ScrOG vs. SOG: kumpi sopii sinulle?

ScrOG- ja SOG-kasvatustavat ovat molemmat edistyneitä tekniikoita kannabiksen kasvatukseen. Osa kasvattajista vannoo toisen nimeen, kun taas toiset käyttävät vain sitä toista. Totuus on kuitenkin se, ettei kumpikaan ole automaattisesti parempi: molemmissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja ne sopivat eri tilanteisiin. Hyväksi kasvattajaksi ei tulla valitsemalla ”voittajaa”, vaan ymmärtämällä molemmat menetelmät, jotta voit kulloinkin poimia omiin tarpeisiisi parhaiten sopivan vaihtoehdon.

Kasvattaminen ScrOG-tekniikalla

Aloitetaan tutustumalla ScrOG-tekniikkaan (Screen of Green). Perusidea on yksinkertainen: kasvatustilan valojen ja kasvualustan väliin asennetaan verkko tai ritilä. Kun kannabiskasvi kasvaa verkolle asti, oksia aletaan ohjata ja pujotella verkon suuntaisesti, jolloin syntyy laaja ja tasainen latvusto.

Tämä on erinomainen tapa hyödyntää kasvatusvalojen peittämä alue mahdollisimman tehokkaasti. Kun latvusto levitetään tasaisesti, useat kukintokohdat saavat mahdollisuuden kehittyä täyteen mittaansa – sen sijaan, että energia keskittyisi vain yhteen suureen latvakukintoon.

Nyrkkisääntönä käytetään yleensä yhtä kasvia per 30 cm:n neliö verkkoa, mutta määrä riippuu kasvatettavasta lajikkeesta. Kun latvusto on muodostunut, useimmat kasvattajat karsivat myös alempia lehtiä, koska ne eivät käytännössä saa valoa – ja ovat siksi kasville turhaa ylläpidettävää.

ScrOG-tekniikassa on tärkeää huomioida myös ajoitus. Genetiikasta riippuen kasvit reagoivat eri tavoin, kun valojakso vaihdetaan kukintaan. Osa venyy voimakkaasti ja täyttää verkon nopeasti, kun taas toiset pysyvät kompakteina. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka pitkään pidät kasvin kasvuvaiheessa ScrOGia käyttäessäsi.

Jos käytössäsi on genetiikkaa, joka lähtee kukinnassa kunnolla "ylikierroksille", voit siirtyä kukitukseen hieman aikaisemmin ja antaa venymisen täyttää latvuston. Jos kasvi taas ei veny juuri lainkaan, pari lisäviikkoa kasvuvaiheessa auttaa verkkoa täyttymään ennen kukintaa. Liian aikainen tai liian myöhäinen vaihto voi johtaa siihen, että kasvatettavaa kasvimassaa on verkolla liian vähän tai sitä on liikaa hallittavaksi.

Noin kahden kukintaviikon jälkeen uuden kasvun annetaan alkaa kasvaa pystysuunnassa. Samalla viuhkalehtiä vedetään verkon alapuolelle, jotta kukintokohdat saisivat mahdollisimman paljon valoa. Koska latvusto on tässä vaiheessa jo melko tasainen, kukintokohdat kehittyvät ylöspäin suurin piirtein samaa tahtia, mikä varmistaa tasaisen valon jakautumisen.

ScrOGin edut:

• Se on helppo toteuttaa
• Onnistuu sekä pistokkailla että Feminisoidut kannabiksen siemenet
• Tuottaa useita kukintopaikkoja jo muutamasta kasvista
• Vähän ylläpitoa – usein hoidettavana on vain muutama kasvi
• Sopii erityisen hyvin sativoiden kasvatukseen

ScrOGin haitat:

• Kestää pidempään kuin SOG-kasvatus
• Sinun täytyy rakentaa verkkoseula

Katso ScrOG-lajikkeet

Kasvatus SOG-tekniikalla

Siinä missä ScrOG-tekniikassa pyritään luomaan useita kukintokohtia, SOG (Sea of Green) -tekniikassa tehdään käytännössä päinvastoin: kasvi ohjataan keskittämään energiansa yhteen pääkolaan. Menetelmä on erityisen hyödyllinen ahtaissa tiloissa tai silloin, kun tavoitteena on mahdollisimman nopea kasvatusrytmi. Toisin kuin ScrOG, SOG onnistuu vain klooneilla – ja kerromme pian, miksi.

