Mikä on shamaani?

Ne, joita pidetään shamaaneina — joko omasta tai muiden mielestä — tulevat monista eri kulttuureista. Silti on yllättävän vaikea sanoa, mitä shamaani oikeastaan tarkoittaa, sillä käsitteelle ei ole yhteisesti hyväksyttyä määritelmää, edes niiden keskuudessa, jotka käyttävät sitä itsestään. Toisten mielestä kyse on muuttuneista tietoisuudentiloista, toisten mukaan henkien tai muiden olentojen kanssa yhteyden ottamisesta, ja jotkut rajaisivat termin vain tiettyihin Aasian ja Pohjois-Euroopan kulttuureihin.

Emme väitä, että meillä olisi kaikki vastaukset, mutta tässä artikkelissa pyrimme tarjoamaan yleiskuvan siitä, mitä shamaani ja shamanismi tarkoittavat, sekä avaamaan hieman niiden poikkeuksellisen kiinnostavaa historiaa.

Mikä on shamaani?

Sana shamaani – ja koko shamanismin harjoittaminen – on yllättävän hankala määritellä. Kysytpä keneltä tahansa, saat todennäköisesti hieman eri vastauksen, ja käsite saatetaan liittää eri kansoihin ja perinteisiin. Vaikka termiä käytetään paljon, yhteisymmärrystä siitä, mitä shamaani tarkalleen ottaen on, ei juuri löydy.

Yleisimmin shamaanin ajatellaan olevan henkilö, joka on yhteydessä hyväntahtoisten ja pahantahtoisten henkien maailmaan ja kykenee vaikuttamaan siihen vaipumalla transsitilaan. Transsi voidaan saavuttaa esimerkiksi musiikin, tanssin, psykotrooppisten aineiden tai näiden yhdistelmän avulla.

Esimerkiksi evenkien shamaanien on kerrottu pystyvän irrottamaan henkensä kehosta ja tekemään matkoja henkimaailmassa. Tämä yhteys palvelee tavallisesti shamaanin omaa paikallisyhteisöä. Joissakin tulkinnoissa shamaaneja pidetään myös parantajina tai eräänlaisina viisaina.

Thomas Downson nostaa esiin kolme yhteistä piirrettä, jotka usein pätevät niihin, joita pidetään shamaaneina:

• harjoittajat muuttavat tietoisuudentilaansa toistuvasti
• tätä muuttamista pidetään yhteisössä tärkeänä rituaalisena käytäntönä
• tietoa käytännöstä kontrolloidaan

Huomaat ehkä, ettei tässä määritelmässä mainita henkiä lainkaan, eikä perinnettä yritetä sitoa tiettyyn kulttuuriin tai paikkaan. Se tekee termistä helpommin yleistettävän, mutta samalla se myös laimentaa käsitettä ja sivuuttaa osin niiden ihmisten konkreettiset käytännöt, joihin sana shamaani alun perin liitettiin – ja joista se mahdollisesti myös on peräisin.

Mitä shamanismi on?

Shamanismi on käsite, jota on vaikea rajata yksiselitteisesti – ja jota käytetään usein varsin huolettomasti. Monesti nimitys liimataan ihmisryhmiin ulkopuolelta käsin, ja juuri siksi termiä on myös arvosteltu: sen katsotaan kantavan kolonialistisia sävyjä.

Jotta shamanismia ymmärtäisi paremmin, on ensin hahmotettava, mistä sana on peräisin – eikä sekään ole suoraviivaista. Vaikka varmuutta ei ole, yleisimmän näkemyksen mukaan sana juontuu tungusilaisista kielistä, erityisesti Sym-evenkien murteista tai mantšun kielestä. Alkuperäisen muodon ajatellaan olleen “samān”, jossa etuliite “sa–” tarkoittaa “tietää”. Tämä on johtava teoria, mutta ei kiistaton.

