Kuinka monta erilaista taikasientä on olemassa?

Taikasienet ovat kaikkea pienistä ja huomaamattomista näyttäviin ja kookkaisiin, ja niiden vahvuus, yhdisteet sekä muut ominaispiirteet vaihtelevat suuresti. Siitä huolimatta valtaosa psykedeelisistä sienistä sisältää psilosybiiniä – tärkeintä hallusinogeenista alkaloidia, joka on taikasienten trippaavien vaikutusten taustalla.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tietyt sienilajit sisältävät myrkyllisiä yhdisteitä—osa aiheuttaa vain vatsavaivoja, kun taas toiset voivat johtaa vakaviin elinvaurioihin. Siksi luonnossa liikkuvien sienestäjien on äärimmäisen tärkeää tietää täsmälleen, mitä he etsivät ja keräävät. Kun lajikirjo on näin laaja, herää väistämättä kysymys: kuinka monta erilaista psykoaktiivisia ominaisuuksia omaavaa sienityyppiä oikeastaan on olemassa?

Kuinka monta erilaista psykedeelistä sientä on olemassa?

Psykedeelisiä sieniä tunnetaan satoja lajeja. Useimmat niistä sisältävät psilosybiiniä ja psilosiiniä, mutta tämä ei päde aivan kaikkiin. Niistä sienistä, joissa nämä alkaloidit esiintyvät, erotetaan neljä sukua: Psilocybe, Panaeolus, Gymnopilus ja Pluteus – joista selvästi tunnetuimmat ovat kaksi ensimmäistä.

Näiden sukujen lisäksi on myös sieniä, joiden vaikuttavia yhdisteitä ovat muskimoli ja iboteenihappo. Näitä löytyy Amanita-suvun sienistä, joista kuuluisin on Amanita muscaria eli punakärpässieni – klassinen punalakki valkoisine pilkkuineen. Moni Amanita-suvun laji on kuitenkin vaarallinen, ja Amanita phalloides kuuluu maailman myrkyllisimpiin sieniin. Ole siis varovainen!

Mikä erottaa psilosybiinisienet muista sienityypeistä?

Psilosybiiniä sisältävät sienet erottuvat ennen kaikkea yhdestä asiasta: ne tuottavat psilosybiiniä (ja psilosiinia). Nämä kaksi yhdistettä liittyvät tiiviisti toisiinsa. Psilosybiini toimii esiasteena, joka tietyissä olosuhteissa muuttuu psilosiiniksi (ja voi myös muuttua takaisin). Tuoreissa taikasienissä on käytännössä enemmän psilosiinia, kun taas kuivatuissa on yleensä enemmän psilosybiiniä, joka muuttuu vatsahapon vaikutuksesta psilosiiniksi.

Yhdisteiden lisäksi myös psilosybiinisienten monimuotoisuus on valtava. Lajeja ja sukuja erottaa toisistaan usein enemmän kuin mikään yksittäinen piirre yhdistää niitä. Silti useimpia meistä kiinnostaa eniten se, että ne voivat päihdyttää.

Shroomshop

Kaikki sieniharrastajille: kasvatussarjat, maagiset tryffelit, mikroannostelupaketit sekä itiöruiskut, itiöampullit ja viljelmät.

Näytä tuotteet

Neljä tärkeintä taikasienisukua

Seuraavaksi pureudumme hieman tarkemmin neljään tärkeimpään psilokybiinia tuottavia lajeja sisältävään sienisukuun.

Psilocybe

Taikasieniä on monenlaisia, mutta tunnetuin ja suosituin on epäilemättä Psilocybe-suku. Se on poikkeuksellisen laaja kokonaisuus: sukuun kuuluu vähintään 245 eri lajia. Mukana on myös ikisuosikki Psilocybe cubensis, jonka lukuisia muunnoksia löydät kasvatussarjakatalogistamme. Eikä siinä vielä kaikki – lähes jokaisella näistä 245 lajista on lisäksi omat alalajinsa ja muunnoksensa, joten kokonaismäärä kasvaa entisestään.

Tälle suvulle on kaksi selkeää syytä olla niin tunnettu. Ensinnäkin sen lajit kasvavat runsaasti eri puolilla maailmaa. Toiseksi Psilocybe cubensis on ylivoimaisesti helpoin taikasieni kasvattaa keinotekoisesti, minkä vuoksi se on monen kotikasvattajan ykkösvalinta.

