Kannabiksen ja skeittikulttuurin kohtaamispiste

Rullalautailun viehätys ylittää rodut, iät ja taustat – laji kokoaa yhteen ihmisiä kaikkialta ja kaikenlaisista yhteisöistä. Se on todellinen kulttuurien sulatusuuni. Musiikista ja taiteesta videopelaamiseen ja muotiin: rullalautailu puhuttelee laajasti monia. Matkan varrella myös kannabis on ollut merkittävässä ja monimuotoisessa roolissa rullalautailukulttuurissa. Saatat nyt nähdä mielessäsi stereotyyppisen 2000-luvun pilvipään, mutta rullalautailun ja kannabiksen yhteys on paljon tätä laajempi – katsotaanpa, mistä siinä on kyse!

Rullalautakulttuurin syntytarina

Miten kannabis sitten nousi niin näkyvään rooliin skeittiyhteisössä? Kalifornian varhaisista vuosista aina olympialajiksi asti skeittauksen aikajanalle mahtuu paljon kiinnostavaa. Mikä olisikaan parempi paikka aloittaa kuin ihan alusta?

Kalifornialaisista surffareista hiphopin ja skeittauksen yhteen sulautumiseen

Rullalautailun uskotaan saaneen alkunsa jo 1940-luvulla, kun kalifornialaiset surffaajat halusivat treenata kaduilla silloin, kun aallot olivat tyynenä. Siksi lajia kutsuttiin aluksi nimellä "sidewalk surfing" – katukäytäväsurffaus. Rullalautailun viehätys ei kuitenkaan jäänyt pelkästään länsirannikon surffareille. 80-luvun puoliväliin mennessä laji teki näyttävän paluun ja levisi moniin eri alakulttuureihin, erityisesti hiphopiin.

Rullalautailu on jättänyt vahvan jäljen hiphop-maailmaan varsinkin Yhdysvaltojen itärannikolla, jossa se omaksuttiin esimerkiksi New Yorkissa, Washingtonissa ja Portlandissa. Monille hiphop kietoutuu tiiviisti kannabiskulttuuriin – ja juuri tässä alkaa näkyä, miten rullalautailu ja kannabis linkittyvät toisiinsa.

Sukupolvet yhdistävä harrastus

Moni ajattelee, että skeittaus kuuluu vain teinien ja lasten juttuihin, mutta aivan näin yksioikoista se ei ole. Riittää, kun vilkaisee maailmankuuluja skeittaajia kuten Tony Hawkia ja Steve Caballeroa – kahta 1980-luvulla läpimurtonsa tehnyttä nimeä, jotka rullaavat yhä vauhdilla yli viisikymppisinä.

Vaikka ammattilaiset ovatkin selvä poikkeus, paikallisella skeittiparkilla näkee nopeasti, miten monenikäinen ja monimuotoinen porukka lajin pariin kokoontuu. Myös kannabiksen käytön suhteen vanhemmilla skeittaajilla on usein selkeät pelisäännöt: alaikäisten ei anneta polttaa. Skeittikulttuurissa on vahva yhteisöllisyyden tunne – pidetään toisista huolta ja katsotaan, että kaikilla on turvallista olla mukana.

Kannabiksen hyödyt skeittauksessa

Kannabiksen vaikutukset ovat meille tuttuja, mutta miten ne näkyvät skeittauksen maailmassa? Lajissa, jossa korostuvat tarkat liikkeet, reaktiokyky ja tasapaino, voiko kannabiksen polttaminen tukea vai heikentää suoritusta? Näkemyksiä on monia.

Kannabis luovuuteen ja palautumiseen

Kannabis tunnetaan vaikutuksestaan luovuuteen, eikä skeittauksessa ole poikkeusta. Kun poltat kannabista ja suunnittelet seuraavaa skeittisessiota, mieleen voi avautua kaikenlaisia mahdollisuuksia: miten saat irti parhaan tietystä spotista tai miten katsot temppuja täysin uudesta kulmasta. Toki tämä on hyvin subjektiivista. Kuten kannabiksen käytössä yleensäkin, kokemus voi vaihdella suuresti ihmisestä toiseen.

Ei ole myöskään mikään salaisuus, että kannabis voi auttaa rentoutumaan ja rauhoittumaan, ja sen käyttäminen fyysisen ja intensiivisen skeittauksen jälkeen voi tukea palautumista. Itse asiassa ammattilaisskeittaaja ja olympiaurheilija Nyjah Huston vannoo kannabiksen hyötyjen nimeen, sillä hän käyttää sitä auttaakseen nukkumaan ja keventääkseen mieltään pitkän skeittipäivän jälkeen.

Kaikki skeittaajat eivät ole kannabiksen faneja

Vaikka kannabiksen käytöllä ja skeittauksella on paljon puolestapuhujia, löytyy myös runsaasti vastustajia eri syistä. Kuten todettu, skeittaus on fyysisesti vaativa laji, joka edellyttää tasapainoa, tarkkuutta ja kestävyyttä. Moni skeittaaja jättää kannabiksen väliin, koska se voi heikentää näitä osa-alueita merkittävästi tavalla tai toisella.