On myös esitetty, että samān olisi puolestaan lainautunut sanskritin sanasta “śramaṇa”, jolla viitattiin vaeltavaan munkkiin tai pyhään hahmoon. Tämän selityksen toi esiin Mircea Eliade, mutta osa muista ajattelijoista ei hyväksy sitä.

Nykyisessä muodossaan sanaa “shamanismi” alkoivat kuitenkin käyttää ensimmäisinä venäläiset sivistyneistön edustajat ja kolonialistit kuvaamaan Siperian alkuperäiskansojen perinteitä. Shamanismia kuvataan toisinaan uskontona, jossa harjoittajat uskovat animismiin – eli ajatukseen, että luonto on henkien asuttama. Shamanismi ei kuitenkaan ole uskonto siinä mielessä kuin moni olettaa: vaikka jokin kulttuuri kutsuisi itseään “shamanistiseksi” (tai muut kutsuisivat sitä sellaiseksi), ei ole olemassa yhtä ainoaa shamanismin oppijärjestelmää. Jokaisella “shamanistisella” kulttuurilla on omat, toisistaan poikkeavat rituaalinsa ja uskomuksensa.

Vaikka termi shamanismi liitetään vahvasti Siperiaan, moni Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ajattelee shamanismista kuullessaan mieluummin Etelä-Amerikan viidakoita ja ayahuasca-rituaaleja. Tämä paljastaa yhden käsitteen keskeisistä ongelmista: shamanismi toimii ulkopuolisten sateenvarjoterminä, jolla niputetaan yhteen alkuperäiskansojen kulttuureja ja käytäntöjä – silloinkin, kun niitä erottaa toisistaan valtameret ja maanosat.

Mistä shamaaneja voi löytää?

Tästä herää kysymys: mistä shamaaneja voi löytää? Määritelmästä riippuen heitä on käytännössä kaikkialla maailmassa. Jos taas haluat olla tiukempi, shamaanit rajautuvat useammin Aasian tietyille alueille, kuten Siperiaan ja Mongoliaan.

Kuten huomaat, se, kuinka väljästi tai tarkasti shamaanin määrittelet, vaikuttaa suoraan siihen, missä shamaaneja ylipäätään voi sanoa olevan. Yksi tärkeä huomio on silti tämä: shamaaneiksi ei pitäisi kutsua ihmisiä, jotka eivät itse käytä itsestään tätä nimitystä. Toisia kulttuureja leimataan helposti ”shamanistisiksi” vähäisellä tai olemattomalla ymmärryksellä siitä, mitä termi oikeasti tarkoittaa — joskus jopa silloin, kun sitä käyttää omassa yhteydessään.

Antropologiassa ”shamanismi” vakiintui yleiskäsitteeksi, ja sitä alettiin käyttää melko laajasti: ensin Siperian ja muun Aasian yhteyksissä, myöhemmin Pohjois-Amerikassa ja sen jälkeen Etelä-Amerikassa. Etelä-Amerikassa shamaanit liitetään usein kasveihin ja luonnonaineisiin, kuten Salvia divinorum -kasviin, meskaliinia sisältäviin kaktuksiin sekä DMT:tä sisältäviin kasveihin ja jopa sammakkoeläimiin. Vaikka termiä venytetään joskus liikaakin, on hyvä muistaa, että Pohjois-Amerikan ja Pohjois-Aasian alkuperäiskulttuureissa on myös yhtäläisyyksiä. Vaikka nämä alueet mielletään usein täysin erillisiksi, niitä yhdistävät talvisin jäätyneet merialueet, ja ihmiset ovat liikkuneet niiden välillä jalan ja reellä jo kauan ennen kuin eurooppalaiset kolonialistit saapuivat Amerikan rannoille.

Monelle nykymaailmassa hyödyllisempi ja osuvampi käsite on ”neoshamanismi”. Neoshamanismilla tarkoitetaan erilaisia New Age -henkisyyteen kytkeytyviä käytäntöjä, joilla on vähän tai ei lainkaan yhteyttä ”perinteisiin” shamanistisiin tapoihin. Neoshamanistit voivat käyttää transsitiloja tai psykedeelisiä aineita päästäkseen syvemmälle omaan sisäiseen kokemusmaailmaansa, mutta he eivät yleensä pyri olemaan vuorovaikutuksessa henki(maailma)n kanssa.

