Kaikki kannabiskasvin anatomiasta

Luke Sholl

Kokenut kannabisjournalisti ja CBD-asiantuntija

Luke Sholl

Viimeksi päivitetty: 21 September 2019

Anna tekoälyn selittää tämä sivu

Valitse suosikkisi tekoälytyökalu saadaksesi nopean yhteenvedon.

ChatGPT

Perplexity

Claude

Jokaisen itseään kunnioittavan kasvattajan (tai kukkien ystävän) kannattaa hallita kannabiksen anatomian perusteet. Kun tiedät, mitä kukin kasvin osa tekee, miten se liittyy psykoaktiivisuuteen ja miten eri osat toimivat yhdessä, olet jo pitkällä. Tieto on valtaa – ja terve suhde tähän kasviin syntyy siitä, että sen rakenteen tuntee. Sama ymmärrys voi syventää kokemusta myös niillä, jotka eivät kasvata itse, vaan käyttävät kannabista.

Kun katselemme kaunista kannabiskasvia, mielessä käy usein: “Haluan omistaa sen, haluan koskea siihen, haluan polttaa sitä, haluan leipoa space cakes -leivonnaisia” – eikä siinä ole mitään hävettävää. Mutta mitä nämä pienet, kiinnostavat osat oikeastaan ovat? Tarkastelemme pääasiassa naaraskannabista, koska juuri se tuottaa kukinnot, joita on arvostettu vuosituhansien ajan. Sivumme kuitenkin myös uroskasveja ja hermafrodiitteja.

Uros ja naaras

Uroskannabiskasveihin kehittyy siitepölypusseja. Siitepöly hedelmöittää naaraskasvit, jotka alkavat tuottaa siemeniä. Urokset on tärkeää tunnistaa nopeasti ja poistaa ajoissa, jotta ne eivät pölytä naaraita ja heikennä kukkien määrää ja laatua.

Kasvin sukupuoli alkaa yleensä näkyä kukintavaiheen kahden ensimmäisen viikon aikana. Lisäksi on hermafrodiitteja eli kasveja, joissa on sekä uros- että naaraspuolisia ominaisuuksia. Kasvi voi muuttua hermafrodiitiksi perimänsä vuoksi tai ympäristöstressin seurauksena. Tällaiset kasvit voivat pölyttää itsensä, mitä yleensä halutaan välttää, koska seurauksena voi olla muuten täysin potenttien kukkien pilaantuminen.

Cola

Siirrytään sitten naaraskasveihin. Cola on kasvin ylin osa, jossa kukinnot kerääntyvät yhteen ja muodostavat tiiviin kokonaisuuden. Juuri tätä osaa yleensä poltetaan. Colaa kutsutaan myös nimellä “päälatvakukinto” (terminal bud). Sivucolat kasvavat kasvin vartta pitkin viuhkalehtien väleissä. Ne ovat yleensä pienempiä kuin päälatvakukinto, mutta niiden kokoa voidaan kasvattaa esimerkiksi LST:n (Low-Stress Training) ja ScrOGin (Screen of Green) avulla. Nämä tekniikat lisäävät kukintojen saamaa valoa, mikä auttaa niitä kehittymään suuremmiksi.

Kasvin “päälatvakukintojen” määrää voidaan lisätä erilaisilla kasvinkoulutusmenetelmillä. Näihin kuuluvat esimerkiksi: topping, jossa kasvin ylin kasvupiste katkaistaan; Screen of Green (ScrOG), jossa kasvi ohjataan kasvamaan verkon läpi; sekä Low-Stress Training (LST), jossa oksia taivutetaan ja sidotaan. Näin useampi cola sijoittuu suunnilleen samalle korkeudelle.