Zamnesia Classic Grow Kit "Golden Teacher"

859

41,59 €

51,99 €

Zamnesia Classic Grow Kit "Golden Teacher"

(859)

41,59 €

51,99 €

Panaeolus

Tähän sukuun kuuluu joitakin maailman vahvimmista taikasienistä, kuten Panaeolus cyanescens (siitä lisää alempana). Tämän suvun lajeilla on usein kupera lakki. Toisin kuin Psilocybe-suvussa, kaikki Panaeolus-suvun lajit eivät kuitenkaan sisällä psilosybiiniä ja psilosiinia.

• Panaeolus cyanescens (Copelandia)
• Panaeolus cambodginiensis
• Panaeolus tropicalis

Copelandia Hawaiian Grow Kit

757

65,00 €

Copelandia Hawaiian Grow Kit

(757)

65,00 €

Gymnopilus

Tämä suku on yleinen Yhdysvaltojen ja Euroopan lauhkeissa sekä subtrooppisissa metsissä. Vaikka monissa lajeissa esiintyy psilosybiiniä ja psilosiinia, pitoisuudet ovat selvästi pienempiä kuin Psilocybe- tai Panaeolus-sienissä. Siksi niitä lähtevät yleensä etsimään vain innokkaimmat sienitutkijat. Tyypillisesti niillä on kupera tai litteä lakki ja väritys vaihtelee oranssista ruskeaan. Yleisiä lajeja ovat:

• Gymnopilus spectabilis
• Gymnopilus aeruginosus
• Gymnopilus luteus
• Gymnopilus viridans

Pluteus

Pluteus-sukua tavataan lehti- ja sekametsissä, ja siihen kuuluu useita lajeja, jotka tuottavat pieniä määriä psilosybiinia. Nämä sienet viihtyvät ravinteikkaassa ympäristössä ja kasvavat usein lahopuulla tai erittäin rehevässä maaperässä. Psilosybiinia sisältäviä lajeja ovat esimerkiksi:

• Pluteus salicinus
• Pluteus atricapillus
• Pluteus cyanopus

Mitkä ovat yleisimmät taikasienet?

Jos psilosybiinisienet kiinnostavat, vastaan tulee kerta toisensa jälkeen muutama klassinen taikasienilaji. Toisia arvostetaan niiden vahvuuden takia, toisia siksi, että niitä on helppo kasvattaa – ja joissain yhdistyvät molemmat. Katsotaanpa muutamaa.

Psilocybe cubensis

Psilocybe cubensis on yleisimmin käytetty taikasienilaji. Koska sitä on todella helppo kasvattaa sisätiloissa myös aloittelijoiden toimesta, tämän lajin eri kannat ovat parhaiten saatavilla ympäri vuoden ja lähes kaikkialla maailmassa. Lajista löytyy kuitenkin valtava määrä alalajeja eli kantoja, joilla kaikilla on omat, selvästi toisistaan erottuvat vaikutuksensa ja kasvatusominaisuutensa.

Osa on tripikkäämpiä, osa vie enemmän itsetutkiskeluun, ja toiset taas tunnetaan erityisen runsaasta sadosta. Kurkkaa sivustomme kasvatussarjat, niin saat nopeasti käsityksen siitä, kuinka monipuolinen cubensis-laji on.

Psilocybe cyanescens

Nämä kuuluvat maailman vahvimpiin taikasieniin. Niitä kutsutaan myös nimillä Copelandia ja Blue Meanies. Sienet ovat aavemaisen vaaleita ja viihtyvät trooppisissa oloissa. Vaikka niiden kasvattaminen on hieman vaativaa, niitä on silti mahdollista kasvattaa kotona itiöistä tai kasvatussarjoista.

Nämä taikasienet eivät ole pelkästään poikkeuksellisen vahvoja – myös vaikutus on yhtä erikoinen ja lähes eteerinen kuin niiden ulkonäkö.

Psilocybe azurescens

Nämä sienet ovat kotoisin Yhdysvaltojen länsirannikolta, mutta niitä viljellään nykyään ympäri maailmaa. Ne ovat myös poikkeuksellisen vahvoja, joten ne voivat olla kokeilemisen arvoisia niille, jotka osaavat kerätä niitä turvallisesti.

