Ihmisen evoluution "stoned ape" -teoria

Meistä, jotka rakastamme psilosybiinisieniä, on kiehtovaa ajatella, että niillä saattoi olla ratkaiseva rooli ihmisen evoluutiossa. Ajatus ei ole läheskään niin kaukaa haettu kuin voisi kuvitella. Jos Terence McKenna ja hänen “pilvessä oleva apina -teoriansa” ovat entuudestaan tuttuja, tämä ei välttämättä yllätä. Mutta jos et ole kuullut siitä aiemmin, edessäsi on vangitseva hypoteesi, joka alkaa avautua.

Parasta on se, että toisin kuin monet muut hypoteesit, pilvessä oleva apina -teoria kestää sitä kohtaan esitetyn kritiikin, joustaa ilman että sen ydin muuttuu, ja asettuu siististi muiden olemassa olevien selitysmallien rinnalle—ilman että mikään niistä näyttää huonommalta tai joutuu ristiriitaan keskenään.

Mikä on pilvessä oleva apina -teoria?

Stoned ape -teoria (osuvammin stoned ape -hypoteesi) esittää, että ihmisen tietoisuuden nopea ja raju laajeneminen – noin 2 miljoonasta vuodesta 300 000 vuoden taakse – liittyi suoraan Psilocybe-sukuun kuuluvien sienten käyttöön ja sai siitä vauhtia.

Ajatuksena on, että kun Afrikan metsät vetäytyivät ja savannit laajenivat, ihmisapinat jättivät puut ja siirtyivät avoimille ruohotasangoille. Tätä pidetään yleisesti hyväksyttynä selityksenä sille, miten esi-isämme omaksuivat kaksijalkaisen liikkumisen. Kun varhaiset hominidit asettuivat savannille, ne seurasivat saaliseläimiä ja metsästivät niitä. Suuret laumat jättävät jälkeensä runsaasti lantaa, ja Afrikassa esiintyvä laji Psilocybe cubensis – muiden psilosybiiniä sisältävien sienten ohella – viihtyy juuri lannassa.

Siksi on lähes mahdotonta, etteivät varhaiset hominidit olisi törmänneet näihin sieniin. Yhtä epätodennäköistä on, etteivät ne olisi myös syöneet niitä.

Stoned ape -hypoteesin mukaan näiden sienten nauttiminen kiihdytti ajattelua, empatiaa ja kielen kehitystä – ja käynnisti lopulta poikkeuksellisen nopean kognitiivis-evolutiivisen harppauksen.

Kuka on Terence McKenna?

Terence McKenna oli filosofi, akateemikko ja psykonautti. Hän tuli tunnetuksi 1900-luvun jälkipuoliskolla psykedeelien puolestapuhujana, mikä toi hänelle sekä ihailijoita että vastustajia. Kiisteltynä ja (joidenkin mittapuulla) radikaalina ajattelijana hän ajautui usein törmäyskurssille valtavirran kanssa.

Etnofarmakologina – eli eri kulttuurien päihteidenkäyttöä tutkivana – hänen näkemyksensä eivät kuitenkaan olleet erityisen moderneja tai uusia. Perehtymällä shamanismin moniin muotoihin ja perinteisiin päihdekäytäntöihin hän rakensi ajatuksensa syvälle ihmiskunnan muinaiseen historiaan.

Tästä juontaa juurensa myös “stoned ape” -teoria. McKenna esitteli sen kirjassaan Food for the Gods ja avasi hypoteesinsa poikkeuksellisen perusteellisesti. Hän kirjoitti teorian elämänsä loppupuolella – elämän, jonka hän omisti psykedeelien ja ihmistietoisuuden merkitykselliselle tutkimukselle.

Mitä taikasienillä on tekemistä “stoned ape” -teorian kanssa?

taikasienet ovat stoned ape -teorian ytimessä. Verrattain tuore näyttö viittaa siihen, että sienet ovat planeettamme vanhimpia dokumentoituja monisoluisia eliöitä. Laavavirroista löytyneet sienijäänteet on ajoitettu yli 2,4 miljardin vuoden taakse. Ensimmäiset yksisoluiset eliöt ovat noin 2,8 miljardin vuoden ikäisiä. Me, Homo sapiens, ilmestyimme kehityslinjaan Homo erectuksen muodossa vasta noin 650 miljoonaa vuotta sitten, joten sienet edelsivät meitä arviolta noin kahdella miljardilla vuodella.

