Kuinka tunnistaa ja hoitaa sairaat kannabiskasvit

Miguel Antonio Ordoñez

Freelance-kannabistoimittaja

Miguel Antonio Ordoñez

13 June 2019

Anna tekoälyn selittää tämä sivu

Valitse suosikkisi tekoälytyökalu saadaksesi nopean yhteenvedon.

ChatGPT

Perplexity

Claude

Mary Jane on sitkeä tapaus. Mutta mikään kasvilaji ei ole tuhoutumaton. Marihuana kuuluu ehdottomasti kestävimpien viljelykasvien joukkoon ja sitä kasvaa jokaisella mantereella – olettaen, että Antarktiksen pyramideihin kätketyissä halleissa on muutama kasvatushuone. Valitettavasti, vaikka kasvattaisit kannabista sisätiloissa tai ulkotiloissa kuinka huolellisesti tahansa, kaikki voi silti mennä pieleen. Hyvä uutinen on, että voit tehdä useita ennaltaehkäiseviä asioita, jotka parantavat mahdollisuuksiasi saada terve ja ongelmaton sato.

Sisäkasvattajilla on huomattavasti enemmän kontrollia olosuhteisiin. Mutta vaikka kasvattaisit ulkona, kaksi perusperiaatetta pätee (ja kannattaa ottaa käyttöön) jokaisessa kasvatuksessa. Ensinnäkin kasvatusalueen tulee olla puhdas ja siisti. Toiseksi se on syytä eristää mahdollisimman hyvin. Hyvä hygienia kantaa pitkälle kannabiksen kanssa. Huono siisteys kasvatuspaikalla on suora kutsu taudinaiheuttajille. Kun pidät kannabiskasvit “suljettuna” ja erillään, pienennät riskiä tuoda vahingossa mukanasi haitallisia tauteja ja tuholaisia.

Nuppumätä (bud rot)

Nuppumädän (tunnetaan myös nimillä Botrytis cinerea ja harmaahome) tunnistaminen on taito, jonka jokaisen kasvattajan kannattaa opetella. Yksi parhaista tavoista havaita nuppumätä ajoissa on seurata tarkasti sitä lehteä, joka kasvaa ulos kukinnosta. Jos lehti alkaa värjäytyä oudosti (katso kuvat alla) ja irtoaa kukinnosta lähes itsestään kevyellä nykäisyllä, voit olla 99-prosenttisen varma siitä, että kyseisen nuppun sisällä on mätää.

Nuppumädän leviäminen

Kukkamädän taustalla voi olla monenlaisia syitä: syksyllä varisevat kuolleet lehdet, hämähäkinseitit sekä hyönteisten toukat ja kotelot… kaikki tämä voi alkaa mädäntyä kasvissa. Yksi yleisimmistä syistä – ja kannabiksella hyvin tavallinen sienitauti – on Pythium. Tämä home aiheuttaa juurimätää sekä varren alaosan mätänemistä. Se iskee useimmiten nuoriin kasveihin ja pistokkaisiin. Suuret ja elinvoimaiset kasvit ovat Pythiumille huomattavasti vähemmän alttiita. Vakavissa Pythium-tartunnoissa kasville voi kehittyä niin sanottu ”kaatumatauti”. Ei liene tarpeen selittää, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Pythiumin tunnistaa usein siitä, että varren tyvessä kuori alkaa ruskistua. Aluksi ruskea pintakerros lähtee helposti pois, mutta myöhemmin mätäneminen etenee yhä syvemmälle kasvin tyveen.

Pythium on home, joka viihtyy parhaiten märissä ja kosteissa olosuhteissa. Pythiumin itiöt leviävät ainoastaan veden välityksellä. Se muodostaa kahta itiötyyppiä: uivia itiöitä ja lepoitiöitä. Uivat itiöt itävät parhaiten noin 15 °C lämpötilassa, kun taas lepoitiöt aktivoituvat lämmössä, eli noin 28 °C:ssa.

