Kuinka monta kannabiskasvia kannattaa kasvattaa neliömetriä kohden?

Luke Sholl

Kokenut kannabisjournalisti ja CBD-asiantuntija

Luke Sholl

Viimeksi päivitetty: 15 May 2019

Anna tekoälyn selittää tämä sivu

Valitse suosikkisi tekoälytyökalu saadaksesi nopean yhteenvedon.

ChatGPT

Perplexity

Claude

Kuinka monta kasvia neliömetrin kasvatuspinta-alalle oikein mahtuu? Vastaus ei ole ihan yksiselitteinen, sillä siihen vaikuttaa useampi tekijä.

Nyrkkisääntönä voit pitää 1–8 kasvia neliömetrillä. Tällä haarukalla pystyt yleensä varmistamaan kasveille tärkeät olosuhteet, kuten:

• Riittävän suuren ruukun juuristolle ja siten koko kasvin hyvälle kehitykselle
• Tasaisen ja reilun valon jakautumisen koko kasvatukseen
• Hyödyllisen ilmankierron kasvualustan ja kaikkien kasvinosien yli
• Helpon pääsyn kasvien luo säännöllistä huoltoa ja hoitoa varten

Kasvatustilan koko

Kasvatusalueesi koko määrittää, montako ruukkua tai muuta kasvatusastiaa siihen mahtuu. Kasvatustyylistä riippuen tämä voi tarkoittaa suurta määrää pieniä astioita – kuten SOG-asetelmassa – tai vain muutamaa isoa astiaa suuremmille kasveille ScrOGissa tai DWC-kasvatuksessa, jotka vievät luontaisesti enemmän tilaa.

Kasvatustyyli

Kasvien käsittelytapa vaikuttaa siihen, millaista tilaa ne vaativat:

• Luonnollisesti kasvamaan jätetyt kasvit vievät sekä korkeutta että tilavuutta
• Koulutetut kasvit vievät vähemmän korkeutta, mutta enemmän pinta-alaa
• SOG vie vähemmän pinta-alaa per kasvi ja vaatii vähemmän korkeutta
• ScrOG vaatii enemmän pinta-alaa per kasvi, mutta vähemmän korkeutta
• Topping, fimming ja LST pienentävät korkeutta, mutta kasvattavat kasvin leveyttä ja massaa

Lajin valinta

Se, että kannabislajikkeita on paljon valittavana, tuo mukanaan selvät edut. Voit valita juuri omaan fiilikseen tai tekemiseen sopivan vaihtoehdon, ja lajikkeiden vaihtelu auttaa myös välttämään toleranssin kasvua. Kasvatustilassa eri lajikkeiden kasvattaminen rinta rinnan voi kuitenkin tuoda omat haasteensa.

Kun korkeat kasvit kasvavat matalampien vieressä, pienemmät voivat jäädä ilman riittävää valoa. Valaisin täytyy nostaa ylemmäs, jotta se mahtuu korkeampien kasvien yläpuolelle – ja samalla pienemmiltä kasveilta jää uupumaan kukinnan kannalta tärkeät lumenit. Tällaisissa tilanteissa kasvien koulutus- ja muotoilutekniikoista on suuri hyöty.

Valaisintyypit ja valon voimakkuus

Valoteho vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka monta kasvia mahtuu kasvatusalueelle. Mitä enemmän valoa valaisin tuottaa, sitä laajemman alueen se kattaa – ja sitä useampaa kasvia voidaan kasvattaa. Kun selvität valon kattavuuden (footprint), hahmotat myös, mikä osa tilastasi on oikeasti tehokkaasti käytettävissä terveeseen kasvuun.

HID-valot – HPS ja MH

Eri tehoisten suurpainenatrium- ja muiden HID-kasvatuslamppujen (HID) käytännössä tehokas valaisuala on tyypillisesti seuraava:

• 150 W: 60 × 60 cm
• 250 W: enintään 80 × 80 cm
• 400 W: enintään 1 × 1 m
• 600 W: enintään 1,2 × 1,2 m
• 1000 W: enintään 1,5 × 1,5 m

CFL-lamput ja muut loisteputket

Tämän tyyppisillä valonlähteillä tehokas valaisuala on pieni, ja ne valaisevat käytännössä vain suoraan lamppujen alla olevan alueen. Etäisyys latvustoon kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä, noin 5–10 cm. Lisäksi koko kasvin tulisi olla enintään 30 cm:n päässä polttimosta – muuten se jää valon tehokkaan alueen ulkopuolelle.

