8.7 out of 10 based on 78036 arvostelut
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Sieniannoslaskuri
Ohje
Yhdysvallat
NPK: Mikä on paras suhde kannabiksen kasvatukseen
Ehkä olet vasta aloittamassa kannabiksen kasvatusta tai kamppailet makroravinteiden puutosten kanssa. Kenties ongelmana on ylikastelu lannoitteilla, joka pilaa marihuanan kasvatuksen. Kasvatitpa kannabista millä tahansa kasvualustalla, kasvit tarvitsevat oikeat ravinteet oikeaan aikaan. Meidän NPK-tietomme auttavat poistamaan arvailun ja välttämään vaisut sadot.
Kannabiskasvien lannoittaminen voi kuulostaa yksinkertaiselta. Silti juuri epäonnistunut lannoitusohjelma on yksi aloittelijoiden yleisimmistä kompastuskivistä. Ja yllättävää kyllä, useammin ongelmana on ylilannoitus kuin liian vähäinen ravinteiden saanti.
Tieto on kuitenkin valttia. Kun ymmärrät oikeat NPK-suhteet kannabiksen eri kasvuvaiheissa, pystyt optimoimaan kasvien hyvinvoinnin ja maksimoimaan sadon.
Yksinkertainen opas marihuanan NPK-lannoitesuhteisiin
Ravinteet ovat yksi kannabiksen kasvatuksen tärkeimmistä tekijöistä. Kolme pääravinnetta – typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K) – ovat käytännössä se “polttoaine”, jonka avulla marihuana (ja useimmat muutkin kasvit) kasvaa.
NPK-peruslannoitetta ei voi käyttää samalla suhteella koko kannabiksen elinkaaren ajan. Tarvittavat pitoisuudet vaihtelevat sen mukaan, mihin kasvi kulloinkin ohjaa energiansa.
Jos haluat tarkemman kuvan siitä, mitä kukin ravinne tekee kannabiskasville, tutustu kasvatusoppaan kohtaan Ravinteiden tarkemmat tiedot.
Kannabiksen NPK-lannoitesuhteet kasvuvaiheen mukaan
Lannoitus ei ole vain ravinteiden kaatamista kasvualustaan ja kasvien kasvun ihailua. Parhaaseen lopputulokseen pääset, kun sovitat NPK-suhteen kasvin elinkaaren eri vaiheisiin – eri kasvuvaiheet hyötyvät eri suhteista.
Taimivaihe
Vaikka tässä vaiheessa riittää haasteita, lannoitus ei ole niistä yksi. Kaiken pitäisi lähteä liikkeelle siitä, että hyvä multa sisältää jo valmiiksi kaiken, mitä taimi tarvitsee kasvaakseen vahvaksi. Jos yrität lisälannoittaa tässä kohtaa, seurauksena on useammin vahinkoa kuin hyötyä – pahimmillaan taimi nuupahtaa ennen aikojaan.
Älä innostu liikaa tässä vaiheessa; parhaat tulokset saat, kun annat sen olla enimmäkseen rauhassa!
Kasvuvaihe
Kun kasvi siirtyy vegetatiiviseen vaiheeseen, sen ravinteiden tarve alkaa kasvaa selvästi. Veg-vaiheessa kannabis hyötyy yleensä NPK-suhteesta 3:1:1. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sinun kannattaisi automaattisesti käyttää lannoitetta, jossa on juuri tämä suhde.
Useimmat mullat sisältävät valmiiksi runsaasti typpeä – usein niin paljon, että se riittää ainakin ensimmäisiksi neljäksi viikoksi vegetatiivista kasvua. Siksi ravinneliuosta kannattaa säätää sen mukaan, millainen kasvualustan tämänhetkinen NPK-tasapaino jo on.
Kevyt ravinnepuute on lähes aina parempi vaihtoehto kuin ylilannoitus, joten pelaa mieluummin varman päälle. Jos käytössäsi on laadukas multa, lannoite suhteella 1:1:1 riittää usein hyvin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaista makroravinnetta on yhtä paljon.
Kukintavaihe
Kun kannabiskasvi siirtyy kasvuvaiheesta kukintaan, makroravinteiden tarve kääntyy käytännössä päälaelleen. Siksi on aika vaihtaa kukintavaiheen perusravinteisiin ja säätää NPK-suhde sen mukaiseksi.
Toimiva NPK-suhde on 1:3:2 kukinnan alku- ja keskivaiheessa, ja sen jälkeen 0:3:3 myöhäiseen kukintaan. Lisää vielä viimeisellä viikolla makua parantava loppuhuuhtelu puhtaalla vedellä ja/tai miedolla huuhteluliuoksella. Sen jälkeen onkin sadonkorjuun aika.