Pythium-tartunnan ehkäisemiseksi kasvualustan lämpötilan olisi hyvä pysyä mahdollisimman tasaisena. Suuria lämpötilavaihteluita kannattaa välttää. Huolehdi myös sopivasta ilmankosteudesta (eli älä päästä suhteellista kosteutta liian korkeaksi).

Lehtihomeet, härmä ja rihmasienet ovat Pythiumia harvinaisempia. Härmä voi kuitenkin aiheuttaa kukkamätää muiden oireiden ohella. Muita kukkamädän aiheuttajia ovat myös syksyllä putoavat lehdet, hämähäkinseitit sekä hyönteisten toukat ja kotelot.

Kukkamädän ehkäisy

Ehkäisy on Länsi-Euroopan ilmastossa hankalaa, koska tämä home viihtyy viileässä ja korkeassa ilmankosteudessa – eli olosuhteissa, joita täällä on vaikea välttää. Pyri pitämään kasvit mahdollisimman kuivina. Hyvä käytännön vinkki on ravistaa aamukaste pois kasveista päivittäin sekä sijoittaa ne suoraan auringonpaisteeseen ja paikkaan, jossa tuuli takaa riittävän ilmanvaihdon. Ihanteellisinta on siirtää kasvit yöksi sisälle, jotta ne välttyvät pahimmalta kylmyydeltä ja kosteudelta. Myös se, että kasvit nostetaan hieman irti maasta, auttaa pitämään kasvualustan lämpötilan tasaisempana. Tällöin vastustuskyky ei romahda yhtä herkästi, ja kasvit pystyvät torjumaan tauteja paremmin.

Toinen vaihtoehto ensi vuodelle on pimentää kasveja aikaisin, jotta ne aloittavat kukinnan ennen kuin syksy nostaa kostean päänsä. Näin kukinnot ehtivät hyödyntää kesäkuukausien auringon voimaa, ja lopputulos on usein myös laadukkaampi.

Ennaltaehkäisevästi kannattaa myös ruiskuttaa kasvukaudella Bayerin Teldorilla kahdesti (tai 1 x Teldor ja 1 x Finesse, jotta vältetään resistenssin kehittyminen) sekä vielä kerran kukinnan alkaessa. Kukinnan aikana ruiskuta vain varsia. Teldor sitoutuu lehtien vahamaiseen pintakerrokseen, eikä se siksi huuhtoudu helposti pois.

Kukintomädän torjunta

Kukinnan aikana voit käytännössä tehdä vain tämän: leikkaa pois saastuneet oksat ja steriloi sakset jokaisen poistokerran välissä. Kyse on sienestä, ja sienet levittävät itiöitä, jotka tartuttavat erittäin helposti kasvin muihin osiin. Hyvä niksi on sujauttaa saastuneen lehtimassan ympärille muovipussi ennen leikkaamista, jotta itiöiden leviäminen jäisi mahdollisimman vähäiseksi.

Toimi tarkasti ja erityisen hygieenisesti, ja tarkkaile kasvejasi jatkuvasti uusien tartuntojen varalta. Heti kun kukintoihin tulee bud rot -mätää, taistelu on yleensä jo hävitty. Todellisessa hätätilanteessa fiksuinta voi olla korjata sato reilusti etuajassa ja toivoa, että saat pelastettua edes osan sadosta.

Jos home pääsee varsiin ja oksiin, sitä voi usein pitää kohtuullisesti kurissa sivelemällä vaurioalueeseen perinteistä vihreää saippuaa (paksu tahnamainen puhdistusaine, jota myydään purkissa tai ämpärissä) pienellä siveltimellä. Emäksinen (alkalinen) ympäristö pysäyttää homeen: kohta tummuu mustaksi ja eteneminen loppuu. Älä vain levitä sitä kukintoihin! Tartuntatilanteessa tämä auttaa pitämään oksan tai varren pidempään elinkelpoisena ja estää itiöiden vapautumista.

Toinen vaihtoehto on poistaa saastunutta materiaalia niin paljon kuin mahdollista ja harjata alue kevyesti 3–10 % vetyperoksidiliuoksella. Varsi- ja runkoalueita voi myös sivellä Teldorin, valkaisuaineen ja Dettolin seoksella (varo, ettei sitä valu juurille!).