Verholehti (calyx)

Calyx on kannabiskasvin varsinainen kukka – ja se on todella näyttävä. Kun seuraavan kerran tarkastelet kukintoa, kiinnitä huomiota pienten “sokerilehtien” väliin piiloutuviin kyynelenmuotoisiin nystyihin: kyllä, ne ovat calyxeja. Kasvin isommista osista juuri niissä on eniten sitä, mikä saa olon kohoamaan. Calyx on kukinnon osa, jossa on runsaasti trikomeja sekä niiden sisältämiä terpeenejä ja kannabinoideja, kuten THC:tä ja CBD:tä. Niiden muoto voi myös vaihdella lajikkeen genetiikan mukaan.

Emit

Mitä nuo oudot, siistin näköiset karvat ovat, jotka työntyvät esiin verhiöistä? Ne ovat emin luotteja (pistils). Niiden väri voi olla valkoinen, keltainen, meripihkan sävyinen tai ruskea kasvin kypsyysasteesta riippuen. Aluksi ne ovat valkoisia ja jämäköitä, sitten ne alkavat hieman kaartua, myöhemmin ne muuttuvat oransseiksi ja lopulta ruskeiksi. Luottien tehtävänä on napata siitepölyä hedekasveista, jolloin kasvi voi ajan myötä muodostaa siemenet.

Yleinen “stoner-viisaus” väittää, että kukinnot, joissa on paljon vartaloita (styles), olisivat laadukkaampia. Todellisuudessa niissä ei kuitenkaan ole trikomeja, joten niiden vaikutus päihtymykseen on vähäinen. Vartalot ovat myös selkein ja varhaisin merkki kasvin sukupuolesta, sillä hedekasville niitä ei kehity. Lisäksi ne kertovat hyvin siitä, milloin kukinnot ovat valmiita korjattaviksi: odota hetkeä, jolloin 50–80% vartaloista on muuttunut keltaisiksi tai meripihkan värisiksi. Jos odotat liian pitkään ja ne ehtivät ruskistua, kannabiksesi menettää makua ja vahvuutta.

TRIKOOMIT

Tässä tapahtuu se varsinainen taika. Kasvin tärkeimpiä rakenteita ovat trichomit eli pihkarauhaset. Ne ovat mikroskooppisen pieniä, silmälle kiiltäviä ja koskettaessa tahmeita rauhasia. Sana ”trichomi” tulee kreikan sanasta, joka tarkoittaa karvankasvua. Trichomit sisältävät runsaasti THC:tä, muita kannabinoideja sekä terpeenejä. Se, millaisia trichomeja kasvissa on ja kuinka paljon, määrittää lopputuotteen vahvuuden, aromin ja vaikutukset. Trichomeja esiintyy ympäri kasvia, mutta niitä on ylivoimaisesti eniten – ja ne ovat myös psykoaktiivisimpia – latvassa (colassa), erityisesti verholehdissä (calyx) ja sokerilehdissä.

Trichomit muuttavat kokoaan ja väriään kypsymisen aikana. Aluksi ne ovat hyvin pieniä ja täysin kirkkaita, kuin pikkuruisia lasihelmiä – sellaisia, joilla Merlin voisi kutsua taikaolentoja. Seuraavaksi ne kasvavat pidemmiksi ja alkavat muistuttaa kristallivartta, jonka päässä on lasinen pallo. Kukinnan edetessä ne muuttuvat ensin savuisen läpikuultaviksi ja sameiksi, ja lopulta meripihkan sävyisiksi.

Nyt tiedämme, mitä trichomit merkitsevät meille – mutta mitä hyötyä niistä on kasville? Naaraskannabiskasvit ovat alttiita hyönteisille, eläimille ja sääolosuhteille, ja trichomit toimivat tehokkaana puolustusmekanismina. Tahmea pinta ja voimakas tuoksu karkottavat tuholaisia ja nälkäisiä eläimiä, ja ne voivat myös suojata kasvia tietyiltä sieniltä.