LED-valot

LED-valojen valonjako eli peittoalue vaihtelee tehon ja polttimotyypin mukaan (valkoinen, sininen, UV, infrapuna). Parhaan hyötysuhteen saavuttamiseksi katso valmistajan suositukset.

Valon voimakkuus per kasvi

Kasvisi tarvitsevat kasvaakseen vähimmäismäärän watteja tai lumeneita kasvia kohden. Tavoiteltava minimiteho on vähintään 75 W per kasvi HID-tyyppisillä valaisimilla ja 150 W per kasvi CFL- ja loisteputkilampuilla.

Jos jäät näiden rajojen alle, kasvu hidastuu ja kukkien kehittyminen jää heikoksi. Varmista siis, että valoa on riittävästi, jotta kasvisi kasvavat kunnolla.

Helpoin tapa mitoittaa HID-valaistus on jakaa valaisimen wattimäärä luvulla 75 (pyöristä desimaalit ylöspäin). Esimerkiksi:

• 150 W HID ÷ 75 W = 2 kasvia
• 250 W HID ÷ 75 W = 3,3 eli 4 kasvia
• 400 W HID ÷ 75 W = 5,3 eli 6 kasvia
• 600 W HID ÷ 75 W = 8 kasvia
• 1000 W HID ÷ 75 W = 13,3 eli 14 kasvia

CFL-lamppujen kanssa jaa luvulla 150 W. Jos käytössäsi olisi esimerkiksi 400 W CFL-valoja:

• 400 W CFL ÷ 150 W = 2,6 eli 3 kasvia

Muista, että nämä ovat vain vähimmäisvaatimuksia terveen kasvun kannalta. Enemmän valoa on yleensä parempi, mutta samalla on huomioitava kustannukset, käytettävissä oleva tila ja sähkönkulutus. Myös turvallisuus ja kasvien hyvinvointi ovat tärkeitä: 600 W:n valaisin pienessä kaapissa voi ylikuumentua, mikä rasittaa kasveja – ja pahimmillaan aiheuttaa palovaaran.

Ruukun koko ja tyyppi

Kun saatavilla oleva valaistus on arvioitu tehokasta ja sujuvaa kasvatusta varten, seuraava tärkeä päätös on ruukun koko. Ruukkukoko määrittää juuriston tilan, ja juuriston koko puolestaan pitkälti sen, kuinka isoksi kasvit kasvavat. SOG-tyyppisissä kasvatuksissa pienet kasvit pärjäävät pienillä ruukuilla, kun taas harvemmalla määrällä isompia kasveja tarvitaan selvästi suuremmat ruukut.

Yleisenä nyrkkisääntönä käsin kasteltaville kasveille:

Liian pienet ruukut voivat hidastaa kasvua ja luoda olosuhteita, jotka muistuttavat ravinnepuutoksia.

Kannattaa huomioida myös se, että latvusto kasvaa yleensä ruukkua laajemmaksi. Jätä jokaisen ruukun ympärille riittävästi tilaa, jotta kasvit voivat levitä kasvaessaan. Liiallinen ahtaus heikentää tärkeää ilmankiertoa ja voi luoda otolliset olosuhteet ei-toivotuille taudinaiheuttajille.

Ruukkujen koon tulisi sopia kasvun eri vaiheisiin. Siirrä taimet, kun ne kasvavat yli idätysalustansa, ensin välikokoiseen ruukkuun ja myöhemmin lopulliseen isoon ruukkuun. Näin voit välttää liikakastelun (ja sen riskit, kuten juurimädän sekä heikon kasvuvireen).

Idättäminen suoraan suuriin ruukkuihin on täysin mahdollista, mutta silloin kastelutekniikkaan täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Isossa ruukussa nuoren kasvin liikakastelu on yllättävän helppoa. Kun kasvi on vielä pieni ja juuristo kehittymätön, se ei pysty haihduttamaan suuria määriä vettä.

Älä kastele koko kasvualustaa kerralla läpimäräksi. Kastele kevyesti pieneen ympyrään nuoren kasvin ympärille noin 3–4 päivän välein. Kasvin kasvaessa laajenna kastelualuetta renkaaksi, joka ulottuu latvuston reunalle. Kun latvusto yltää ruukun reunoille, voit siirtyä säännölliseen kastelurytmiin.

Toivottu sato ja keinot lisätä tuottoa

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että tietyn kokoinen kasvutila tuottaa yleensä hyvin samankaltaisen sadon – kasvatitpa monta kasvia nopeasti tai vain muutaman kasvin pidemmällä aikataululla. Lopputulokseen vaikuttavat silti esimerkiksi lajike, oma osaaminen ja kasvatusvalon teho.

