Raaka vs. dekarboksyloitu kannabis: mitä eroa niillä on

Kannabis on monimutkainen kasvi, joka sisältää yli 400 erilaista aktiivista yhdistettä. Näistä tunnetuimpia ovat kannabinoidit, mutta siitä huolimatta emme vieläkään tiedä läheskään kaikkea siitä, miten ne toimivat ja miten ne vaikuttavat elimistöömme.

Tässä artikkelissa pureudumme kannabinoidihappojen ja dekarboksyloitujen kannabinoidien eroihin – käymme läpi niiden keskeiset ominaisuudet, mahdolliset hyödyt, vaikutusmekanismit ja paljon muuta.

Raaka vs dekarboksyloitu kannabis: mikä on ero?

Raakakannabiksella tarkoitetaan kannabiskasvin materiaalia, jota ei ole vielä kuivattu ja kypsytetty. Se on joko yhä elävänä kasvissa tai vasta juuri korjattua. Kuivaus ja kypsytys auttavat pidentämään kukintojen säilyvyyttä sekä suojaamaan makua ja aromia. Jos jättäisit nämä vaiheet väliin ja säilöisit tuoreita, raakoja kukkia astiaan, ne menisivät pilalle jo muutamassa päivässä: kukintojen sisään ja ympärille kertyvä kosteus luo otolliset olosuhteet bakteereille ja homeelle.

Lisäksi kuivaus ja kypsytys valmistelevat kannabiksen kukat käyttöön käynnistämällä kemiallisen prosessin nimeltä dekarboksylaatio (eli “decarb”). Prosessissa kukintojen hartsissa olevia sidoksia hajoaa, mikä käytännössä “aktivoi” monia kannabinoideja, jotka ovat kannabiksen vaikutusten taustalla.

Pikaesittely kannabinoideista

Kannabiksessa on yli 100 kannabinoidia, joista yleisimmät ja tunnetuimmat ovat THC ja CBD. Siksi juuri nämä kaksi kannabinoidia ovat olleet tutkimuksen pääkohteena.

Vaikka se saattaa kuulostaa yllättävältä, THC:tä, CBD:tä eikä muitakaan tuttuja yhdisteitä (kuten CBG, CBC, CBN jne.) ei esiinny elävässä tai raa’assa kannabiskasvissa sellaisenaan. Todellisuudessa ne muodostuvat vähitellen kannabinoidihapoista entsyymien katalysoimien prosessien kautta.

Mitä ovat raa’at (eli happomuotoiset) kannabinoidit?

Kannabinoidihapot ovat ensimmäisiä kannabinoideja, joita elävä kannabiskasvi tuottaa. Kannabinoidien biosynteesi käynnistyy CBGA:sta eli kannabigerolihaposta. CBGA muodostuu kukkivien kannabiskasvien trikomeissa ja auttaa säätelemään solukuoliota sekä lehtien luonnollista karsiutumista – kahta keskeistä prosessia, joiden ansiosta kasvi voi ohjata energiansa kukkien kehittymiseen.

Vaikka israelilaiset tutkijat eristivät CBGA:n ensimmäisen kerran 1960-luvulla, yhdiste on sittemmin jäänyt melko vähälle huomiolle. Siksi sen tehtävistä ja vaikutuksista ihmiseen tiedetään yhä varsin vähän (Hazekamp ym., 2004). CBGA:n ohella toinen elävissä kannabiskasveissa biosyntetisoituva pääkannabinoidihappo on CBGVA eli kannabigerovariinihappo, jota on tutkittu vieläkin vähemmän.

Kukkivien kannabiskasvien kypsyessä CBGA ja CBGVA muuntuvat ja niistä syntyy kuusi merkittävää kannabinoidihappoa: CBGA muuttuu THCA:ksi (tetrahydrokannabinolihappo), CBDA:ksi (kannabidiolihappo) ja CBCA:ksi (kannabikromeenihappo), kun taas CBGVA muuttuu THCVA:ksi (tetrahydrokannabivarinolihappo), CBDVA:ksi (kannabidivarinolihappo) ja CBCVA:ksi (kannabikromevarinolihappo).

Näiden kannabinoidihappojen pitoisuudet sadonkorjuun jälkeen vaihtelevat lajikegenetiikan, kasvatustavan sekä korjuuhetken mukaan. Lopulta, kun kukinnot kuivuvat sadonkorjuun jälkeen, niiden sisältämät kannabinoidihapot alkavat vähitellen dekarboksyloitua ei-happomuotoisiksi kannabinoideiksi.