Bud rot -mätä: voiko sitä korjata ja polttaa?

Kannabiksen polttamista kukkahomeen tai muun homekasvuston vaivaamilla kukilla ei suositella. Paras mahdollisuutesi pelastaa jotain on kokeilla vesikäsittelyä (katso aihetta koskeva huomautus).

Härmäsieni

Härmä on yleisnimitys joukolle kasveja vaivaavia homeinfektioita, joissa kasvin eri osiin muodostuu valkoista tai harmaata, nukkaista kasvustoa. Oikea härmä (Erysiphe graminis) on yleinen erityisesti viljoilla, ja siitä esiintyy useita kullekin viljalajille erikoistuneita muotoja (forma specialis).

Oikea härmä

• Aito härmä: aito härmä muodostaa lehden yläpinnalle pörröisen homekerroksen

Valehärmä

• Härmähome (valehärmä): härmähome näkyy tyypillisesti lehden alapinnalla. Sitä esiintyy muun muassa kurkulla, salaatilla ja monilla muilla kasveilla

Homeet, härmät ja kukintojen mätä

Homeet viihtyvät parhaiten kosteissa oloissa, etenkin jos ilma ei kierrä kunnolla. Tällöin ilmassa jatkuvasti olevat homesienien itiöt löytävät helposti paikan, johon ne pääsevät asettumaan ja kasvamaan varsinaiseksi sienikasvustoksi. Jos homeen muodostumista ei ole onnistuttu ehkäisemään, tilanteeseen pitää tarttua mahdollisimman nopeasti.

Jos sienikasvusto on vielä lievä, poista tartunnan saaneet osat heti ja säädä kannabiksen kasvuolosuhteet kasville sopiviksi — ei homeelle. Tämä tarkoittaa hyvää ilmanvaihtoa, ilmankosteuden ja lämpötilan hallintaa sekä sitä, etteivät kasvit seiso liian märässä kasvualustassa.

Jos tartunta on vakavampi, vaihtoehdoksi jää käytännössä vain torjunta-aineen (fungisidin) sumuttaminen. Käsittely kannattaa toistaa muutaman päivän kuluttua, vaikka ensimmäinen kerta näyttäisi jo poistaneen ongelman. Silti tärkeintä on parantaa kasvuympäristön olosuhteiden hallintaa. Fungisidia tulisi pitää viimeisenä keinona: se ei ole hyväksi nuorille kasveille eikä ihmisille, joten tässäkin ehkäisy on selvästi parempi kuin hoito.

Lehtihomeet (kuten härmä) ja rihmasienet ovat harvinaisempia kuin pythium. Härmä voi aiheuttaa muun muassa kukintojen mätänemistä. Myös tässä samat varotoimet auttavat: pidä kasvuolosuhteet mahdollisimman optimaalisina. Toisin kuin monet muut homeet, härmä voi menestyä myös silloin, kun ilmankosteus on matala.

Kukintomätä iskee yleensä kukintavaiheen loppupuolella. Mitä tiiviimpi ja kompaktimpi kasvi, sitä suurempi riski on, että ongelma ilmestyy. Kukintomädän tunnistaa siitä, että kukinnon pienet lehdet alkavat yhtäkkiä kellastua. Kellastuneet lehdet irtoavat kukinnosta hyvin helposti, jo kevyellä nykäisyllä. Jotta tartunta ei leviäisi koko kasviin, valitettavasti koko kyseinen kukinto täytyy poistaa.

Kukintomädän riskiä voi pienentää varmistamalla, että kasvatusalueen ilmankosteus pysyy suhteellisen matalana pimeän jakson aikana.

Torjunta

Vasta noin kolme vuotta sitten eteläamerikkalaiset tutkijat esittelivät vaihtoehtoisen tavan ehkäistä härmää. Brasilialainen tutkija Wagner Bettiol havaitsi, että viikoittainen maitosuihke piti härmäinfektion kurissa yhtä tehokkaasti kuin synteettiset torjunta-aineet.