Käytännössä 8 pientä, nopeasti kasvatettua kasvia antaa suunnilleen saman sadon kuin 1 iso kasvi, jota kasvatetaan pidempään. Pieniin tai hyvin koulutettuihin kasveihin valo osuu tasaisemmin joka puolelle, kun taas suurissa kasveissa kauempana valosta olevat kukat jäävät usein heikommin kehittyneiksi – toisaalta yhdessä kasvissa on yleensä enemmän haaroja.

Tilankäytön ja valon läpäisyn tehostamiseen on olemassa useita tekniikoita. Kasvuvaiheen pituus ja ylläpito vaihtelevat menetelmästä toiseen, mutta jokainen niistä voi omalla tavallaan maksimoida sadon.

1. SOG (Sea of Green)

Sea of green -tekniikassa (SOG) ideana on pitää kasvuvaihe mahdollisimman lyhyenä ja samalla maksimoida sato sekä hyödyntää kasvatustila tehokkaasti. Tavoitteena on kasvattaa paljon pieniä kasveja sen sijaan, että kasvatettaisiin muutama suuri yksilö.

Jos kasvatat klooneista, juurtumisen jälkeen niille annetaan kasvuaikaa jopa vain noin kymmenen päivää. Tavallisilla valojaksoisilla (photoperiod) ja feminisoiduilla lajikkeilla kasvuvaihetta tarvitaan yleensä vain 3–4 viikkoa. Ihannetilanteessa kasvatetaan useita kasveja, joista jokainen tuottaa yhden ison, selkeän pääkukan (cola), ja sivu- sekä alakasvu pidetään minimissä.

Ruukut pidetään pieninä—11 litraa on käytännössä yläraja—ja korkeat, neliönmuotoiset ruukut ovat usein parempi valinta kuin leveät mutta tehottomat ja matalat pyöreät ruukut. Näin saat mahtumaan eniten kasveja, tyypillisesti 8–16 kasvia neliömetriä kohden.

Kasveja leikataan niin, etteivät ne varjosta viereisiään, ja alhaalta poistetaan varjossa olevat sivuoksat, jotka eivät saa kunnolla valoa. Tällä tavalla kasvin energia ohjautuu ennen kaikkea valossa oleviin, suurempiin kukkaterttuihin.

Nopean kierron ansiosta SOG sopii erityisen hyvin pieniin tiloihin, kuten kaappeihin. Kun käytössä on emokasvi ja erillinen kasvatusalue kasvuvaiheelle, seuraava erä voidaan siirtää kukitukseen heti, kun edellinen sato on korjattu.

2. SCROG (SCREEN OF GREEN)

Kasvattajien suosikki mutta oikoluvun ikuinen vihollinen: ScrOG eli screen of green -tekniikka on kasvatusmenetelmä, jolla otat kasvatusalasta enemmän irti ja maksimoit sadon. Se sopii erityisen hyvin tiloihin, joissa korkeus tai pinta-ala on rajallinen, sillä kasvia koulutetaan kasvamaan leveäksi ja matalaksi – ikään kuin tasaiseksi vihreäksi “matoksi”.

ScrOG helpottuu, jos sinulle ovat jo tuttuja latvuksen katkaisu ja LST varhaisessa vegetatiivisessa vaiheessa sekä lollipopping tai mainlining kukinnan aikana. Vegetatiivisessa vaiheessa kasvit latvotaan, ja sen jälkeen syntyvät oksat ohjataan kasvamaan sivusuuntaan sen sijaan, että kasvin annettaisiin vain “puskittua”. Menetelmässä käytetään yleensä vähemmän kasveja ja pidempää vegetatiivista aikaa kuin SOG-tekniikassa.

Kun kasvit on latvottu ja niihin on muodostunut useita päävarsia, jotka on koulutettu kasvamaan sivuille, asetetaan paikalleen tasainen verkko noin 30 cm ruukun yläreunan yläpuolelle. Materiaaliksi käy esimerkiksi suurisilmäinen aitaverkko tai muovinen verkotus. Verkko kiinnitetään kehikkoon, joka kattaa koko kasvatusalan.

Kasvien kasvaessa valoa kohti kurottavat oksat pujotetaan verkon alle. Vegetatiivisen vaiheen aikana tavoitteena on ohjata kasvi kasvamaan mahdollisimman tasaisesti ja litteästi. Kun verkko ja kasvatusala ovat noin 70% täynnä, siirrytään kukitukseen.