Käyttävätkö shamaanit välttämättä huumeita?

Luoteisissa kulttuureissa sana shamaani liitetään usein automaattisesti epämääräiseen mielikuvaan ihmisestä, joka käyttää psykoaktiivisia aineita ja tekee niiden avulla jotakin “hengellistä” – vaikka harva osaa tarkemmin sanoa, mitä se käytännössä tarkoittaa.

On totta, että perinteisesti shamaaneiksi kutsuttujen henkilöiden ja tiettyjen päihdyttävien tai psykoaktiivisten aineiden välillä on ollut yhteys. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aineiden käyttö olisi shamanismissa välttämätöntä. Se, mikä usein sekoitetaan päihteiden käyttöön, on transsitila, johon shamaanien kerrotaan usein siirtyvän. Tällaisia tiloja voidaan saavuttaa myös monin muin keinoin kuin aineilla – esimerkiksi tanssin ja musiikin avulla, erityisesti laulamalla, rummuttamalla ja helistimiä käyttämällä. Näiden käytäntöjen tarkoituksena on olla yhteydessä henkiin esimerkiksi parantamisen tai ennustamisen vuoksi.

Uusshamanistisissa käytännöissä transsitilat palvelevat kuitenkin useimmiten enemmän meditatiivista päämäärää: painopiste on itsensä hoitamisessa ja terapiassa, ei niinkään yhteydenpidossa henkimaailmaan.

Miksi shamaaneihin liitetään psykedeelejä?

Kaikesta huolimatta niin sanottua perinteistä šamanismia harjoittavat ovat usein ottaneet erilaisia päihdyttäviä aineita osaksi rituaalejaan, koska niiden avulla on helpompi siirtyä transsitilaan. Aineiden käyttöstä onkin ajan mittaan tullut eräänlainen kriteeri sille, kutsutaanko jotakuta šamaaniksi. Tämä ei täysin vastaa historiallista todellisuutta, mutta se selittää, miksi sana on levinnyt ympäri maailmaa ja tarttunut moniin toisiinsa liittymättömiin kulttuureihin.

Pohjoisen saamelaisilla on perinteitä, joita useimpien määritelmien mukaan voisi pitää šamanistisina. Näissä kulttuureissa šamaanit käyttävät Amanita muscaria -sientä (punakärpässieni) päästäkseen transsiin ja ollakseen yhteydessä henkimaailmaan. Psykoaktiivisten sienten käyttö on melko yleistä myös monien Siperian alkuperäiskansojen keskuudessa, eikä ole sattumaa, että šamanismi on kytkeytynyt vahvasti päihteisiin, erityisesti sieniin.

Etelä-Amerikassa taas “šamaaneiksi” kutsutut käyttävät usein psykedeelisiä aineita, kuten Psilocybe cubensis -sieniä tai DMT:tä ayahuascana tai rupikonnan eritteiden muodossa. Perinteisesti näidenkin rituaalien tarkoituksena on ollut viestiä henkien kanssa. Yhdysvaltalaiset antropologit alkoivat käyttää termiä šamaani myös näistä harjoittajista, ja nimitys jäi elämään. Mielenkiintoista on, että vaikka yksilöitä voidaan kutsua šamaaneiksi, itse kulttuureja harvemmin nimitetään šamanistisiksi.

Zamnesia SUPREME Grow Kit 'Golden Teacher'

2440

36,39 €

51,99 €

Zamnesia SUPREME Grow Kit 'Golden Teacher'

(2440)

36,39 €

51,99 €

Kritiikki termiä šamaani kohtaan

Kuten todettiin, sana shamaani on melko epämääräinen, ja joidenkin mielestä siihen liittyy ongelmia. Tärkein syy on se, että termi näyttää olevan peräisin tunguusikieliä puhuvilta kansoilta, minkä jälkeen eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset antropologit alkoivat käyttää sitä yleisnimityksenä lähes kenelle tahansa ryhmälle tai henkilölle missä tahansa alkuperäiskulttuurissa, jos heidän tapansa muistuttivat tunguusikansojen perinteitä.

