5 keskeistä tekijää, jotka vaikuttavat kannabiksen ravinteiden saatavuuteen

Steven Voser

Emmy-ehdokkuuden saanut kannabisjournalisti

Steven Voser

Viimeksi päivitetty: 6 September 2022

Anna tekoälyn selittää tämä sivu

Valitse suosikkisi tekoälytyökalu saadaksesi nopean yhteenvedon.

ChatGPT

Perplexity

Claude

Aloittelevat kannabiksen kasvattajat sortuvat usein siihen, että he keskittävät puutarhassa lähes kaiken huomionsa lannoittamiseen. Kasvien ravitsemus on kuitenkin paljon muutakin kuin lannoitteen lisäämistä. Tässä artikkelissa käymme läpi viisi tärkeintä tekijää, jotka vaikuttavat kannabiksen ravinteiden saatavuuteen ja siihen, miten hyvin kasvi pystyy ottamaan ne käyttöönsä. Jatka lukemista ja ota selvää, mitkä tekijät ratkaisevat.

1. Lämpötila

Kasvatustilan, -teltan tai puutarhan lämpötila vaikuttaa ratkaisevasti kannabiskasvien hyvinvointiin. Yleisesti ottaen kannabis viihtyy päivällä noin 20–30 °C:ssa ja yöllä 17–20 °C:ssa. Kun lämpötila laskee tämän alle tai nousee sen yli, monet kasvin elossa pysymistä ja kasvua tukevat biologiset prosessit alkavat häiriintyä. Epäsuotuisat lämpötilat heikentävät erityisesti kasvualustan mikrobien ja mykorritsan toimintaa, vaikuttavat veden lämpötilaan (mikä puolestaan heijastuu muihin kasvin prosesseihin) sekä muuttavat kasvin sisäistä entsyymitoimintaa.

Miten lämpötila vaikuttaa mikrobien ja mykorritsan toimintaan

Alhaisissa lämpötiloissa mikrobien ja mykorritsojen kierto typen ja fosforin osalta hidastuu selvästi. Tämä on olennaista, sillä mikrobien typenkierto vastaa yli 50% kasvien typenotosta, ja mykorritsasienet vaikuttavat merkittävästi ravinteiden (erityisesti fosforin) sekä veden imeytymiseen. Mikrobien typen tuotanto on esimerkiksi voimakkaimmillaan noin 24–35 °C:ssa.

Mykorritsan aktiivisuuden ajatellaan laskevan tuntuvasti myös alle 15 °C:n lämpötiloissa (Gavito et al., 2005). Sekä mikrobien että mykorritsasienten toiminta heikkenee myös silloin, kun lämpötila nousee noin 35 °C:n yläpuolelle. Ilman näiden bakteerien ja sienten apua epäsuotuisille lämpötiloille altistuvat kasvit eivät pysty hyödyntämään ravinteita tai vettä—riippumatta siitä, kuinka paljon lannoitetta lisäät multaan tai sen pinnalle viikosta toiseen.

Easy Roots -mykorritsasekoitus

60

19,95 €

Easy Roots -mykorritsasekoitus

(60)

19,95 €

Miten lämpötila vaikuttaa veteen, fotosynteesiin, hengitykseen ja muuhun

Kasvatustilan tai puutarhan lämpötila vaikuttaa suoraan siihen, kuinka lämpimänä kasvualustan vesi ja kasvin oma kudos pysyvät. Tämä puolestaan määrittää suoraan, millä vauhdilla kasvisi fotosyntetisoivat, hengittävät ja haihduttavat. Kun lämpötila nousee, kasvien haihdunta kiihtyy ja samalla ne ottavat tehokkaammin sekä vettä että ravinteita. Viileässä taas haihdunta sekä veden ja ravinteiden otto hidastuvat. Erittäin alhaiset lämpötilat voivat heikentää myös ravinteiden kulkeutumista, koska ravinneionit liikkuvat veden mukana. Myös ilmaraot, jotka ovat fotosynteesin kannalta keskeisiä, toimivat kylmässä tehottomammin.

