Onko kannabis vegaanista?

Yksi yleisimmistä kannabiksen puolesta esitetyistä perusteluista on sen teho lääkkeenä. Oikein käytettynä luomukannabis voi helpottaa joitakin pahimmista tunnetuista sairauksista ja oireista. Monissa tilanteissa kannabis voi olla myös vahva hoitovaihtoehto.

Mutta entä vaikutus planeettaamme? Tosiasia on, että vuosikymmenten ajan harjoitetut kyseenalaiset petrokemialliset, monokulttuuriset ja maataloudelliset käytännöt ovat kurittaneet maapalloa. Myös kannabiksen viljely liittyy tähän kokonaisuuteen: pelkästään sisätiloissa kasvattamisen energiantarve voi jättää valtavan hiilijalanjäljen.

Hienoa, ratkaisu on helppo! Kasvatetaan vain luomuna ulkona, eikö niin? Valitettavasti asia on hieman monimutkaisempi.

KANNABIS ON KASVI… MITEN SE EI VOISI OLLA VEGAANISTA?

Viipaloi muutama kirsikkatomaatti ja kuutioi hieman fetajuustoa. Lisää kulhoon rucolaa, salaattia ja luomuna kasvatettuja kannabiksen viuhkalehtiä. Lorauta päälle oliiviöljyä. Ripaus merisuolaa ja chia-siemeniä, sekoita – ja siinä se: San Franciscon Bay Arean Vegan Salad Supreme, parhaimmillaan!

Ja taas, pahoittelut – ei välttämättä. Ehdottomasti kasvis, mutta ei vegaaninen.

Puretaanpa asiaa vielä vähän. Vegaaninen ruokavalio koostuu ruoista, jotka eivät ole peräisin eläinperäisistä tuotteista. Veganismi onkin sekä ravitsemusfilosofia että laajemmin elämäntapa. Se eroaa kasvissyönnistä siinä, että kasvissyöjät pidättäytyvät lihasta, mutta voivat käyttää kananmunia ja maitotuotteita. Sekavuuden välttämiseksi heistä puhutaan joskus ovo-lakto-vegetaristeina. Vegaani taas ei periaatteesta käytä mitään, mikä on johdettu eläimistä suoraan tai epäsuorasti. Tässä mielessä kannabiskasvit eivät välttämättä ole vegaanisia.

EI-VEGAANISET LANNOITTEET

Rucola ja salaatti pärjäävät loistavasti jo miedolla, luomupohjaisella lannoituksella – ja tuloksena on rehevän vihreä ja maukas sato. Tomaatit ja kannabis taas ovat vaativampia ja suorituskykyisiä kasveja. Jos tavoitteena on erinomainen sato, ne tarvitsevat lisäravinteita.

Kokenut luomukasvattaja pitää yleensä kaapissaan joukon luonnollisia lisäaineita. Tyypillisiä ovat esimerkiksi luujauho, höyhenjauho, verijauho ja kalahydrolysaatti. Tuotteet voivat tulla vastaan myös hieman eri nimillä tai markkinointinimillä, kuten “fish mix” tai “sea tea”. Niitä yhdistää kuitenkin sama tekijä: ne ovat “luomua” siinä mielessä, etteivät ne ole petrokemiallisia, mutta ne syntyvät suoraan tehotuotantoon nojaavan eläintuotannon sivuvirroista.

Luujauho on teurastamoiden jätejaetta, joka kuivataan ja jauhetaan hienoksi pulveriksi. Verijauho taas on käytännössä kuivattua verta, useimmiten nautakarjasta. Käytännössä mukaan voi kuitenkin päätyä eri eläinten verta koko ketjusta – teurastamoista aina pakkaamoihin asti.

Kalahydrolysaatti on meren puolelta vastaava tuote. Siimoihin tai verkkoihin jäänyt, kaupallisesti kelpaamaton kala hylätään, jauhetaan ja nesteytetään, jotta se voidaan kätevästi pullottaa. Näin sanottuna luomukasvatus ei kuulostakaan enää kovin “luomulta”.

Vegaaninen kannabiksen kasvatus

Tosiasia on, että luu-, veri- ja kalajauhot ovat erinomaisia, vuosien saatossa toimiviksi todettuja lisäaineita. Ne eivät myöskään ole mikään uusi teollisen ajan keksintö – päinvastoin. Tällaisia menetelmiä on hyödynnetty jo varhaisimmasta kirjallisesta historiasta lähtien. Ikivanhaa tietoa on sekin, että maissin kylväminen kalanpäiden yläpuolelle tuottaa loistavia tuloksia silloinkin, kun maa on kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Tämä oli aikaa, jolloin kalastus oli vielä kestävää ihmisen toimintaa.

Nykyäänkin näillä perinteillä on paikkansa. Ne tarjoavat vastapainoa kovien kemikaalien laajamittaiselle käytölle ja mahdollistavat turvallisemmat sekä ympäristöystävällisemmät tuotantotavat. Samalla ne auttavat viljelijöitä näkemään vaihtoehtoja haitallisille kemiallisille lannoitteille. Lopulta lannoitteet voivat toki toimia tehokkaammin, mutta perusajatus on silti pielessä.