Silti useat ammattilaisskeittaajat, kuten Elissa Steamer ja Andrew Reynolds, tukeutuivat uransa aikana vahvasti kannabikseen (sekä muihin päihteisiin) ja kokivat, että vaikka vaikutukset olivat aluksi myönteisiä, ne osoittautuivat lopulta erittäin haitallisiksi heidän kehitykselleen. THC-pitoinen kannabis on yksi asia, mutta Tony Hawkin kaltaiset skeittaajat kokeilisivat mieluummin CBD-pohjaisia lajikkeita saadakseen osansa niistä kannabidiolin tuomista, enemmän "kulissien takaisista" vaikutuksista.

Kannabiksen käyttö skeittikulttuurissa

Tässä vaiheessa on varmaan jo selvää, että kannabiksen käyttö skeittauksen yhteydessä on monisyinen ja melko monimutkainen ilmiö, josta löytyy vahvoja mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Silti suuri osa kannabikseen kohdistuvasta ennakkoluulosta tulee skeittauksen ulkopuolelta – moni uskoo yhä kliseiseen mielikuvaan “pilvessä skeittaavasta” skeittaajasta.

Irti “pilvessä skeittaavan” skeittaajan kliseestä

Monet, jotka eivät kuulu skeittikulttuuriin, suhtautuvat skeittaajiin kielteisesti. Kun lajia ei tunneta ja asenne on vanhakantainen, skeittareita pidetään helposti ilkivallantekijöinä, joiden ajatellaan aiheuttavan varmasti häiriötä kaduilla – ja tämä jo ennen kuin kannabis tulee mukaan kuvioon.

Yksinkertaistettuna moni katsoo skeittaajia nenänvarttaan pitkin puhtaasti tietämättömyyden ja lajin ymmärtämättömyyden vuoksi. Kuten todettua, skeittaus vaatii runsaasti fyysisyyttä ja urheilullisuutta, eikä se sovi kaikille. Jos mukaan yhdistetään kannabis, kyse on yleensä yksilön omasta valinnasta eikä skeittauksen olennaisesta osasta – ja toistaiseksi olemme nähneet perusteluja molemmilta puolilta.

Olympialaiset ja kannabis dopingaineena

Olympialaisia katsomalla saa lisää todisteita siitä, kuinka kaukana skeittaus on stereotyyppisestä “pilvessä skeittaavasta” lautailijasta. Vuonna 2016 skeittaus nimettiin virallisesti olympialajiksi. Matka ei kuitenkaan ole ollut täysin kitkaton – näkyvin kohu liittyi Cory Juneaun kuuden kuukauden kilpailukieltoon. Koska kaikki olympiaurheilijat ovat dopingtestauksen piirissä, sama koskee myös skeittaajia. Cory Juneaun näyte oli positiivinen THC:n osalta, ja hänet asetettiin tämän vuoksi kuuden kuukauden kilpailukieltoon (joka myöhemmin lyhennettiin kolmeen kuukauteen).

Skeittauksen ottaminen olympialaisiin on jakanut mielipiteitä erityisesti hardcore-skeittaajien keskuudessa, sillä monet kokevat sen olevan ristiriidassa lajin alkuperäisen yhteisön ja kulttuurin kanssa. Kun skeittaajalta Tas Pappasilta kysyttiin skeittauksesta, kannabiksesta ja olympialaisista, hän totesi: "Uskon ihan oikeasti, että selvin päin sujuu paremmin, mutta olen tuntenut tyyppejä, jotka eivät muka pysty skeittaamaan, elleivät ole pilvessä – joten en tiedä, miten tämä käytännössä tulee toimimaan."

Skeittaus ja kannabis: Ei mikään voita blunttia fakieen

Kannabiksen ja skeittauksen suhdetta ei ole pakko lähestyä yhdellä “oikealla” tavalla. Lopulta kyse on henkilökohtaisista mieltymyksistä ja siitä, millaista fiilistä tai vaikutusta haet. On helppo nähdä, miksi monia skeittaajia kiinnostaa kannabiksen rentouttava ja luovuutta ruokkiva puoli. Silti samat vaikutukset eivät toimi kaikille tai kaikissa tilanteissa. Kokonaisuutena tätä yhteyttä kannattaa tarkastella avoimin mielin, etenkin ulkopuolelta katsottuna — ja on hyvä muistaa, että skeittikulttuurin ytimessä ovat vahvasti vapaus valita itse sekä itseilmaisu.

Adam Parsons

Adam Parsons on Zamnesian pitkäaikainen työntekijä sekä kokenut kannabisjournalisti, copywriter ja kirjailija. Hän käsittelee laajaa aihekirjoa CBD:stä psykedeelisiin ja kaikkea siltä väliltä, ja tuottaa blogitekstejä ja oppaita sekä tutustuu jatkuvasti laajenevaan tuotevalikoimaan.

Lue koko esittely