Miten lämpötila vaikuttaa entsyymitoimintaan

Entsyymit vauhdittavat kasvien kemiallisia reaktioita ja vaikuttavat siksi merkittävästi niiden hyvinvointiin ja kasvuun. Kuten mikrobien, sienten ja veden kohdalla, myös entsyymien toiminta on vahvasti lämpötilariippuvaista. Kun entsyymiaktiivisuutta mitataan ja piirretään eri lämpötiloissa, tuloksena on tyypillisesti kellokäyrä. Lämpötilan noustessa myös entsyymien aktiivisuus kasvaa, koska sekä entsyymit että niiden substraatit (eli molekyylit, joihin ne reagoivat) liikkuvat nopeammin ja kohtaavat toisensa tiheämmin. Kun tietty lämpötila ylittyy, entsyymien toiminta kuitenkin romahtaa nopeasti ja putoaa lopulta nollaan.

2. pH-taso

On erittäin hyvä syy siihen, miksi kokeneet kasvattajat mittaavat jatkuvasti pH:ta (eli “potential hydrogen” – käytännössä mitta siitä, kuinka paljon vetyioneja maassa tai muussa liuoksessa on). Yleisesti ottaen kannabis viihtyy hieman happamassa maassa, jossa pH on noin 6,0–7,0. Hydroviljelyssä tai mullattomissa kasvatusjärjestelmissä ihanteellinen pH siirtyy yleensä välille 5,5–6,5. Oikea pH on tärkeä monesta syystä, mutta se vaikuttaa erityisen selvästi ravinteiden saatavuuteen – ja sitä kautta siihen, kuinka hyvin kannabis pystyy ottamaan ravinteita ja “syömään”.

pH:n merkitys ravinteiden imeytymiselle

pH-epätasapaino on yksi yleisimmistä syistä kannabiksen ravinnepuutoksiin, ravinnelukkoon ja ravinnepaloihin. Kun mullan pH putoaa edellä mainitun optimaalisen alueen alapuolelle, maaperän mikrobitoiminta muuttuu ja useimmat ravinteet (etenkin kalsium, magnesium ja fosfori) eivät enää ole kasvien hyödynnettävissä. Samaan aikaan alumiini ja mangaani ovat happamassa maassa helpommin liukenevia ja voivat muuttua myrkyllisiksi. Jos mullan pH nousee yli 6,5–7,0:n, fosfori ja useimmat mikroravinteet eivät ole kasvin saatavilla.

Huomio luomuun ja epäluomupuutarhanhoitoon

Orgaaninen kannabiksen kasvatus kasvattaa suosiotaan vauhdilla. Vaikka se voi kuulostaa monimutkaiselta, se voi käytännössä helpottaa monia kasvatuksen haastavampia osa-alueita, kuten pH:n hallintaa. Kannabiksen ruokkiminen pulloravinteilla vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta oikean tasapainon löytäminen on usein hankalaa – etenkin aloittelijoille.

Kun valitset alusta asti orgaanisen kasvualustan ja rikastat sitä luonnonmukaisilla lannoitteilla, kuten kompostilla, lieromullalla, lannalla sekä luu- ja kalajauhoilla, syntyy luontaisesti ympäristö, joka on täynnä hyödyllisiä bakteereja ja sieniä, kuten mykorritsaa. Näiden mikro-organismien ansiosta kasvit ottavat ravinteita tasaisemmin ja pysyvät paremmin suojassa monilta yleisiltä tuholaisilta sekä taudinaiheuttajilta.