P ja K määrittävät kukkien määrää ja kokoa. Tämän vuoksi kasvattajan tärkein tavoite on vähentää typpeä samalla, kun fosforia ja kaliumia lisätään. Liika typpi kukinnan loppupuolella pilaa sinsemillan: kukat maistuvat karheilta, eivätkä ne pala yhtä pehmeästi kuin kunnolla huuhdeltu sato. Jätä typpi kokonaan pois viimeisten 20–30 päivän ajaksi.
Orgaaninen vs. synteettinen NPK-lannoite
.jpg "Orgaaninen vs synteettinen NPK-lannoite")
Jossain vaiheessa kasvatusta tulet – huomasitpa sitä tai et – valitsemaan, käytätkö kasvatuksessasi orgaanista vai synteettistä lannoitetta. Ero ei näy vain ympäristövaikutuksissa, vaan se tuntuu myös itse kasveissa.
Kumpi siis kannattaa valita?
Orgaanisen lannoitteen hyödyt
Orgaanisilla lannoitteilla on synteettisiin verrattuna useita etuja:
- Ei myrkyllistä valumaa
- Tukee maaperän tervettä eliöstöä
- Kasvit omaksuvat ravinteet hitaammin ja tasaisemmin
- Pienempi riski ravinnepalamiseen tai ravinnelukkoon
- Voi olla erittäin edullinen – tai jopa ilmainen, jos teet lannoitteen itse
- Joustava imeytyminen: rakeiset lannoitteet (kuten komposti, lanta jne.) vapautuvat ja imeytyvät kasville hitaasti. Nestemäiset ravinteet ovat taas nopeammin kasvin käytettävissä ja imeytyvät ripeämmin, etenkin kun ne annetaan lehtiruokintana.
Näistä syistä orgaaniset lannoitteet tekevät kasvatuksesta selvästi kestävämpää. Lisäksi ravinnelukon todennäköisyys pienenee, kun kannabiskasveja ruokitaan orgaanisilla ravinteilla.
Synteettisen lannoitteen hyödyt
Synteettisiä lannoitteita käytetään syystä – ja niissä on muutama selkeä etu orgaanisiin vaihtoehtoihin verrattuna:
- Nopea imeytyminen
- Tarkat ravinnesuhteet
- Helposti saatavilla / edullisia
Koska synteettiset lannoitteet ovat ihmisen valmistamia, ne sisältävät tarkasti määritetyt NPK-suhteet. Tämä antaa kasvattajalle enemmän kontrollia lannoitusohjelmaan. Toisaalta, ellet tunne kasvattamiesi lajikkeiden tarpeita perin pohjin, et pysty joka tapauksessa osumaan “täydellisiin” suhteisiin – joten useimmille kasvattajille tämä etu jää käytännössä melko vähäiseksi.
Nopean imeytymisen ansiosta synteettiset lannoitteet sopivat hyvin ravinnepuutosten korjaamiseen, mutta samalla niihin liittyy suurempi riski ravinteiden lukkiutumiseen.
Näin käytät NPK-lannoitetta kannabiksen kasvatuksessa
Kuten todettiin, multakasvatuksessa taimia ei yleensä tarvitse lannoittaa lainkaan. Useimmiten riittää, että lisäät hyödyllisiä mikro-organismeja ja entsyymejä. Ne tukevat juurten kehitystä ja auttavat tekemään kasvualustan ravinteista helpommin kasvin hyödynnettävissä.
Osa lajikkeista, etenkin indica-painotteiset, reagoi usein paremmin suurempiin lannoitemääriin. Mitä enemmän sativaa genetiikassa on, sitä useammin ravinnetarve on maltillisempi. Hybridit asettuvat näiden väliin: osa viihtyy kevyemmällä, osa taas tuhdimmalla ruokinnalla.
Varmuuden saat käytännössä vain kasvattamalla kyseistä lajiketta itse ja seuraamalla, miten se käyttäytyy sinun olosuhteissasi.
Runsas ruokinta – eli täysvahvuisten kannabisravinteiden antaminen sekä oikea-aikaiset annokset kukintaboostereita – voi tehdä ihmeitä sadolle, mutta vain silloin, kun lajike on todistetusti ”ahne” ja kestää intensiivisen ruokintarytmin. Muussa tapauksessa kannattaa tähdätä ruokintaohjelmaan, jossa ravinteita annostellaan juuri sopiva määrä, ei enempää.
