “vedyn potentiaalia” ja kertoo, onko aine hapan vai emäksinen. pH 7,0 on neutraali (puhdas vesi). Arvo 1 on erittäin hapan ja 14 erittäin emäksinen. Maassa kasvatettu kannabis viihtyy yleensä pH-alueella 6,0–6,5, joten varmista, että ravinneliuoksesi osuu tähän haarukkaan.

• ppm: Lyhenne sanoista “parts per million”. Se kertoo, kuinka suuri eri ravinteiden pitoisuus on tietyssä liuoksessa.

• EC: Lyhenne sanasta “electroconductivity” eli sähkönjohtavuus. EC-arvon avulla voidaan arvioida liuoksen ppm-lukema mittaamalla, miten sähkö johtuu liuoksen läpi.

• Veden lämpötila: Tämä on yksinkertaisempi. Juuret toimivat parhaiten tietyssä lämpötilassa, jolloin ne pystyvät ottamaan ravinteita tehokkaimmin. Kannabiksella se on noin 19–21 °C. Vaikka lämpötilan hienosäätö voi auttaa, se ei ole välttämätöntä. Luonnossa lämpötila ei pysy tasaisena, ja kasvit pärjäävät käytännössä laajemmalla lämpötila-alueella kuin mitä kasvatushuoneessa yleensä kannattaa tavoitella.

Kun opit hallitsemaan nämä tekijät, pystyt ruokkimaan kasvejasi huomattavasti tarkemmin — ja saat niistä todennäköisemmin kaiken potentiaalin esiin.

Ravinneongelmien tunnistaminen

Kuten jo todettiin, tietyn ravinteen liika tai liian vähäinen määrä voi aiheuttaa ongelmia. Tässä yleisimpiä pulmia, joihin saatat törmätä.

• Typen puutos: Koko lehti alkaa kellastua. Oireet näkyvät ensin vanhimmissa lehdissä ja etenevät vähitellen kohti uusia lehtiä.

• Fosforin puutos: Vanhemmat lehdet muuttuvat ruskeiksi tai purppuran sävyisiksi, ja lehtien kärjet alkavat kuolla.

• Kaliumin puutos: Vanhojen lehtien reunat kirkastuvat ensin keltaisiksi ja alkavat sen jälkeen näyttää ikään kuin palaneilta. Lehdille voi ilmestyä myös ruskeita pilkkuja.

• Ravinnepalo (ylilannoitus): Ravinnepalo johtuu ylilannoituksesta, ja se näkyy viuhkalehtien kärkien kellertävänä tai vaaleanruskeana, “palaneena” ilmeenä. Tämä voi myös johtaa ravinnelukkoon.

• Ravinnelukko: Yleinen seuraus ylilannoituksesta tai väärästä pH-tasosta. Ravinnelukossa kasvi ei pysty ottamaan kasvualustassa olevia ravinteita käyttöönsä, jolloin oireet muistuttavat alilannoitusta.

Kannabiksen lannoittaminen: monimutkainen kokonaisuus

Jos luulit, että kannabiksen kasvattaminen olisi ravinteiden osalta vain satunnaista lannoitteen lisäilyä, edessä voi olla yllätys. Kannabis hyötyy tarkasta ravinneohjelmasta, varsinkin jos tavoitteena on runsas sato ja laadukkaat kukinnot.

Aloittelijalle homma ei kuitenkaan ole niin monimutkainen kuin miltä se kuulostaa. Kunhan annat kasveille ravinteita ja vältät ylilannoituksen, ne kyllä kasvavat ja kehittyvät. Useamman kasvatuksen myötä opit lukemaan kasvien tarpeita yhä paremmin – kunnes ravinteiden annostelu tulee selkäytimestä.