Niillä on leveät vaaleanruskeat lakit, joiden keskellä on pieni nysty, sekä harmaanruskeat jalat. Kuten useimmat sienet, ne tekevät itiöemiä syksyllä, kun sää viilenee, mutta on yhä kosteaa ja leutoa.

Psilocybe mexicana

Tätä taikasientä tavataan vain Meksikossa, Guatemalassa, Costa Ricassa ja El Salvadorissa. Se tekee itiöemiä toukokuusta lokakuuhun ja kasvaa usein ryppäinä. Lajilla on pienet, ruskeat, kartiomaiset lakit, ja ulkonäöltään se muistuttaa jonkin verran suippumadonlakkiä (Psilocybe semilanceata). Se viihtyy kosteissa, sammaleisissa ja heinäisissä kasvupaikoissa lehtimetsien yhteydessä.

Psilocybe semilanceata

Kuuluisa liberty cap eli suippumadonlakki! Näitä taikasieniä kasvaa ympäri maailmaa, mutta yleisimpiä ne ovat Euroopan ja Yhdysvaltojen niityillä ja muilla ruohoalueilla. Havaintoja on tehty myös Chilessä, Intiassa, Pakistanissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa – todennäköisesti laji on kulkeutunut joihinkin näistä paikoista ihmisten mukana vahingossa.

Moni uskoo, että juuri näiden sienien tunnusomainen, nännin kaltainen “huippu” on vaikuttanut mielikuvaan noidasta luudallaan (joka kuvataan usein yhtä suippokärkisenä) sekä noidanhatusta, jonka kärki lerpahtaa sivulle. On myös esitetty, että “noidat” keräsivät ja käyttivät näitä sieniä oikeasti – ja siksi niitä pidettiin aikoinaan jumalattomina.

Amanita muscaria

Tämä sieni on monelle tuttu kuvista, vaikkei lajia osaisi nimetä. Amanita muscaria eli punakärpässieni on hallusinogeeninen sieni, jota on käytetty pitkään shamanistisissa kulttuureissa eri puolilla pohjoista pallonpuoliskoa. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti psykedeeli, ja sen vaikutusmekanismi poikkeaa psilosybiiniä sisältävistä taikasienistä.

Joidenkin kertomusten mukaan siperialaiset poronhoitajat ovat jopa juoneet punakärpässientä syöneiden porojen virtsaa, minkä kerrotaan johtaneen transsin kaltaiseen tilaan. Uskomuksen mukaan virtsa sisältää sienen psykoaktiiviset yhdisteet, kun taas haitallisempia aineita on ehtinyt metaboloitua, mikä tekee juomisesta mahdollisesti ”turvallisempaa”.

Kasvavatko kaikki taikasienet samoissa paikoissa?

Eivät lainkaan – niitä kasvaa ympäri maailmaa. Koska ne ovat sieniä, ne viihtyvät usein kosteissa paikoissa ja tiettyinä vuodenaikoina sekä ravinteikkaassa ympäristössä. Vaikka näin ei aina ole, monet lajit kasvavat mielellään kasvinsyöjien lannassa tai sen läheisyydessä.

Tutustuminen taikasienten valtavaan sienikuntaan

Kuten huomaat, maailmassa on satoja hallusinogeenisten sienten lajeja – ja hyvin todennäköisesti myös sellaisia, joita ei ole vielä edes löydetty! Vaikka voit lähteä etsimään harvinaisia, erikoisia ja hämmästyttäviä lajeja, kannattaa usein aloittaa tunnistamalla tältä listalta muutamia yleisempiä taikasieniä ja yrittää löytää niitä ensin. Suosio ei ole sattumaa. Ja kuten aina, on elintärkeää varmistaa, mitä olet poimimassa ja nauttimassa, ennen kuin teet niin.

Vaikka et koskaan käyttäisikään niitä, on silti jotenkin lohdullista tietää, että luonto tuntuu olevan päättäväinen luomaan myös hallusinogeenisiä elämänmuotoja!

Max Sargent

Max on kirjoittanut yli vuosikymmenen ajan ja siirtynyt viime vuosina kannabis- ja psykedeeliaiheiseen journalismiin. Hän on kirjoittanut muun muassa Zamnesialle, Royal Queen Seedsille, Cannaconnectionille, Gorilla-siemenille, MushMagicille ja muille, ja hänellä on kokemusta alan monipuolisista osa-alueista.

Lue koko esittely