Kannabinoidihappojen lähteet

Kannabinoidihappoja esiintyy yleensä suurimpina pitoisuuksina trikomeissa, joita löytyy erityisesti:

• Nuorista kannabiksen kukinnoista (korkein pitoisuus)
• Sokerilehdistä (keskitasoinen pitoisuus)
• Viuhkalehdistä (alin pitoisuus)

Suosittuja tapoja hyödyntää näitä eläviä kasvinosia ovat niiden lisääminen tuoremehuihin, smoothieihin ja salaatteihin.

Mitä ovat dekarboksyloidut (eli aktivoidut) kannabinoidit?

Dekarboksyloidut eli aktivoidut kannabinoidit ovat aiemmin mainitsemiemme happomuotoisten kannabinoidien seuraava vaihe. Dekarboksylaatio on lämpöön perustuva prosessi, jossa kannabinoidihappojen hiiliketjuista irtoaa yksi hiiliatomi ja yhdiste muuttuu ei-happomuotoiseksi vastineekseen. Dekarboksylaation aikana:

• CBCA muuttuu CBC:ksi
• CBCVA muuttuu CBCV:ksi
• CBDA muuttuu CBD:ksi
• CBDVA muuttuu CBDV:ksi
• CBGA muuttuu CBG:ksi
• THCA muuttuu THC:ksi
• THCVA muuttuu THCV:ksi

Dekarboksylaatio tapahtuu luonnostaan hyvin hitaasti kuivatuksen ja kypsytyksen aikana. Suurin osa aktivoitumisesta tapahtuu kuitenkin silloin, kun sytytämme, höyrystämme tai kypsennämme kannabista ennen käyttöä. Kun lämpö sytyttimestä, vaporizerista, liedestä tai uunista tunkeutuu kukkiin, se pilkkoo kannabinoidihappojen hiiliketjuja, muuttaa niiden kemiallista rakennetta ja vapauttaa CO₂:ta savuna tai höyrynä.

Aktivoitujen kannabinoidien lähteet

Luonnossa dekarboksyloidut kannabinoidit eivät esiinny elävissä kannabiskasveissa. Sen sijaan ne syntyvät, kun:

• Poltamme tai höyrystämme kuivattuja kannabiskukkia
• Valmistamme ruokaa kannabiksella
• Jalostamme kuivatut kukat uutteiksi tai konsentraateiksi

Happamat vai dekarboksyloidut kannabinoidit: kumpi on parempi?

Se, suositteletko kannabinoidien happomuotoja vai aktivoituja eli dekarboksyloituja kannabinoideja, riippuu pitkälti siitä, mihin käytät kannabista. Jos tavoitteenasi on päihtymys, dekarboksyloidut kannabinoidit – erityisesti THC – vievät sinne. THC:lla on vahva affiniteetti CB1-reseptoreihin, jotka ovat keskeinen osa ihmisen endokannabinoidijärjestelmää. Sitoutuessaan näihin reseptoreihin THC tuottaa sen tutun “high”-olotilan, jonka yhdistämme kannabikseen. Yksikään muu kasvipohjainen kannabinoidi (dekarboksyloituna tai happomuodossa) ei sitoudu CB1-reseptoreihin yhtä voimakkaasti, minkä vuoksi THC:ta pidetään usein “kannabinoidina, joka päihdyttää”.

Viihdekäytön lisäksi THC:ta ja muita aktivoituja kannabinoideja, kuten CBD:tä ja CBG:tä, hyödynnetään myös ei-psykoaktiivisten vaikutustensa vuoksi. Niitä on tutkittu viime vuosina yhä enemmän niiden farmakologisen potentiaalin selvittämiseksi. Tutkimus jatkuu, mutta dekarboksyloituja kannabinoideja on tarkasteltu monien mielen ja kehon vaivojen yhteydessä.

Kannabinoidien happomuodot voivat puolestaan kiinnostaa erityisesti niitä, jotka haluavat hyödyntää kannabista ilman päihtymystä. Vaikka CBGA:n, CBDA:n ja THCA:n kaltaisista happoyhdisteistä on toistaiseksi varsin vähän tutkimusta, yleistynyt “vihreä mehu” -trendi on nostanut nämä kannabinoidit valokeilaan. Myös osa kannabistutkijoista, kuten arvostettu tohtori Ethan Russo, on puhunut avoimesti kannabinoidihappojen omaleimaisesta hyötypotentiaalista (Project CBD, 2020).