Ongelma ei välttämättä ole siinä, että termiä olisi aina ”väärin” käyttää muista kuin sen alkuperäisistä yhteyksistä, vaan siinä, että sitä tulisi harkita huolellisesti ennen kuin sitä sovelletaan toiseen ihmisryhmään. Lisäksi meidän ei pitäisi huomioida vain niiden ihmisten perinteitä, joilta lainasimme sanan, vaan myös niiden, joihin sitä aiomme käyttää.

Vaikka kulttuurit voivat ulkopuolelta näyttää samankaltaisilta, niiden sisältä käsin niillä on yleensä omat täsmälliset käytäntönsä sekä oma kielensä ja omat nimityksensä sekä näille tavoille että niiden harjoittajille.

Toinen kritiikin kohde on termin hieman halventava sävy: se tuo usein mieleen mielikuvia ”primitiivisistä”, ”villeistä” tai ”sivistymättömistä” kulttuureista, vaikka emme tosiasiassa tietäisi niistä mitään. Ter Ellingson kritisoi termiä myös siksi, että se luo alkuperäiskulttuureista universalisoivan, yhdenmukaistavan kuvan (Ellingson, 2001).

Pitäisikö kenenkään kutsua itseään shamaaniksi?

Tämän kaiken valossa: voiko kuka tahansa kutsua itseään shamaaniksi?

Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja muualla monet nimittävät itseään shamaaneiksi, vaikka vain harva on opiskellut niiden ihmisten kanssa – tai edes perehtynyt heidän perinteisiinsä – joilta käsite on peräisin. Toisaalta sanalla on laajemmassa, modernissa käytössään myös tehtävänsä: vaikka se onkin epämääräinen, se erottaa tietyn joukon henkisiä ja rituaalisia käytäntöjä muista.

Meidän ei ole tarkoitus määritellä, kenen ”pitäisi” tai ”ei pitäisi” käyttää tätä nimitystä. Vähintäänkin on kuitenkin järkevää ymmärtää hieman paremmin termin taustaa ja historiaa ennen kuin liitämme sen itseemme tai muihin.

Shamaanit ja shamanismi: Huonosti ymmärretty perinne

Kuten voit varmaan päätellä, kyse on melko väljästi määritellyistä käsitteistä, joiden tausta ei ole täysin selvä. Itse asiassa sanaa ”shamaani” on vaikea jäljittää tätä pidemmälle kuin siihen, että se vakiintui alun perin antropologian käyttämäksi termiksi, jolla kuvattiin alkuperäiskansoja.

Tärkeintä on ymmärtää, että shamaaneiksi kutsutut ihmiset – ja ne, joiden sanotaan kuuluvan shamanistisiin ryhmiin (tai uskontoihin) – muodostavat äärimmäisen monimuotoisen joukon kansoja ja kulttuureja eri mantereilta, aikakausilta ja etnisistä taustoista. Shamanismi on kattokäsite, joka voi kertoa jotakin tietyn ryhmän piirteistä, mutta se ei kuvaa heitä kokonaisuudessaan. Pikemminkin se viittaa korkeintaan tiettyyn samankaltaisten käytäntöjen kirjoon, joka kuuluu omiin, laajempiin uskomusjärjestelmiinsä.

Max Sargent

Max on kirjoittanut yli vuosikymmenen ajan ja siirtynyt viime vuosina kannabis- ja psykedeeliaiheiseen journalismiin. Hän on kirjoittanut muun muassa Zamnesialle, Royal Queen Seedsille, Cannaconnectionille, Gorilla-siemenille, MushMagicille ja muille, ja hänellä on kokemusta alan monipuolisista osa-alueista.

Lue koko esittely