Maito ei toiminut vain kasvin suojana, vaan se osoittautui myös lehdille hyödylliseksi ravinnelisäksi, joka vahvisti kasvin omaa vastustuskykyä. Kokeiden perusteella viikoittainen suihkutus, jossa pitoisuus on vähintään 10% (1 osa maitoa ja 9 osaa vettä), vähensi härmätartunnan laajuutta 90%. Pidä kuitenkin pitoisuus kohtuullisena: jos se nousee yli 30%:n, se voi alkaa toimia ravintopohjana toiselle homeelle, joka infektoi lehtiä.

Tupakan mosaiikkivirus (TMV)

TMV (tupakkamosaiikkivirus) kuuluu Potyviridae-heimoon, ja se koostuu pienistä, noin 700 nanometrin pituisista sauvamaisista hiukkasista. Tartunnan saaneessa kasvissa aivan nuorimpiin lehtiin ilmestyy rengasmaisia kellanvihreitä laikkuja, pyöreitä kuvioita sekä mutkittelevia viivoja. Vanhemmissa lehdissä näkyy tyypillinen keltainen mosaiikkikuvio, ja lehti voi kellastua kauttaaltaan yllättävän nopeasti. Joskus tartunta etenee myös niin, ettei näkyviä oireita ilmene lainkaan.

TMV:n leviäminen

Mosaiikkiviruksen aiheuttama tartunta yleistyy erityisesti kesällä ja syksyllä, kun siivekkäitä kirvoja on runsaasti liikkeellä. Kirvat levittävät virusta helposti. Myös viljelmällä työskennellessäsi voit huomaamatta siirtää virusta eteenpäin, joskin yleensä vähäisemmässä määrin. Siementen tai maan välityksellä virus ei leviä.

Viruksella on useita isäntäkasveja, kuten salaatti ja erilaiset rikkakasvit, joissa se pystyy säilymään. Se voi tartuttaa myös muita viljelykasveja, kuten tupakkaa, kurkkua, tomaattia ja monia muita. Ristitartunta on mahdollinen (esimerkiksi hamppu → tomaatti ja myös toisin päin).

Kun virus on kerran päässyt kasvin sisälle, sitä ei saada enää poistettua; myös tästä kasvista otetut kloonit ovat silloin virustartunnan saaneita.

Varoitus: tupakan mosaiikkivirus (TMV) voi kulkeutua myös savukkeiden sekä kääretupakan/sätkätupakan mukana!!

Vaikutukset kasviin

Kasviin kohdistuvat vaikutukset voivat olla hyvin moninaisia, eikä se yleensä enää palaudu entiseen elinvoimaansa. Lehtien vaurioiden vuoksi fotosynteesi jää pysyvästi heikommaksi. Täysin huippuyksilöä siitä ei enää tule, ja kokonaisuutena kasvi jää useimmiten kitukasvuiseksi.

TMV:n torjunta

Kuten aiemmin todettiin, varsinaista ratkaisua ei ole: kun virus on päässyt kasviin, sitä ei käytännössä voi enää poistaa. Siksi kasvuympäristön olosuhteilla on iso merkitys. Kun kasvi pidetään tasaisesti noin 21 °C:ssa tai sitä lämpimämmässä, se kärsii viruksesta yleensä vähemmän. Tämän vuoksi lämpötilan ylläpitäminen vähintään tällä tasolla on olennaista.

TMV:n ehkäisy

Ensimmäinen askel on aloittaa kasvatus puhtaassa tilassa: pidä kasvupaikka mahdollisimman vapaana tuholaisista ja pese kädet ennen kuin kosket kasveihin.

Jos virus pääsee emokasviin, on 99% todennäköisyys, että se leviää myös kasvatusympäristöösi. Periaatteessa kloonista voidaan jo etukäteen havaita, onko siinä virusinfektio. Tarkista siis klooni huolellisesti. Jos kasvissa näkyy mitään outoa, hävitä se ja ota tilalle toinen.