Vaikka vaikutusmekanismien ja mahdollisten hyötyjen ymmärtäminen vaatii lisää tutkimusta, kannabinoidihappoja selvitetään parhaillaan erityisesti niiden vaikutusten osalta seuraaviin:

• kipu ja tulehdus (Palomares et al., 2020)
• bakteerit (Martinenghi et al., 2020)
• immuunivaste (van Breemen et al., 2022)
• sienipatogeenit (Radwan et al., 2009)

Jotta dekarboksyloitujen ja happomuotoisten kannabinoidien erot hahmottuvat paremmin, tarkastellaan seuraavaksi niiden kemiallista rakennetta, käyttötapoja, vaikutuksia ja turvallisuutta.

Kemiallinen rakenne

Erilaisten kemiallisten rakenteidensa vuoksi happamat ja dekarboksyloidut kannabinoidit vaikuttavat todennäköisesti elimistössä eri reseptorisoluihin – tai ainakin eri voimakkuudella – ja sopivat siksi erilaisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin. Samalla tutkijat selvittävät parhaillaan, voisiko kannabinoidihappojen yhdistäminen aktivoituihin kannabinoideihin tarjota kaksisuuntaisen lähestymistavan erilaisten vaivojen ja haasteiden käsittelyyn.

Käyttö

Yksi helpoimmista tavoista käyttää dekarboksyloituneita kannabinoideja on polttaa tai höyrystää kypsytettyjä kannabiksen kukintoja tai uutteita (mikä on yhä laitonta suurimmassa osassa maailmaa). Kannabinoidihappoja taas saadaan elävästä kasvista, jota voi syödä raakana tai mehustaa. Vaikka tämä voi olla huomaamattomampi vaihtoehto kuin sätkän tai bongin sytyttäminen, se edellyttää pääsyä eläviin kannabiskasveihin, mikä on niin ikään laitonta suurimmassa osassa maailmaa.

Farmakologiset vaikutukset

Kuten todettu, ymmärryksemme kannabiksesta on yhä varhaisessa vaiheessa. Tästä huolimatta dekarboksyloituja kannabinoideja on tutkittu huomattavasti enemmän kuin kannabinoidihappoja. Vaikka kannabinoidihappojen turvallisuudesta ei juuri olla huolissaan, tosiasia on, että tiedämme näistä yhdisteistä paljon vähemmän kuin niiden ei-happamista vastineista. Siksi mahdollisia vaikutuksia arvioitaessa on järkevää pysyä varovaisena ja välttää pitkälle meneviä päätelmiä.

Turvallisuus

Kannabinoidien tiedetään olevan myrkyllisyydeltään hyvin vähäisiä, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat kaikille turvallisia. Siksi kannabinoideja – sekä dekarboksyloituina että happamina muotoina – käytetään yleisesti sekä viihde- että hyvinvointitarkoituksiin, mutta lisätutkimusta tarvitaan, ennen kuin voidaan antaa tapauskohtaisia suosituksia.

Happamat, dekarboksyloidut ja synteettiset kannabinoidit: erot käytännössä

Happamilla, aktivoiduilla ja synteettisillä (laboratoriossa valmistetuilla) kannabinoideilla on kaikilla omat kemialliset rakenteensa sekä mahdolliset vaikutuksensa — niin myönteiset kuin kielteisetkin — ja erilaiset käyttötarkoituksensa. Kannabiksen maailma on valtava, ja tämän ikivanhan kasvin monista kiehtovista puolista ymmärrämme vasta pintaraapaisun. Kun kannabiksen ja sen yhdisteiden tutkimus etenee, myös uusia, kiinnostavia ja turvallisia tapoja hyödyntää kasvia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja vapaa-ajan käyttöön tulee esiin.

Steven Voser

Steven Voser on itsenäinen kannabisjournalisti, jolla on yli kuuden vuoden kokemus kirjoittamisesta kaikesta kannabikseen liittyvästä: miten sitä kasvatetaan, miten siitä saa parhaan irti sekä millainen on alan nopeasti kasvava liiketoiminta ja sitä ympäröivä hämärä oikeudellinen kenttä.

Lue koko esittely