Kuinka kasvattaa todella isot kukinnot: 10 askelta onnistumiseen

1) HANKI PARHAAT KANNABIKSEN SIEMENET

Oikeiden kannabiksen siementen valitseminen omaan kasvatukseesi on todennäköisesti tärkein päätös, jonka kasvattaja voi tehdä – käytännössä koko sato riippuu siitä. Tiedät varmasti jo, miten tärkeää on ostaa korkealaatuisia feminisoituja siemeniä luotettavilta siemenpankeilta. Silti valinnassa kannattaa olla vieläkin tarkempi: kaikki huippulajikkeet eivät välttämättä loista juuri sinun kannabispuutarhassasi.

Paljon venyvät ja myöhään kukkivat sativat ovat usein huono valinta mikrokasvattajille. Sen sijaan indica- ja Autoflower-lajikkeet sopivat yleensä huomattavasti paremmin kaappikasvatukseen. Lisäksi maatiaislajikkeet pärjäävät monesti ulkokasvatuksessa paremmin kuin vähemmän sitkeät vaihtoehdot. Onnistunut kotikasvatus on ennen kaikkea yhteensopivuutta: kun lajike sopii kasvuympäristöön, lopputuloksena on lähes aina suurin mahdollinen sato.

2) KANNABIKSEN RAVINTEET

Kannabikselle suunnitellut ravinteet ovat aina hyvä lähtökohta. Käytitpä mitä tahansa kasvualustaa tai järjestelmää, kasvit on tärkeää lannoittaa oikein. Tunnettujen lannoitteiden etiketissä kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti kolmeen perusasiaan: N-P-K-arvoihin. Aloittelijalle tämä tarkoittaa yksinkertaisesti tuotteen typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K) keskinäistä suhdetta.

Kasvuvaiheessa kannabis tarvitsee runsaasti typpeä, ja useimmat kasvattajat käyttävät ravinneliuosta, jossa N:ää on 2–3 kertaa enemmän kuin P:tä ja K:ta — esimerkiksi 2-1-1 tai 3-1-1 (tai jotakin siltä väliltä). Kun kasvi siirtyy kukintaan, painotus kääntyy päinvastaiseksi: kukinnan edetessä typpeä vähennetään asteittain ja fosforia sekä kaliumia lisätään, jotta kukinnot kehittyvät täyteläisemmiksi. Liika typpi kukinnan aikana voi hidastaa marihuanan kypsymistä.

Jos kasvisi kaipaavat selkeää lisäpotkua, kokeile Monster Bud Mix -tuotettamme sekä Bud Boost Pack -pakettia. Nämä tarkkaan viimeistellyt ravinteet on suunniteltu toimimaan yhdessä, jotta kasvisi kasvavat vahvemmin ja tuottavat entistä näyttävämmät sekä maukkaammat kukinnot. Käytä tätä tasapainoista yhdistelmää kasvin koko elinkaaren ajan, niin huomaat eron nopeasti.

3) pH & kannabis

Jotta feminisoitujen kannabiskasvien juuristo pystyy ottamaan tehokkaasti vastaan ne ravinteet, joita annat, pH on saatava kohdalleen. Jos pH heittää, et yksinkertaisesti saa aikaan mehukkaita, isoja ja painavia kukoja. Hydro- ja kookoskasvatuksessa tavoitellaan yleensä pH-arvoa 5,5–6,0; mullassa vaihtelu ei ole yhtä kriittistä, ja jopa 6,5 pH voi vielä toimia. Panosta pH-optimoituihin ravinteisiin tai hanki pH-mittari. Älä arvaile – säädä pH kuntoon joka kerta.

4) VALOT

Useimmat kotikasvattajat käyttävät 400 W ja/tai 600 W HID-valaisimia. Tyypillinen 1,2 m x 1,2 m x 2 m kasvatusteltta varustetaan usein 400 W MH -lampulla 18/6-rytmissä kasvuvaihetta varten. Tämän jälkeen siirrytään kukitukseen vaihtamalla 12/12-rytmiin ja 600 W HPS -lamppuun. Poikkeuksena ovat autoflower-lajikkeet, jotka viihtyvät usein tasaisessa 18/6-aikataulussa koko elinkaaren ajan. Tätä pidetään kotikasvatuksen perustasona.

Tehokkaampiin 1000 W polttimoihin siirtyminen ei yleensä tarkoita raskaampaa satoa – usein käy jopa päinvastoin. 1000 W HPS -lamput käyvät todella kuumina. Ilman viilennysputkia ja lisätuulettimia ne polttavat todennäköisemmin latvuston kuin lisäävät satoa.

Tehokkaampi ja modernimpi ratkaisu on panostaa viileämpinä käyviin LED-järjestelmiin. Ne kuluttavat myös selvästi vähemmän sähköä kuin HID-lamput. Halpoja ne eivät ole, mutta parhaat järjestelmät voivat palvella jopa 10 vuotta. Tämä on harvinainen tilanne, jossa vähemmän on oikeasti enemmän.

5) Lämpötila ja ilmankosteus

Jos haluat maksimoida sadon, kasvuympäristön olosuhteiden on pysyttävä mahdollisimman vakaina — etenkin lämpötilan suuria heilahteluja kannattaa välttää. Kannabis viihtyy parhaiten, kun päiväsaikaan lämpötila on 20–28 °C. Lämpötilan ei tulisi laskea yöllä alle 15 °C. Tämä pätee käytännössä koko elinkaaren ajan, lukuun ottamatta joitakin kylmään sopeutuneita lajikkeita.