Pienennät tartuntariskiä selvästi, kun aloitat laadukkailla klooneilla tai teet kloonit itse. Voit myös valita kasvatuksen Autoflower kannabiksen siemenet -siemenistä, mikä laskee TMV-tartunnan riskin minimiin.

Sato

Suuri kysymys on tietenkin se, kuinka paljon tämä syö satoa. Vastaus: ‘merkittävästi’. Kun kasvissa on virus, se käyttää energiaa lehtimassan tuottamiseen – ja lopputuloksena kukkia muodostuu vähemmän. Jos pidät lämpötilan yli 21 °C:ssa, vahingot ovat yleensä hallittavissa, mutta ulkona kasvatetut kasvit kärsivät infektiosta huomattavasti enemmän, etenkin maissa, joissa ulkolämpötila putoaa usein alle 21 asteen.

Keltainen lehtilaikku

Mikä on keltaisten lehtilaikkujen tauti?

Keltainen lehtilaikku eli lehtiseptoria on ikävä sienitauti, joka aiheuttaa kannabiskasvin lehtiin laikkuja ja vaurioita. Tartunta alkaa yleensä kasvin alimmista, vanhimmista lehdistä. Ensin lehtiin ilmestyy pieniä keltaisia täpliä, jotka itiöiden lisääntyessä muuttuvat rupimaisiksi. Lopulta lehdet ruskettuvat, kuolevat ja putoavat. Hoitamattomana tauti etenee ylöspäin lehdistöön ja tarttuu erittäin helposti myös puutarhan muihin kasveihin.

Keltaisen lehtilaikun syyt

Kosteat ja tukalan kosteat olosuhteet, joissa vesi jää lehdille ja kosteus kertyy, ovat otollinen kasvualusta sienitaudeille. Kasvatuksessa korkea ilmankosteus tai ulkokasvatuksessa runsaat sateet liittyvät lähes aina tautipurkauksiin. Myös heikko ilmanvaihto pahentaa tilannetta merkittävästi.

Hoidot keltaiseen lehtilaikkuun

Valitettavasti lehtiseptoriaan ei ole varsinaista parannuskeinoa. Sairastuneet kohdat on poistettava tarkasti. Sieni-itiöt leviävät hyvin helposti, joten suojaa kätesi lateksihanskoilla ja leikkaa steriloiduilla saksilla. Pakkaa kaikki irrotetut lehdet heti pussiin sitä mukaa, kun poistat tartunnan saaneen kasvuston. Varmista, ettei mitään putoa ruukkuihin – tai jos kasvatat ulkona, maahan – sillä sieni leviää myös sitä kautta.

Leikkauksen jälkeen kannattaa käydä paikallisessa Growshopissa. Jäljelle jääneet terveet lehdet ja varret voi käsitellä ruiskuttamalla niille kuparipohjaista, tähän tarkoitukseen tehtyä sienitautien torjunta-ainetta. Jos ongelma ilmenee kukinnan aikana, ruiskutusta ei kuitenkaan suositella.

Torjuntatoimet

Sisäkasvattaja voi välttyä tältä taudinaiheuttajalta pitämällä kasvuolosuhteita silmällä ja hallitsemalla ilmankosteutta. termo-hygrometri näyttää yhdellä vilkaisulla sekä lämpötilan että RH-arvon. Pieni oskilloiva tuuletin tai ahtaissa tiloissa klipsituuletin parantaa ilmankiertoa selvästi ja auttaa vähentämään lehdille kertyvää kosteutta. Myös liiallista kastelua sekä ruukuissa seisovaa valumavettä kannattaa välttää.

JUURIMÄTÄ

Mitä juurimätä on?

Juuri­mädäntä on sairaus, joka iskee kannabiskasvin juuristoon ja jää usein huomaamatta, kunnes on jo liian myöhäistä. Nuupahtavat, kitukasvuiset kasvit, jotka näyttävät kärsivän joko ali- tai ylikastelusta, voivatkin todellisuudessa kärsiä juuri­mädännästä. Hydro-kasvattajat voivat joissakin järjestelmissä tarkistaa tilanteen suoraan: jos juuret ovat väriltään muuttuneet, ruskeat, paakkuuntuneet tai limaisen "lietteen" peitossa, hälytyskellot soivat. Kookos- ja mullassa kasvattaville selvimpiä merkkejä on useimmiten pistävä, mädäntynyt haju.