SOG:ssa kloonit asetellaan tiiviisti samaan tilaan, noin 40 kloonia tai enemmän neliömetriä kohti. Kun niille on annettu 1–2 viikkoa aikaa juurtua ja asettua, valaistus vaihdetaan kukintajakson fotoperiodiin. Ei olisi lainkaan outoa ajatella, että näin lyhyen ajan jälkeen kasvit vain venyisivät hieman ja tuottaisivat lopulta vain pienen määrän kukkia.

Vaikka tämä on harvinainen mahdollisuus, valtaosa klooneista tuntuu jostain syystä laittavan isomman vaihteen päälle: ne kehittävät paksun varren ja vahvat sivuhaarat. Tähän tekniikkaan hyvin sopivat lajikkeet kurottavat valoa kohti, pysähtyvät sitten kasvussaan ja rakentavat näyttävän, yhtenäisen kolan. Yleensä indica-lajikkeet ovat tässä vahvoilla; SOG:ssa kasvit kasvavat harvoin yli 30 cm:n mittaisiksi, joten energia ohjautuu pääosin pääkolaan.

Juuri kasvien reaktiot SOG-menetelmään ovat syy siihen, miksi kloonien käyttö on tärkeää. Siemenestä kasvatettu taimi ei yleensä reagoi samalla tavalla – eli ei lähde niin nopeasti kasvuun eikä ole valmis aloittamaan kukintaa yhtä kiireisellä aikataululla. Sitä, miksi kloonit pystyvät tähän, ei täysin varmasti tiedetä.

Joidenkin mukaan kyse on siitä, että klooni “aistii” syksyä jäljittelevän lyhenevän päivänvalon liian aikaisin ja huomaa olevansa vielä liian pieni kukkimaan. Koska se ei kuitenkaan ole biologisesti yhtä nuori kuin taimi (kyseessä on klooni), se pystyy kompensoimaan tilanteen ja kiihtyttämään kasvuaan nopeasti. Toisten mielestä kyse on yksinkertaisesti venymisen (stretching) erityisestä muodosta.

On myös hyvä huomioida, että SOG vaatii onnistuakseen melko tehokkaan kasvatusvalon. Jos käytössä on pienitehoisia HPS-lamppuja, kasvu voi muuttua epätasaiseksi, jolloin osa kasveista varjostaa muita. Ja mitä suurempi valoteho, sitä tärkeämpää on toimiva ilmanvaihto ja hyvä ilmankierto – erityisesti pienissä tiloissa.

SOG-kasvatuksen edut:

• Erittäin nopea kierto
• Erinomainen ahtaisiin tiloihin
• Sopii hyvin indica-lajikkeille
• Nopeampi kuin ScrOG

SOG-kasvatuksen haitat:

• Työläs ja vaatii jatkuvaa huolenpitoa
• Onnistuu vain pistokkaista
• Tarvitsee tehokkaat valot
• Suuri kasvimäärä voi johtaa vakaviin oikeudellisiin seuraamuksiin

Katso SOG-lajikkeet

Adam Parsons

Adam Parsons on Zamnesian pitkäaikainen työntekijä sekä kokenut kannabisjournalisti, copywriter ja kirjailija. Hän käsittelee laajaa aihekirjoa CBD:stä psykedeelisiin ja kaikkea siltä väliltä, ja tuottaa blogitekstejä ja oppaita sekä tutustuu jatkuvasti laajenevaan tuotevalikoimaan.

Lue koko esittely