Kukinnan venymisvaiheen aikana myös uudet versot ja lisäpituus ohjataan edelleen verkon alle. Kun kukat alkavat muodostua, yhtä selvästi hallitsevaa latvakukintoa ei synny. Sen sijaan tuloksena on “pieni pelto” tasakokoisia coloja. Paksun latvuston alle jäävät lehdet ja popcorn-kukat karsitaan pois, jotta kasvin energia kohdistuu valossa kehittyviin kukkiin. Samalla kasvin alle jää reilusti avointa tilaa – plenum tai manifold – mikä parantaa olennaista ilmankiertoa.

Neliömetriä kohden käytä joko yhtä tai kahta normaalisti korkeaksi kasvavaa kasvia (esim. Haze), tai neljää luonnostaan matalampaa kasvia, kuten OG Double Bubble.

3. LST (matala stressikoulutus)

Toinen tehokas tapa parantaa valon pääsyä kasville ja maksimoida kasvu sekä kukkien koko neliömetriä kohden on LST (low-stress training). Toisin kuin korkean stressin tekniikat, kuten latvonta ja voimakas leikkaaminen, LST:ssä koko kasvin kasvusuuntaa ohjataan niin, että se käyttää tilan ja valon mahdollisimman fiksusti.

LST vähentää varjostusta ja ohjaa valon syvemmälle kasviin, myös alemmille sivuoksille. Usein hitaammin kehittyvät oksat vastaavat tähän kasvamalla vahvemmiksi ja muodostamalla lisää kukintapaikkoja. Samalla kun päälatva taivutetaan alemmas, kasvin yleismuodosta tulee tasaisempi ja yhtenäisempi.

LST ei vaadi ihmeellisiä varusteita. Pehmeä puutarhalanka, naru tai kasvisiteet toimivat kaikki yhtä hyvin. Ruukun reunaan kannattaa porata muutama reikä, jotta sidonnoille saa tukevat kiinnityspisteet.

Aloita, kun kasvit ovat vielä nuoria: taivuta kasvin latva vaakasuoraan. Kun oksat alkavat kilpailla valosta ja apikaalisesta dominanssista, sido myös ne alas. Jatka muotoilua, kunnes kasvatusala on täynnä haluamallasi tavalla.

Kasvuvaihe jää usein lyhyemmäksi, koska kasvin ei tarvitse palautua latvonnan tai leikkauksen aiheuttamasta stressistä. Huomioi kuitenkin, että koulutettu kasvi vie tavallista enemmän leveyttä. LST on hyvä välimuoto: kasveja on neliömetrillä vähemmän kuin SOG:ssa, mutta enemmän kuin ScrOG:ssa — käytännössä kompromissi tilan ja kärsivällisyyden välillä.

Yhteen neliömetriin mahtuu yleensä yksi tai kaksi isoa sativa-tyylistä kasvia, kuten Super Silver Haze, tai neljästä kuuteen indica-tyylistä kasvia, kuten Gorilla Glue. Varmista vain, että kaikki saavat riittävästi valoa ja että ilmanvaihto kiertää hyvin.

4. LEIKKAAMINEN

Leikkaaminen on yleistermi useille tavoille ohjata kannabiksen kasvua. Tähän kuuluvat esimerkiksi latvuksen katkaisu (topping), fimmays, mainlining, lollipoppaus sekä lehtien poisto (defoliation) ja schwazzing.

• Latvuksen katkaisu

Latvominen tarkoittaa kasvupisteiden nipistämistä tai leikkaamista pois. Tällöin kyseisestä kohdasta mahdollisesti kehittyvät sivuversot alkavat kasvaa kahdeksi uudeksi päävarreksi. Latvo kerran, niin saat kaksi päävartta. Latvo kahdesti, niin saat neljä päävartta. Latvo kolmesti, niin saat kahdeksan päävartta jne. Useimmat sisätiloissa kasvattavat eivät tee latvomista kolmea kertaa enempää, sillä tässä vaiheessa kasvuun käytettävä aika alkaa huveta, kun kasvien on toivuttava käsittelystä. Kahdeksasta päähaarasta kehittyy tiheä, pensasmainen kasvi, joka vie paljon tilaa. Latvontaa kutsutaan myös nimellä tipping.

• Fimming

Fimming on sattumalta tehty havainto, jolla on ollut myönteinen vaikutus kannabiskasvien tehokkaaseen kasvuun. Sen sijaan, että uusi latvakärki poistettaisiin kokonaan ja näin saataisiin kaksi uutta vartta, noin 75% nousevista ”jäniksenkorvista” leikataan tai nipistetään pois. Tämän seurauksena syntyy vähintään neljä uutta versoa, ja samalla sivuoksat ehtivät kiriä kasvussa kiinni, mikä puolestaan tuottaa suuremmat pääkukintoja näiden oksien päihin.

