Mitä eroa on huumeella ja lääkkeellä?

Keskustelu siitä, missä lääkkeen ja huumeen raja kulkee, ei ole uusi. Se on kuohunut jo 1800-luvun lopulta lähtien. Aihe nousi kunnolla esiin, kun sekä lääketiede että lääketeollisuus järjestäytyivät omiksi, selvästi rajatuiksi toimialoikseen. Osin samaan aikaan keskusteluun kietoutui myös patenttilainsäädännön yleistyminen Euroopassa ja Yhdysvalloissa: jos kasvia pidettiin ”lääkkeenä”, sitä ei voitu patentoida.

Toisaalta esimerkiksi alkoholia on kautta aikojen käytetty myös ”lääkkeenä”. Sama leima on annettu monille aineille, jotka nykykäsityksen mukaan luokitellaan joko huumeiksi tai lääkkeiksi. Joissain tapauksissa — kuten opioidien ja amfetamiinien, puhumattakaan LSD:stä ja kannabiksesta — aine voi olla molempia. Esimerkiksi vanhojen uutisten kierrätys siitä, että Cary Grant hakeutui 1950-luvulla LSD-”terapiaan”, osuu aikaan, jolloin LSD:n mikroannostelu nousee jälleen esiin mahdollisena hoitona vaikeaan masennukseen ja mielialahäiriöihin.

Ihmiset voivat myös jäädä koukkuun sekä reseptilääkkeisiin että huumeisiin. Lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia — ellei jopa selviä kielteisiä vaikutuksia.

Pohjimmiltaan ”huumeen” ja ”lääkkeen” välinen raja vedetään poliittisten ja lääketieteellisten päätösten kautta. Ja nämä rajat muuttuvat ajan myötä.

Mitä lääke on?

Yleisesti ottaen lääke voi olla mikä tahansa ulkoinen aine, jota annostellaan kärsimyksen lievittämiseksi. Sen ei tarvitse olla teollisesti valmistettu. Tämä pätee moniin kasvipohjaisiin rohdoksiin ja valmisteisiin, vaikka niitä ei saisikaan reseptillä. Esimerkiksi aloe on tunnettu siitä, että se rauhoittaa ja auttaa palovammojen paranemisessa.

Reseptilääkkeet ovat hieman eri asia. Resepti kertoo yleensä siitä, että valmiste on niin vahva, että se voi väärin käytettynä aiheuttaa haittavaikutuksia, joten sitä tulee ottaa harkiten ja ohjeen mukaan. Se viittaa myös siihen, että käyttö tapahtuu terveydenhuollon ammattilaisen seurannassa. Monissa maissa tällaiset aineet kuuluvat viralliseen luokitteluun (”schedule”), johon on listattu esimerkiksi kannabis, kokaiini, amfetamiinit, heroiini ja opioidit. Mukaan luetaan myös muita laboratoriossa tiettyä tarkoitusta varten kehitettyjä aineita.

Käsitys ja määritelmä voivat muuttua ajan myötä. Kannabis – tai tarkemmin sen kannabinoidit – onkin monissa suurissa maissa siirtymässä uuteen luokkaan. Saksaa ja Uruguayta lukuun ottamatta aine on kuitenkin yhä muissa maissa Schedule I -luokan huume.

Mikä on huume?

Huume taas on aine, jota käytetään ennen kaikkea päihtymiseen, nautintoon ja vapaa-ajan viettoon. Käyttöön voi liittyä haitallisia sivuvaikutuksia. Nikotiini ja alkoholi ovat tästä tuttuja esimerkkejä – ja ne ovat molemmat laillisia. Sen sijaan kannabis, kokaiini, heroiini ja monet muut “huumeiksi” luokitellut aineet ovat yhä laittomia. Toisessa ääripäässä keskustelu on kuitenkin jo muuttumassa: joissakin maissa suhtaudutaan päihteisiin aivan uudella tavalla. Portugali on ollut edelläkävijä, kun se on dekriminalisoinut kaikkien huumeiden viihdekäytön.