Myös korkea ilmankosteus tukee kannabiksen kasvua erityisesti taimi- ja vegetatiivisessa vaiheessa. Ihanteellinen taso on noin 50–70 % RH. Kun kukinta alkaa, ilmankosteutta on kuitenkin laskettava vähitellen. Kun pääset 40–60 % RH -haarukkaan, homeen ja sieni-infektioiden riski pienenee selvästi. Korkea ilmankosteus pimeän jakson aikana yhdistettynä heikkoon ilmanvaihtoon on varma tapa saada kukintoihin lahovaurioita. Sijoita tuulettimet fiksusti ja ennen kaikkea seuraa lämpötilaa sekä ilmankosteutta päivittäin.

6) LEIKKAAMINEN JA KOULIMINEN

Leikkaaminen ja kasvin koulutus (training) ovat käytännössä pakollisia, jos tavoitteena on saada mahdollisimman suuret ja tiiviit kukinnot. Valoa varjostavien viuhkalehtien poistaminen on ok, kun sen tekee maltilla. Tehokkainta on niin sanottu lollipopping eli alimman kasvuston poistaminen, mukaan lukien pienet ja ilmavat kukkakohdat – näin voit välttää popcorn-kukinnot. Tällä tavalla kasvin energia ohjautuu yläosan kukintoihin, jolloin lopputulos on selvästi isommat ja napakammat budit.

Jos haluat viedä homman vielä pidemmälle, koulita kasvi kasvamaan ScrOGin läpi. ScrOG (Screen of Green) on yksinkertainen verkkoseinä, jonka kasvattaja asentaa noin 60 cm kasvien tyven yläpuolelle kasvuvaiheen aikana. Taivuta, pujota ja punoa versoja verkon ruutuihin niin, että kasvatustila täyttyy tasaisesti latvoista. Jatka oksien ohjaamista seuraaviin ruutuihin siihen asti, kunnes kukinnan puolivälin jälkeen versot paksuuntuvat liikaa käsiteltäviksi.

7) LST

LST tulee sanoista Low Stress Training. Se on tärkeä pohjatyö ennen ScrOG-tekniikkaa. LST:ssä ideana on taivuttaa ja ohjata versoja sen sijaan, että niitä leikattaisiin saksilla. Näin kasvi palautuu yleensä nopeammin, ja valo yltää useammille kukintopaikoille. LST:n tekemiseen tarvitaan vain pehmeitä kasvisiteitä, bambutikkuja ja hellä ote. Suosittelemme lämpimästi yhdistämään tekniikan ScrOGiin.

8) SUPERCROPPING

Tämä tekniikka on LST:tä hieman rajumpi ja vaatii jo vähän enemmän tuntumaa. Versoja ei taivuteta ja sidota, vaan ideana on kohdistaa niihin juuri sopivasti painetta. Supercroppingissa versoa puristetaan lähes katkeamispisteeseen ja kasvin rakennetta muotoillaan käsin. Toipumisaika on pidempi, yleensä 2–3 viikkoa.

Kun kasvi kuitenkin palautuu ja painetun kohdan ympärille muodostuu tyypillinen “nivel”, lopputulos on selvästi tuuheampi. Joskus jopa kokeneilta kasvattajilta napsahtaa muutama verso poikki – ei syytä paniikkiin. Teippaa vaurio takaisin yhteen kangasteipillä. Supercroppingia suositellaan lämpimästi myös ScrOG-menetelmän yhteyteen.

9) LATVONTA JA FIMMAUS

Latvonta on helppo ja siisti tapa kasvattaa satoa. Napsaise päävarren latva pois sormin tai käytä saksia, jos se tuntuu paremmalta – ja huomaat, miten yksi pääcola voi vaihtua neljään tai useampaan. Vaihtoehtona on fimmaus (FIM): latvonnan “huolimattomampi” versio, jossa poistetaan noin 75% päävarren tuoreimmasta latvakasvusta.

FIM voi tuottaa vielä enemmän pääcoloja, usein 6 tai enemmän. Se ei kuitenkaan yleensä ohjaa kasvuhormoneja alimpiin versoihin yhtä tehokkaasti, joten kasvi saattaa fimmaamisen jälkeenkin venyä korkeaksi. Tee latvonta tai fimmaus kasvuvaiheen aikana ja varaa vähintään viikko palautumiseen.

10) CO₂

CO₂:n lisäämisestä kasvatushuoneeseen on selkeää hyötyä: sato voi kasvaa jopa 20%. Nykyään CO₂-lisän käyttö on kotikasvattajallekin helppoa — monelle riittää passiivinen CO₂-pussi tilaan. Jotta kasvit hyötyvät kohonneesta CO₂-tasosta parhaalla mahdollisella tavalla, lämpötilan tulisi valojen ollessa päällä olla noin 30–35 °C. Tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen etenkin kuumana kesänä, kun kasvatat sisätiloissa.

Adam Parsons

Adam Parsons on Zamnesian pitkäaikainen työntekijä sekä kokenut kannabisjournalisti, copywriter ja kirjailija. Hän käsittelee laajaa aihekirjoa CBD:stä psykedeelisiin ja kaikkea siltä väliltä, ja tuottaa blogitekstejä ja oppaita sekä tutustuu jatkuvasti laajenevaan tuotevalikoimaan.

Lue koko esittely