Jokainen, joka on joskus yrittänyt ”pumpata” keskinkertaista marihuanaa erilaisilla boostereilla ja taikaliemillä, tietää miten nopeasti aikaa ja rahaa palaa hukkaan. Pitkälti genetiikka määrittää sekä vahvuuden että sen, kuinka paljon saat talteen sadonkorjuussa. Vaikka tekisit kaiken oppikirjan mukaan, tulet silti todennäköisesti vastaan ne rajat, jotka genetiikka asettaa. Nosta ravinneannoksia rauhallisesti ja johdonmukaisesti, ja seuraa kasvin reaktioita jokaisessa vaiheessa. Tähän ei valitettavasti ole oikoteitä.
Mitä ravinteita Autoflower-kannabiskasvit tarvitsevat?
Kun Autoflower-kannabislajikkeet kehittyvät jatkuvasti paremmiksi, yhä useampi kasvattaja valitsee ne nopeaan ja vaivattomaan kasvatukseen. Mutta miten Autoflower-kasveja kannattaa lannoittaa? Millainen NPK-suhde autoille sopii parhaiten?
Yksittäisten lajikkeiden erot sekä ruderalis-painotteisten kasvien maltillinen ravinteiden tarve tekevät “täsmämäärästä” hankalan määritellä. Yleinen näkemys on kuitenkin selvä: autoflowerit pärjäävät vähemmällä kuin fotoperiodiset sisarensa.
Hyvä lähtökohta on aloittaa ½:lla tai jopa ¼:lla siitä lannoitemäärästä, jota suositellaan tavalliselle fotoperiodiselle kasville. Jos muutaman lannoituskerran jälkeen vaikuttaa siltä, että kasvi jää vajaalle, nosta annostusta vähitellen. Ruderalis on kehittynyt selviytymään karuissa oloissa, ja siksi se pystyy kasvamaan hyvin vähälläkin.
Kun kyse on autoflower-lajikkeiden “oikeista” ravinnesuhteista, helpoin ja usein toimivin ratkaisu on käyttää samoja NPK-suhteita kuin fotoperiodisille kasveille — mutta pienemmillä kokonaisannoksilla.
Multa vs. hydroponiikka
Kannabiksen kasvattaminen hydroviljelyjärjestelmässä vaatii ravinteiden annosteluun hieman erilaisen lähestymistavan.
Tärkeintä on muistaa, että kasvualusta on inertti. Ellet lisää siihen lannoitetta, vesi ei itsessään tarjoa kasveille ravintoa—toisin kuin hyvä multa. Lisäksi multa sitoo lannoitteita pitkälti itseensä, kun taas vedessä ravinteet eivät pysy paikallaan samalla tavalla (olettaen, että vesi vaihdetaan säännöllisesti).
Siksi hydroviljelyssä lannoitteita täytyy lisätä useammin. Koska mullan kaltaista puskurointia ei kuitenkaan ole, ylilannoituksen riski on suurempi—annostelussa on oltava erityisen tarkka. Ravinteiden antaminen alkaa jo taimivaiheessa, noin 25%:lla suositellusta annoksesta.
Mullan ja kookoskuidun vertailu
Kookoskuitu muistuttaa monella tapaa vesiviljelyä. Toisin kuin multa, kookoskuitu ei ole luontaisesti ravinteikasta, joten lannoituksen aloittaminen voi olla tarpeen jo taimivaiheesta lähtien. Tarkista silti aina käyttämäsi seos: puhdas kookoskuitu on käytännössä inertti, mutta monet kookoskuituseokset eivät ole — ja ne voivat olla jopa valmiiksi hyvin ravinnepitoisia. Tällöin lisälannoitus saattaa tappaa nuoren kasvin.
pH:n ja mikroravinteiden merkitys
Makroravinteet kuvaavat kasvin perus-NPK-tarpeita, mutta kannabis tarvitsee niiden lisäksi myös monia muita ravinteita. Myös mikroravinteet on sisällytettävä kannabiksen lannoitusohjelmaan. Jotta ravinteet olisivat juurien saatavilla, kasvualustan ja ravinneliuoksen pH:n on lisäksi oltava tarkasti kohdallaan.
Piidioksidi saatetaan tulevaisuudessa luokitella kannabiksen makroravinteeksi, sillä sen tärkeä tehtävä on vahvistaa kasvia paksuntamalla soluseiniä. Vielä parempaa: pohjoisamerikkalaiset ammattikasvattajat ovat hiljattain yhdistäneet piidioksidin lisääntyneeseen trikoomien muodostumiseen.
Jokaisella tunnetulla ravinnebrändillä on valikoima lisäravinteita, joilla katetaan kaikki mikroravinteet. Nämä ovat usein tuotteita, joissa on 0.1, 0.2 jne. NPK-suhteet. Laadukas multa sisältää yleensä jo valtaosan kannabiksen tarvitsemista hivenaineista. Jos ei, voit aina antaa kerran viikossa melassiteetä.