Maaperän ja veden testauksen merkitys

pH:n säännöllinen mittaaminen ja seuranta on avain siihen, että mahdolliset heilahtelut huomataan ajoissa. Kasvualustan pH:n mittaaminen on tietenkin tärkeää, mutta yhtä oleellista on tarkistaa myös kasteluveden pH (ja tarvittaessa säätää se). Kun vesi päätyy multaan, se voi liuottaa siitä mineraaleja ja muuntaa ne kasville käyttökelpoisiksi ioneiksi. Toisaalta vesi voi myös huuhdella mineraali-ioneja pois kasvualustasta. Molemmat ilmiöt voivat vaikuttaa suoraan kasvualustan pH:hon sekä siihen, kuinka hyvin ravinteet ovat kasvien saatavilla.

pH-ongelmien välttämiseksi suosittelemme seuraamaan kasvualustan pH:ta säännöllisesti koko kasvatuksen ajan. Kasteluveden pH:n voit usein mitata vain kasvatuksen alussa, sillä se ei yleensä muutu merkittävästi ajan mittaan. Mittaa kuitenkin aina ravinneliuoksen pH ennen kuin annat sitä kasveille. Lisäksi kannattaa tarkistaa ruukun pohjasta valuvan läpivalutusveden (runoff) pH, sillä se kertoo hyvin, mitä substraatissa tapahtuu.

Hyvän kompostin merkitys

Vaikka kemialliset lannoitteet ovat pitkään olleet kannabiksen kasvattajien perusvalinta, orgaaninen kasvatus on yhä suositumpaa. Helppo tapa tuoda orgaanisuutta kasvatukseen on ostaa tai tehdä oma komposti. Kompostin pH on luonnostaan yleensä noin 6,5–7,0, mikä on ihanteellinen kannabikselle ja useimmille muillekin kasveille. Lisäksi kompostin kaltaisilla orgaanisilla lannoitteilla muokattu kasvualusta pystyy sitomaan ja vastaanottamaan vetyioneja ilman, että kokonais-pH heittelee—puutarhureille tuttu ominaisuus tunnetaan nimellä ”puskurointi”. Orgaaninen multa sisältää myös luontaisesti enemmän ravinnekatioita, jotka varastoivat kasveille käyttökelpoisia ravinteita ja luovuttavat niitä silloin, kun kasvi niitä tarvitsee.

3. Maaperän ilmastus

Maan ilmavuus vaikuttaa suoraan siihen, miten hyvin kasvisi pystyvät hyödyntämään ravinteita. Kannabis, kuten monet muutkin kasvit, viihtyy parhaiten ilmavassa kasvualustassa muutamasta syystä: se tehostaa hapen ja veden luonnollista vaihtoa juuristossa ja luo erinomaiset olosuhteet hyödylliselle mikrobitoiminnalle sekä mykorritsasienten kasvulle.

Ilmava maa tukee tervettä ilman ja veden vaihtoa

Hyvin ilmava kasvualusta mahdollistaa veden ja ilman luonnollisen vaihtumisen juuristoalueella. Jotta kannabiskasvi kehittää vahvan, terveen juuriston (joka on koko kasvin hyvinvoinnin perusta), juurien täytyy pystyä ottamaan ilmakehän happea. Samalla juuristo myös vapauttaa CO₂:ta maahan, ja sen on päästävä haihtumaan takaisin ilmaan. Hyvin ilmavassa maassa tämä kaasujen vaihto tapahtuu luontaisesti ja tehokkaasti. Tiiviissä, huonosti ilmastoidussa maassa juuret sen sijaan eivät saa tarpeeksi happea, jolloin niiden kasvu hidastuu tai pysähtyy kokonaan – ja koko kasvin terveys kärsii. Myös CO₂:n poistuminen maasta vaikeutuu, jolloin sitä voi kertyä kasvualustaan. Lisäksi veden (ja sitä kautta ravinteiden) imeytyminen heikkenee merkittävästi, kun maa on pakkautunut ja ilmanvaihto on huono.