Miksi sienillä sitten ajatellaan olleen niin voimakas vaikutus tietoisuuteemme? Alun perin hypoteesi nojasi taikasienitrippien tuottamiin kokemuksellisiin havaintoihin: ne tuovat aivoihin valtavan määrän ”uutta” informaatiota, lisäävät empatiaa ja saavat näkemään maailman toisenlaisesta kulmasta. Toisin sanoen ne muuttavat tietoisen kokemuksen laatua rajusti — tämän tietää jokainen, joka on niitä kokeillut.

Zamnesia Classic Grow Kit 'McKennaii'

871

41,59 €

51,99 €

Zamnesia Classic Grow Kit 'McKennaii'

(871)

41,59 €

51,99 €

Myös moderni tieteellinen tutkimus antaa tälle tukea. Teknologian kehittyessä ja psykedeelien ympärillä olleiden esteiden murtuessa niiden vaikutuksia tutkitaan yhä enemmän — ja tulokset ovat hämmästyttäviä.

On nimittäin havaittu, että psykedeelit voivat kirjaimellisesti kohottaa tietoisuutta. Tämän valossa on helpompi ajatella, että niillä olisi voinut olla myös evolutiivinen vaikutus. Eikä siinä vielä kaikki: psilosybiinin väitetään lisäävän sekä neuroplastisuutta että neurogeneesiä. Käytännössä tämä voi auttaa aivoja rakentamaan uusia hermoyhteyksiä ja purkamaan vanhoja.

Tällä olisi suuret seuraukset. Teorian mukaan psilosybiini olisi voinut nopeuttaa kehitystä poikkeuksellisen paljon juuri siksi, että se ”antaa” aivoille mahdollisuuden luoda uusia reittejä. Lisäksi taikasieniä käyttäneet olisivat saaneet etulyöntiaseman: jos oppiminen nopeutuu ja ajattelu muuttuu abstraktimmaksi, menestymisen todennäköisyys kasvaa.

Miksi stoned ape -teoria on kiistanalainen?

Teoria ei ole vailla heikkouksia. Suurin ongelma on tämä: se on naiivin yksinkertainen. Kaiken sen perusteella, mitä tiedämme, evoluutio on monimutkainen prosessi, jossa vaikuttaa usein useita toisiaan vastaan kilpailevia tekijöitä. Ajatus siitä, että yksi yksittäinen tapahtuma olisi ollut yhden suurimmista evolutiivisista harppauksista – ihmisen tietoisuuden – syy, kuulostaa parhaimmillaankin liialta yksinkertaistukselta.

On olemassa monia yhtä vakuuttavia hypoteeseja, jotka selittävät kehittyneen tietoisuutemme synnyn. Ne eroavat toisistaan, mutta pohjimmiltaan ne palautuvat yhteistyöhön. Aito yhteistyö – ja voi olla, että vain ihmiset osoittavat tätä – on antanut meille selvän etumatkan muihin lajeihin nähden.

Vaikka monet eläimet ja ehkä myös kasvit (sienten välityksellä) viestivät keskenään, ihmisen empatiakyky ulottuu poikkeuksellisen syvälle. Meillä on mielen teoria, jota useimmilla muilla eliöillä ei näytä olevan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pystymme eläytymään muiden kokemuksiin – ja siten tekemään yhteistyötä.

Useimpien teorioiden mukaan näin vahva tietoisuus kehittyi, koska sen tuoma parempi kyky toimia yhdessä oli hyödyksi. Samalla nämä selitykset nivoutuvat luontevasti myös kehittyneisiin kielellisiin taitoihimme. Yhteistyö ja kieli kulkevat käsi kädessä: toista on vaikea kuvitella ilman toista.