Sokerilehdet

Sokerilehdet ovat pieniä lehtiä, joita kasvaa kannabiksen colaan. Niitä kutsutaan “sokerilehdiksi”, koska ne ovat kauttaaltaan paksun trikoomikerroksen peitossa – ja näyttävät siltä kuin ne olisi kieritelty sokerissa! Sokerilehtien määrä ja tiheys vaihtelee kasvista toiseen, ja siihen vaikuttaa ennen kaikkea genetiikka. Sokerilehtiä voi polttaa, mutta ne ovat yleensä miedompia ja karheampia kuin colan muut osat. Silti, jos sokerilehtiä on mukana vain vähän, niiden jättäminen sekaan on usein kokonaisuuden kannalta järkevämpää kuin poistaminen. Vaihtoehtoisesti niitä voi hyödyntää erinomaisiin syötäviin ja hasiksen valmistukseen.

VIUHKALEHDET

Olipa kasvi uros, naaras tai hermafrodiitti, nämä suuret lehdet kasvavat pitkin vartta. Viuhkalehdet ovat ne tunnusomaiset ”viisisormiset” lehdet, joita näkee lippiksissä ja t-paidoissa ympäri maailmaa. Käytännössä ”sormia” voi kuitenkin olla reilusti viittä enemmän. Lehtien tehtävä on kerätä valoa ja tuottaa kasville runsaasti energiaa. Pääroolissa on fotosynteesi: auringonvalo muutetaan glukoosiksi. Koska viuhkalehdet toimivat kasvin energiakoneena, niitä kannattaa yleensä olla karsimatta, ellei siihen ole selvää syytä.

Indica-lajikkeilla viuhkalehdet ovat usein tummemman vihreitä ja ”sormet” leveämpiä, kun taas sativalla lehdet ovat vaaleamman vihreitä ja kapeampia. Viuhkalehtiä voi myös mehustaa, ja monet kertovat niiden tarjoavan erinomaisia terveyshyötyjä. Viuhkalehdissä ei ole merkittäviä määriä THC:tä, joten niitä ei yleensä käytetä ”nousujen” hakemiseen.

Varsi

Varsi antaa kannabiskasville ryhdin ja vakauden sekä kannattelee sen painoa. Se huolehtii myös ravinteiden kuljetuksesta: varressa kulkee vettä ja ravinteita johtava puuosa (ksyleemi) sekä sokereita ja tärkkelystä kuljettava nilaosa (floeeemi). Uroskasveissa varret voivat olla runsas kuitulähde. Naaraskasveissa varressa voi olla jonkin verran trikomeja, joten niillä on usein lievästi psykoaktiivinen vaikutus. Heikkoa ja huonolaatuista kannabista kutsutaan pilkallisesti “pelkiksi varsiksi”. Osa käyttäjistä hyödyntää varsiaan syötäviin, bubble hash -uutteeseen, hamppunaruun ja hamppupaperiin.

SOLMUKOHDAT

Kannabiskasvin varsi jakautuu solmukohtiin (nodes) – kohtiin, joista kasvi haarautuu. Nuorilla yksilöillä solmukohdat muodostuvat aluksi vastakkaisina pareina, mutta kasvin kasvaessa ne alkavat vuorotella varren pituudella. Solmukohdat ovat myös ensimmäinen paikka, johon kannabiksen kukat ilmaantuvat, joten ne ovat tärkeitä, kun halutaan määrittää tuntemattoman kasvin sukupuoli.

Sativa-lajikkeilla solmukohdat ovat yleensä harvemmassa kuin indica-lajikkeilla. Solmukohdissa syntyy suuri osa kasvin hormoneista. Kun kasvi kasvatetaan pistokkaasta, pistokkaaseen on tärkeää jättää vähintään yksi solmukohta, jotta se pystyy tuottamaan auxiinia eli juurtumishormonia, joka käynnistää juurten muodostumisen.

Ganja-tutkija pystyisi todennäköisesti luettelemaan satoja – ellei tuhansia – pieniä osia, joista kannabiskasvi rakentuu (pelkkä trikomi voidaan jakaa kahdeksaan tai useampaankin osaan!). Edellä mainitut osat ovat kuitenkin niitä, jotka on hyödyllisintä tuntea jokaiselle, joka nauttii taianomaisista kukista.