Asiaa hämmentää entisestään se, että kemiallisesti hyvin samankaltaisia aineita saatetaan luokitella, myydä ja tarjota saataville täysin eri tavoin. Esimerkiksi heroiini on laitonta. Silti opioidipohjaiset reseptikipulääkkeet eivät ole ainoastaan laillisia, vaan ne ovat myös olennainen osa nykypäivän opioidi- ja heroiiniriippuvuuden sekä yliannostusten ongelmaa.

Käyttötarkoituksen ero

Reseptien, sivuvaikutusten ja muiden yhtäläisyyksien lisäksi on olemassa vielä yksi suuri ero sen välillä, leimataanko jokin aine huumeeksi vai lääkkeeksi. Lääkettä käytetään lähtökohtaisesti tiettyyn hoitotarkoitukseen. Juuri tämä on yksi monista syistä, miksi kannabiksen käyttöä on niin vaikea rajata ja määritellä. Jos “viihdekäyttäjä” polttelee säännöllisesti, tekeekö hän sitä todella vain nautinnon vuoksi? Vai onko kyse siitä, mitä moni tekee huomaamattaan: hän hoitaa itseään vaivaan, jota ei ole koskaan edes diagnosoitu?

VAIKUTUSTEN EROT

Myös “huumeiden” ja “lääkkeiden” vaikutusten välistä eroa on vaikea vetää tarkasti. Lääkkeiden tarkoitus on selvä: niiden avulla paraneminen voi alkaa. Mutta etenkin psyykkisten oireiden kohdalla herää kysymys – mitä paraneminen oikeastaan tarkoittaa? Jos LSD:tä käytetään lääkärin valvonnassa onnistuneesti kroonisen masennuksen hoidossa, onko kyse lääkinnällisestä käytöstä? Vastaus on tietenkin kyllä.

Tämä tarkoittaa, että myös “Trip” ja euforiset tuntemukset voivat tietyissä olosuhteissa palvella terapeuttisia ja lääkinnällisiä tavoitteita. Toisaalta viralliset, hyväksytyt lääkkeet – esimerkiksi skitsofrenian hoidossa käytettävät – voivat aiheuttaa potilaalle merkittäviä haittoja, kuten lihomista.

Mikä on lopullinen johtopäätös? Jos kokonaisvaikutus on myönteinen ja se tukee käyttäjän terveyttä ja hyvinvointia, ainetta voidaan pitää lääkkeenä. Silti se, että jokin on lääke, ei tarkoita, etteikö sillä voisi olla negatiivisia haittavaikutuksia.

Sekä reseptilääkkeet että huumeet voivat aiheuttaa riippuvuutta. Tähän liittyy myös toinen, usein unohdettu teema: missä kulkee “riippuvuuden” ja hoitoon sitoutumisen raja? Nämä kysymykset koskevat yhtä lailla päihteitä kuin reseptilääkkeitäkin.

MITÄ HUUMEITA VOIDAAN KÄYTTÄÄ LÄÄKKEINÄ?

Monia niin kutsuttuja ”bilehuumeita” tarkastellaan 2000-luvulla uudelleen niiden mahdollisten terapeuttisten käyttötapojen vuoksi. Useimmat niistä ovat olleet olemassa jo pitkään, mutta nyt ne ovat entistä tiukemman tutkimuksen kohteena. Myös aiemmat oletetut ”vastaukset” mielenterveyden häiriöihin, riippuvuuksiin ja kipuun arvioidaan uudestaan.

Steven Voser

Steven Voser on itsenäinen kannabisjournalisti, jolla on yli kuuden vuoden kokemus kirjoittamisesta kaikesta kannabikseen liittyvästä: miten sitä kasvatetaan, miten siitä saa parhaan irti sekä millainen on alan nopeasti kasvava liiketoiminta ja sitä ympäröivä hämärä oikeudellinen kenttä.

Lue koko esittely