Mutta tässä on kiinnostava puoli: stoned ape -teoria istuu yllättävän hyvin näihin laajempiin ajatuksiin. Empatia, kieli ja kokemus siitä, että tietoisuus on jaettavissa – taikasienet voivat vahvistaa kaikkia näitä. Siksi vaikka olisi liioittelua väittää, että taikasienet olisivat yksin aiheuttaneet nämä muutokset, on varsin uskottavaa ajatella niiden tehostaneen ja nopeuttaneen kehitystä, joka oli jo käynnissä.

Uudet havainnot taikasienten vaikutuksista aivoihin

Psilosybiini ja muut psykedeelit, kuten DMT, synnyttävät aivoissa serotoniiniin liittyvän palautteen silmukan. Toisin kuin esimerkiksi MDMA, joka lisää voimakkaasti aivojen herkkyyttä serotoniinille, psykedeelit tekevät tavallaan molempia: ne voivat lisätä sekä serotoniinin vapautumista että aivojen vastaanottavuutta. Tämä on tietenkin pelkistetty kuvaus siitä, mitä oikeasti tapahtuu, mutta juuri tällainen ”järjestelmän horjuttaminen” voi auttaa aivoja rakentamaan uusia hermoyhteyksiä.

Psykedeelit vaikuttavat myös klaustrumiin eli aivojen oletustilaverkostoon (DMN). Mikä klaustrum oikein on? Kukaan ei tiedä täysin varmasti, mutta kyseessä on aivokuoren keskialueella sijaitseva ohut hermosolujen ”verkko”, joka ulottuu yhteyksillään laajasti eri puolille aivoja. Tämänhetkinen johtava ajatus on, että se ikään kuin ohjaa sitä, mihin aivojen lukuisista ärsykkeistä ”tietoinen” mieli kulloinkin kiinnittyy.

Psykedeelien on havaittu vähentävän toimintaa tällä alueella ja samalla lisäävän aktiivisuutta muualla aivoissa. Tämän uskotaan selittävän, miksi egon rajat tuntuvat matkan aikana hälvenevän ja miksi koemme aistimme, muistomme ja tunteemme voimakkaammin ja lähempänä. Ikään kuin tietoisuus olisi suoremmin yhteydessä niihin, eikä klaustrumin suodattamana.

Stoned ape -teoria saattaa selittää evoluutiotamme

Kaiken kaikkiaan pilvessä oleva apina -hypoteesi on yllättävän vakuuttava. Kun se aikoinaan esitettiin, suuri osa ihmisistä suhtautui siihen epäilevästi. Sittemmin asenteet ovat kuitenkin muuttuneet. Ja kuten usein käy, monet aiemmin naurettavina pidetyt ajatukset ovatkin osoittautuneet hämmästyttävän osuviksi. Se ei silti tarkoita, että hypoteesi olisi todistettu oikeaksi – eikä se todennäköisesti koskaan tule olemaan. Tiedämme, että esi-isämme söivät sieniä, mutta emme voi varmuudella tietää, millaisia muutoksia ne aiheuttivat aivoissa. Voimme kuitenkin esittää valistuneita arvauksia.

Vaikka alkuperäinen muoto saattaa olla liioitteleva – on epätodennäköistä, että psykedeelit yksin veivät meidät tähän pisteeseen – hypoteesin vahvin puoli on se, miten helposti se voidaan sovittaa yhteen muiden selitysmallien kanssa ilman, että sen ydin muuttuu. Perusajatus siitä, että aloimme käyttää näitä sieniä ja ne toimivat eräänlaisena katalyyttina ajattelun ja tietoisuuden kehitykselle, pysyy kasassa myös silloin, kun sitä tarkastellaan kilpailevien teorioiden rinnalla. Itse asiassa nämä teoriat eivät välttämättä kilpaile keskenään lainkaan.

Steven Voser

Steven Voser on itsenäinen kannabisjournalisti, jolla on yli kuuden vuoden kokemus kirjoittamisesta kaikesta kannabikseen liittyvästä: miten sitä kasvatetaan, miten siitä saa parhaan irti sekä millainen on alan nopeasti kasvava liiketoiminta ja sitä ympäröivä hämärä oikeudellinen kenttä.

Lue koko esittely