• Mainlining

Mainlining ja lollipopping ovat kaksi toisiaan muistuttavaa tekniikkaa, joiden tavoitteena on ohjata kasvi kasvattamaan suuria kukkia vain oksien päihin. Mainliningissa kasvi, jota on latvottu useita kertoja (katso yllä), siistitään poistamalla kaikki ylimääräinen sekä uusi kasvu, jolloin jäljelle jäävät vain pääkola ja sen välittömät sivukukinnot. Näin kasvin energia kohdistuu täysillä jäljelle jääviin koloihin.

• Lollipopping

Lollipopping muistuttaa mainlining-tekniikkaa, mutta sen etu on, että sitä voi hyödyntää käytännössä missä tahansa kasvatustavassa. Kaikista päähaaroista – myös kouluttamattoman kasvin pääcolasta – poistetaan lähes kaikki kasvu: jäljelle jätetään vain pääkukka ja sen välittömässä läheisyydessä olevat sivukukinnot. Kuten mainliningissa, tämä ohjaa kasvin energian isoihin kukkiin.

• Lehtien poisto

Schwazzing eli defoliaatio on hieman vastoin intuitiota kulkeva leikkaustekniikka: se vaatii harjoittelua, mutta voi tuottaa erinomaisia tuloksia. Yleensä se tehdään kerran kasvuvaiheessa ja uudelleen kukinnan kolmen ensimmäisen viikon aikana, jolloin poistetaan jopa 50% viuhkalehdistä. Kasvuvaiheessa tämä parantaa valon läpäisyä ja ilman kiertoa kasvuston sisällä, mikä auttaa esiin jääviä oksia vahvistumaan ja kasvamaan suuremmiksi. Kukinnan aikana defoliaatio voi ohjata kasvia muodostamaan enemmän kukintoja (kalykseja) — ikään kuin paikkaamaan poistettujen lehtien tekemää työtä.

Lopulta jokaisen näistä tekniikoista on havaittu voivan lisätä satoa. Jos olet innokas kasvattaja, testaa niitä yksi kerrallaan, pidä muistiinpanoja ja jatka sillä tavalla, joka toimii parhaiten juuri sinulle.

Aikajana

Jos haluat hyödyntää kasvatusalan mahdollisimman tehokkaasti, yksi luonnollisesti kasvatettava kasvi voi tarvita noin 8 viikon kasvuvaiheen ennen kukintavaihetta. Jos vaihdat kukintaan aiemmin, tila ei ehdi täyttyä ja sato jää pienemmäksi kuin mitä käytettävissä oleva tilavuus mahdollistaisi.

Kun kasveja on kaksi, kasvuvaiheen kesto puolittuu, jotta tila saadaan täyteen yhtä tehokkaasti ja sato pysyy suunnilleen samalla tasolla. Samalla logiikalla neljä kasvia tarvitsee vielä lyhyemmän kasvuvaiheen, ja kahdeksan kasvia lyhyemmänkin. Lyhyempi kasvuvaihe tarkoittaa pienempää sähkönkulutusta, mutta enemmän ylläpitoa.

Yhteenvetona: mitä enemmän kasveja kasvatat, sitä lyhyemmäksi kokonaiskasvuvaihe yleensä jää ja tila täyttyy nopeammin. Kukintaan siirrytään aiemmin, joten myös sadonkorjuuseen kuluva aika lyhenee — toisaalta useampi kasvi vie enemmän aikaa hoitotöissä.

Kukkia, kukkia kaikkialla

Se ei oikeasti ole niin mystistä kuin miltä se kuulostaa. Muista vain, että nämä voimakkaasti tuoksuvat kukkia tuottavat otukset ovat kasveja. Ne voivat olla oikukkaita ja niillä on omat tapansa. Kokeile rohkeasti ja selvitä, mikä toimii juuri sinulle. Kasvatustilasi muodostaa oman mikroilmastonsa, joka voi poiketa täysin siitä, mikä on toiminut jossain toisella puolella maailmaa. Myös kuun vaiheet, Jupiterin peittyminen ja vuodenaika ulottavat vaikutuksensa keinotekoiseenkin kasvuympäristöön ja tekevät temppunsa. Kun saat kaiken säädettyä kohdilleen, voitat aina kilpailun ”minun nugini ovat isompia kuin sinun”.