Juuri­mädännän syyt

Liian vähäinen happi ja liika vesi juuristoalueella johtavat yleensä juurimätään. Infektion voivat aiheuttaa levät, bakteerit tai sienet. Heikkokuntoiset kasvit ovat alttiimpia, mutta myös täysin terve kasvi voi saada tartunnan, sillä monet juurimätää aiheuttavat sienet selviävät pintamaassa ja kasvinjätteissä, jos kannabispuutarha on epäsiisti.

Juurimädän hoitokeinot

Juurimätä voi pahimmillaan tuhota koko sadon. Ainoa toimiva keino on palauttaa kasvatusympäristö mahdollisimman nopeasti juurille suotuisaksi: desinfioi kaikki perusteellisesti ja aloita alusta. Kasvualustaa ei pidä missään tilanteessa käyttää uudelleen. Growshopin erikoistuotteita voi kokeilla, mutta varmaa ja korkealla onnistumisprosentilla toimivaa ”lääkettä” juurimätään ei ole.

VASTATOIMET

Hydrossa kasvattavien kannattaa tarkistaa säännöllisesti säiliön vedenpinta ja varmistaa, että ilmapumput kuplivat kunnolla – näin vesi pysyy hapekkaana. Jos levä alkaa vaivata, voi olla tarpeen siirtyä kemiallisesti valmistettuihin ravinteisiin. Myös mullassa ja kookoksessa kasvattavien on huolehdittava hyvin ilmavasta juuristovyöhykkeestä. Käytä aina kannabikselle tarkoitettuja kasvualustoja, jotka läpäisevät vettä ja kuivuvat sopivasti.

Älä epäröi lisätä kasvualustaan reilummin perliittiä, jos haluat parantaa vedenpoistoa. Varmista, etteivät kasvit seiso valumavedessä, ja harkitse Air-pot-ruukkuja tavallisten muoviruukkujen sijaan. Lisäksi hyödylliset mikrobilisät vedessä ja kasvualustassa tukevat vahvempaa ja stressiä paremmin kestävää juuristoa.

Kasvitaudit: lehtilaikku

Mikä on rutto?

Blight ei ole yksi tietty kannabiksen vaiva, vaan joukko yleisiä oireita, jotka liittyvät erilaisiin sieni- ja bakteeritulehduksiin. Tyypillistä ovat sairaalloiset ja heikot kasvit, joilla esiintyy kloroosia sekä hidastunutta ja poikkeavaa kasvua.

Rutotaudin syyt

Korkea ilmankosteus, liiallinen kastelu ja huono hygienia altistavat kannabiskasvit väistämättä taudeille. Usein lopullinen syy löytyy kuitenkin kasvattajan virheistä. Kasvattajan vastuulla on huolehtia juuriston toimivasta märkä–kuiva-rytmistä sekä pitää kannabispuutarha siistinä.

RUTTO-TAUDIN HOITOKEINOT

Ainoa ratkaisu on korjata tekemäsi virhe. Kasvattajien on seurattava olosuhteita ja kasvien käyttäytymistä jatkuvasti, jotta ongelmat huomataan ajoissa. Monet pitävät kasvatuspäiväkirjaa: jokaisesta sadosta opitaan ja tekemiset pysyvät helposti kirjattuna.

Vastatoimet

Kasvattajat, jotka laativat selkeän lannoitusaikataulun ja noudattavat päivittäistä kasvienhoitorutiinia, törmäävät kasvitauteihin huomattavasti harvemmin. Mitä paremmin pystyt hallitsemaan kasvuympäristön olosuhteita ja ravinteiden saantia, sitä parempi. Kun kannabiskasvit kasvatetaan mahdollisimman optimaalisissa ilmasto-olosuhteissa ja ne pysyvät elinvoimaisina, ne eivät yleensä päädy blightin uhriksi.