Parempi mikrobien ja mykorritsan toiminnalle

Hyvin ilmastoidussa maaperässä luontaisesti korkeampi hapen määrä tukee myös mikrobien ja mykorritsan toimintaa. Kuten useimmat elävät organismit, aiemmin mainitut hyödylliset mikrobit ja sienet tarvitsevat happea elääkseen ja lisääntyäkseen. Vuonna 2022 kiinalainen tutkimusryhmä julkaisi tulokset 3 vuotta kestäneestä kenttäkokeesta, joka tehtiin bambuviljelmillä. Tutkijat selvittivät maaperän ilmastoinnin vaikutuksia ja havaitsivat, että se ei ainoastaan nostanut merkittävästi happitasoja, vaan paransi myös ravinteiden saatavuutta. Tämä puolestaan lisäsi sekä ravinteiden ottoon osallistuvien bakteerien että entsyymien aktiivisuutta—erityisesti typen ja kaliumin osalta (Qian et al., 2022).

4. Maaperän mineraali- ja orgaaninen koostumus

Toinen merkittävä tekijä, joka vaikuttaa siihen, miten hyvin kannabis pystyy hyödyntämään ravinteita, on maaperän koostumus. Mitä suurempi maahiukkasten pinta-ala ja sähköinen sitomiskyky (elektronegatiivisuus), sitä korkeampi on maaperän kationinvaihtokapasiteetti (CEC). Hyvin muokattu ja ilmava kasvualusta tarjoaa yleensä enemmän pinta-alaa kuin tiivistynyt, kova maa.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Koulun kemiasta voi muistua mieleen atomien sähkövaraus: useimmat maaperät ovat luonteeltaan negatiivisesti varautuneita, kun taas monet ravinteet ovat positiivisesti varautuneita. Tämän ansiosta ravinnehiukkaset tarttuvat maaperän mineraaleihin, kuten saviin, sekä orgaaniseen aineeseen. Näin ravinteet eivät huuhtoudu yhtä helposti pois esimerkiksi sateiden mukana.

Jotta kasvi voi ottaa ravinteita maasta, täytyy tapahtua kationinvaihto eli kemiallinen reaktio, jossa kasvin ja maaperän hiukkaset vaihtavat keskenään ioneja (esimerkiksi yhden vetyionin vaihto yhteen kaliumioniin). Korkean CEC:n maaperää tarvitsee lannoittaa harvemmin, mutta kerralla suuremmilla annoksilla. Matalan CEC:n maaperä puolestaan hyötyy kevyemmistä, mutta useammin toistuvista lannoituksista, jotta ravinteiden saatavuus kasville pysyy mahdollisimman hyvänä.

5. Maaperän kosteus

Viimeisenä muttei vähäisimpänä yksi suurimmista maaperän ravinteiden saatavuuteen vaikuttavista tekijöistä on kosteus. Se, kuinka paljon vettä kasvualustassa on, voi sekä parantaa että heikentää ravinteiden hyödyntymistä, koska se vaikuttaa pH-arvoon, massavirtaan ja juuripaineeseen. Oikeassa määrässä vesi auttaa vapauttamaan ravinteita maahan käynnistämällä kemiallisia reaktioita ja hajottamalla maahiukkasia. Liika vesi taas voi huuhtoa ravinteita pois kasvualustasta – erityisesti nitraattia ja fosforia, jotka ovat negatiivisesti varautuneita eivätkä siksi sitoudu maahan, jonka pinta on sähkönegatiivinen. Toisaalta jos vettä on liian vähän, maaperän bakteerit eivät tuota kasveille käyttökelpoista typpeä, mikä voi puolestaan heikentää myös mykorritsan toimintaa maassa.

Kannabiksen ravinteiden saatavuuden monimutkainen luonne

Kuten tästä artikkelista huomaat, kasvien ravitsemuksessa on kyse paljon muustakin kuin pelkästä lannoittamisesta. Vaikka emme tämän julkaisun puitteissa voineet käydä aihetta läpi kaikessa yksityiskohtaisuudessaan, toivomme sen valaisevan, kuinka monet eri tekijät voivat vaikuttaa ravinteiden saatavuuteen – ja miksi on niin tärkeää hienosäätää jokainen yllä mainituista osa-alueista parhaasi mukaan.