Näitä tuotteita tarvitsevat eniten kookos- ja hydroviljelijät. Reilunkokoinen pullo Ca/Mg-lisää on käytännössä välttämätön.
Muista pitää pH 5.5–6.0 kookoksella ja hydroviljelyssä sekä 6.0–6.5 mullassa. Säädä arvot kohdilleen jokaisella lannoituskerralla. Varmista tulos joko pH-mittarilla tai pH-perfect-ravinteilla. Nyt vain töihin kohti todella runsasta satoa.
Kannabiksen NPK-suhteen ongelmien tunnistaminen
Jos kasvatat paljon, jossain vaiheessa vastaan tulee todennäköisesti ravinnepuutoksiin tai -epätasapainoon liittyviä ongelmia. Mitä aiemmin opit tunnistamaan merkit, sitä helpompi tilanne on korjata ja varmistaa hyvä sato.
Vinkki aloitteleville kasvattajille: kasveja tekee usein mieli “ruokkia” reilulla kädellä, koska ajatuksena on, että ne kasvavat silloin nopeammin. Ylilannoitus on kuitenkin yksi yleisimmistä syistä ongelmiin ensimmäisissä kasvatuksissa. Toinen klassikko on liikakastelu. Useimmiten kasvit kestävät paremmin niukkuutta kuin liikaa.
Ravinnepuutos
Jos kannabiskasvit eivät saa riittävästi ravinteita, niille voi kehittyä ravinnepuutos. Toinen mahdollinen syy on ravinteiden lukkiutuminen (tästä lisää aivan pian).
Ravinnepuutoksen merkkejä ovat:
- Kuiva lehdistö
- Kellastuvat tai ruskettuvat lehdet
- Värjäytyneet varret
Yleensä ravinnepuutokset on helppo korjata: lisää ravinteita. Älä kuitenkaan ylikompensoi. Nosta annostusta maltillisesti, niin kasvit toipuvat helposti. Äkillinen, valtava annos ei tee niille hyvää.
Ylilannoitus
Ylilannoitus liittyy useimmiten synteettisiin lannoitteisiin, koska kasvi imee ne itseensä erittäin nopeasti.
Ylilannoituksen merkkejä ovat:
- Palaneen näköiset lehdet, joissa on keltaista tai ruskeaa värimuutosta
- Ylöspäin käpristyneet lehtien kärjet
- Palaneet lehtien reunat
Tilanne ei yleensä korjaannu pelkästään lannoituksen lopettamalla. Sinun täytyy huuhtoa kasvualusta puhtaalla vedellä, kunnes ylimääräiset ravinteet ovat huuhtoutuneet pois. Sen jälkeen säädä pH taas kohdalleen ja aloita uusi lannoitusohjelma – pienemmällä lannoitemäärällä!
Ravinnelukko
Ravinteiden lukkiutuminen tarkoittaa tilannetta, jossa kasvin juuret eivät enää pysty ottamaan ravinteita kasvualustasta. Tämä tapahtuu tyypillisesti silloin, kun kasvualustassa on liikaa ravinteita tai pH on pielessä.
Ongelmallista on se, että ravinteiden lukkiutuminen näyttää usein täysin samalta kuin ravinnepuutos. Vaikka oireet ovat samanlaiset, syyt ovat aivan eri—ja siksi myös väärä diagnoosi voi pahentaa tilannetta. Jos luulet kyseessä olevan puutos ja lisäät lannoitusta, vaikka todellisuudessa kyse on lukkiutumisesta, aiheutat todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Siksi hyvä nyrkkisääntö on hoitaa molemmat aluksi samalla kaavalla: huuhtele kasvualusta ensin, säädä pH takaisin kohdalleen ja aloita sen jälkeen lannoitus uudelleen kevyesti. Näin saat korjattua sekä ravinnepuutoksen että lukkiutumisen.
Yhteenveto: älä liioittele!
Kannabiksen ravinteiden kanssa pätee yksi perussääntö: vähemmän on usein enemmän. Kuten huomaat, alilannoitukseen liittyvät ongelmat on yleensä helppo korjata, eikä niistä koidu suurta riskiä kasvien terveydelle—ellei kasveja jätetä pitkiksi ajoiksi käytännössä ilman ravinteita. Ylilannoitus sen sijaan aiheuttaa monenlaisia pulmia, joita on hankalampi saada hallintaan ja jotka tyypillisesti tekevät enemmän vahinkoa kasveille.
Aloita miedosti ja etene rauhallisesti, ja opettele lukemaan kasvejasi, jotta tiedät, mitä ne oikeasti tarvitsevat. Näin et ainoastaan pysty tarjoamaan niille kaiken tarvittavan, vaan sinusta tulee myös taitavampi kasvattaja—ja koko kasvatuksesta tulee huomattavasti nautittavampaa.