Termi ”veganic” yhdistää veganismin ja luomuviljelyn samaan sanaan. Erittäin vahvaa kasvun ja sadon tehostumista voidaan saavuttaa täysin eläinperäisistä raaka-aineista vapailla, kasviperäisillä lannoitteilla – kyse on ennen kaikkea siitä, että ymmärtää erot.

Globaali vaikutus

Fossiiliset polttoaineet ja eläintuotanto ovat kaksi suurinta ilmaston lämpenemisen ja metsäkadon aiheuttajaa. Ne vastaavat peräti 60 % ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä! Luku on pysäyttävä. Siksi veganic weed -kannabiksen kasvattaminen ei tee hyvää vain meille, vaan myös planeetalle. Kun käytät veganic weed -kannabiksesta tehtyjä, kasvipohjaisia syötäviä, voit olla varma, että ne ovat täysin eläinperäisistä ainesosista vapaita. Menetelmä on monin verroin kestävämpi ja myös kasvin ravinteiden näkökulmasta huomattavasti järkevämpi kuin perinteiset tavat.

Vegaanisen kasvatuksen hyödyt ja haitat

Vegaanisessa (veganic) kasvatuksessa ei oikeastaan ole mitään selviä miinuspuolia. Käytännössä eläinperäiset lannoitteet yleistyivät aikoinaan lähinnä puskaradion ja helpon saatavuuden ansiosta. 1940-luvulla lehmänverta oli vaivatonta löytää. Merilevä taas oli monin paikoin lähes mahdoton raaka-aine, jos asui kaukana rannikoista.

Nykypäivänä tilanne on toinen. Siinä missä ennen täytit kaappisi eläinperäisillä luujauhoilla ja opit kasvattamaan orgaanisesti, sama pätee vegaaniseen kasvatukseen – loppujen lopuksi mikään ei muutu dramaattisesti. Suurin ero on se, että ravinteet tulevat kasveista kasveille. Oikein toteutettuna vegaaninen ravinnehuolto on kasville 100% biologisesti käyttökelpoista, eli teoriassa mikään ei mene hukkaan. Eläinperäiset jauhot tarvitsevat aikaa hajotakseen ja vaativat maaperän mikrobielämältä paljon työtä. Ne myös jättävät jäämiä, joita ei voi huuhdella pois, ja jotka voivat vaikuttaa makuun sekä muuttaa maan ravinneprofiilia. Vegaaniset ravinteet eivät tee näin – ne ovat maaperälle käytännössä vaivattomampi vaihtoehto.

Kukkasato, vahvuus tai CBD-pitoisuus eivät kärsi, ja aromit pysyvät yhtä lailla kohdallaan. Jotkut väittävät, että koska kasvin tarvitsee tehdä vähemmän fysiologista “työtä” vegaanisten ravinteiden hyödyntämiseksi, sato voi jopa kasvaa. Tästä ei ole yksiselitteistä lopputulosta, mutta varmaa on, ettei vegaaninen kasvatus lähtökohtaisesti heikennä puutarhasi tuloksia.

Tässä muutama esimerkki onnistuneista vegaanisista lajikkeista:

Veganic Strawberry Cough - 1. sija, High Times Seattle, 2013
Veganic Rosin -uute Strawberry Banana -kukasta - 1. sija, High Times Non-Solvent Medical Hash Award, 2016
Veganic Dragon Balm - 2. sija, Medical Topicals, 2016
Veganic L.A. Confidential - 2. sija, Best Indica, 2016
Veganic Ghost Train Haze - 2. sija, Best Sativa, 2016

Ja lista vain jatkuu.

Ainoa varsinainen miinus vegaanisessa kasvatuksessa on sama kuin eläinperäisissä lannoitteissa: se ei sovi erityisen hyvin täysin hydroponisiin järjestelmiin. Kookos toimii kyllä mainiosti, mutta drain-to-waste -ratkaisua suositellaan. Valitettavasti DWC/RDWC-järjestelmät ovat erittäin monimutkaisia hallita. Suuret vesisäiliöt ja varastotankit ovat lisäksi alttiita anaerobisille bakteereille.

Toinen vegaanista kasvatusta vastaan esitetty huomio koskee kaupallisten tuotteiden saatavuutta. Tämä on vielä suhteellisen uusi suuntaus, joten sopivia tuotteita voi joutua etsimään. Oman kompostiteen keittelyn lisäksi pullotettuja vaihtoehtoja on toistaiseksi vain kourallinen, koska ne eivät ole vielä laajasti tunnettuja. Tuotteiden metsästys voi vaatia hieman enemmän vaivaa ja huolellisuutta – mutta ei mitään verrattuna siihen, että yrittäisit löytää merilevää vuoristosta vuonna 1940. Ja ajan myötä vegaaninen kasvatus käy vain entistä helpommaksi.

Adam Parsons

Adam Parsons on Zamnesian pitkäaikainen työntekijä sekä kokenut kannabisjournalisti, copywriter ja kirjailija. Hän käsittelee laajaa aihekirjoa CBD:stä psykedeelisiin ja kaikkea siltä väliltä, ja tuottaa blogitekstejä ja oppaita sekä tutustuu jatkuvasti laajenevaan tuotevalikoimaan.

Lue koko esittely