Etsitkö porttihuumeen? Kannabis vs. alkoholi

Poltat yhtenä iltana jointin ja heräät seuraavana aamuna neula käsivarressasi. Meille, jotka kasvoimme 80-, 90- ja 2000-luvuilla, ”porttihuume”-teoria on ollut huumevalistuksen kulmakivi.

Kun kasvoin Sveitsissä 1990-luvulla, vanhempani ajoivat Zürichin pahamaineisen Platzspitzin ohi opettaakseen meille lapsille varoituksen kautta, että ”tätä tapahtuu, jos käyttää huumeita”. Ja kannabista pidettiin varmana keinona varata paikkansa niiden riippuvaisten joukosta, jotka makasivat sammuneina kylmässä.

Koulun opettajat ja julkiset huumevalistuskampanjat toistelivat samaa viestiä kerta toisensa jälkeen. Vielä nykyäänkin kuulee vanhempien, poliitikkojen ja jopa tutkijoiden väittelevän siitä, toimivatko kannabiksen kaltaiset aineet porttina muihin, ”kovempiin” päihteisiin.

Mutta entä alkoholi? Viina on täysin laillista ja helposti saatavilla, ja kuten mikä tahansa päihde, se vaikuttaa selvästi käyttäytymiseemme ja päätöksentekoomme. Voisiko alkoholi olla se todellinen ”porttihuume”?

MITEN ALKOHOLI VAIKUTTAA AIVOIHIN

Alkoholi tekee yhden asian erityisen hyvin: se muuttaa sen, miltä meistä tuntuu. Se onnistuu vaikuttamalla siihen, miten aivosolut viestivät keskenään.

Aivosolut eli neuronit kommunikoivat välittäjäaineiden avulla. Nämä välittäjäaineet ovat pieniä kemiallisia viestinviejiä, jotka kuljettavat signaaleja neuronilta toiselle.

Alkoholi vaikuttaa suoraan tiettyjen välittäjäaineiden viestintään aivoissa. Tarkemmin sanottuna se vaimentaa glutamaatin välitystä ja lisää GABA:n välitystä. Glutamaatti on kiihdyttävä välittäjäaine, joka saa neuronit todennäköisemmin aktivoitumaan, kun taas GABA on estävä välittäjäaine, joka vähentää tätä todennäköisyyttä.

Tämän seurauksena tiedonkulku aivoissa alkaa hidastua. Siksi humalassa tunnemme, havaitsemme ja huomaamme vähemmän. Se myös selittää, miksi humalaiset saattavat jumittua yhteen ajatukseen ja vatvoa sitä ylenpalttisesti, kuten “tämä on elämäni paras ilta!”. Samasta syystä alkoholia pidetään depressanttina: se lamaa sekä keskushermostoa että ääreishermostoa.

Mielenkiintoista kyllä, vaikka alkoholi heikentää aivojen toimintaa, se ei välttämättä heikennä sosiaalisuutta. Yksi keskeinen syy siihen, miksi alkoholia nautitaan niin mielellään, on se, että se madaltaa estoja ja saa meidät tuntemaan itsemme vapaammiksi ja avoimemmiksi sosiaalisissa tilanteissa.

Alkoholi voi myös tuottaa selkeää euforiaa, ja yhdessä alentuneiden sosiaalisten estojen kanssa se antaa yhtäkkiä rohkeutta aloittaa keskustelu tuntemattoman kanssa, tanssia pöydällä Shania Twainiä kuunnellen ja niin edelleen.

Pohjimmiltaan alkoholi on “sosiaalinen liukaste” juuri siksi, että se madaltaa estoja ja tekee meistä alttiimpia toimimaan itsellemme epätyypillisellä tavalla (sekä hyvässä että pahassa). Jos siis etsitään syntipukkia maailmanlaajuiselle huumeriippuvuuden ongelmalle, on vaikea löytää alkoholia parempaa “porttihuumeeksi” kutsuttavaa.

Nyt saatat ajatella: “kannabis vaikuttaa alkoholin tavoin estoihin, päätöksentekoon ja käyttäytymiseen”. Ja totta kai olet oikeassa; monille ihmisille kannabis madaltaa sosiaalisia, luovia ja jopa seksuaalisia estoja. Mutta tarkoittaako se, että kannabiksen aiheuttama päihtymys tekee ihmisestä todennäköisemmin halukkaan kokeilemaan muita, “kovempia” aineita?

KANNABIS EI OLE PORTTIHUUME

Vuonna 2016 Yhdysvaltain Institute for Behavior and Health -instituutin johtaja, tohtori Robert L. DuPont, kirjoitti New York Timesiin kolumnin otsikolla “Marijuana Has Proven to Be a Gateway Drug”^[1]. DuPont nojaa perustelussaan tuttuun väitteeseen: valtaosa heroiinin käyttäjistä on aloittanut matkansa päihteiden pariin kannabiksesta.

Tätä on vaikea kiistää. On hyvin todennäköistä, että useimmat heroiiniriippuvaiset ovat joskus kokeilleet kannabista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suurin osa kannabiksen käyttäjistä siirtyisi heroiiniin tai muihin “kovempiin” aineisiin. Tutkimusten mukaan valtaosasta kannabista kokeilleista ei edes tule säännöllisiä käyttäjiä.

Marist-yliopiston ja Yahoo Newsin vuonna 2017 tekemässä kyselyssä haastateltiin puhelimitse 1 0122 yhdysvaltalaista aikuista heidän kannabiskokemuksistaan. Tutkimuksen mukaan 52% haastatelluista oli kokeillut kannabista, ja 22% käytti sitä tällä hetkellä (kysely määritteli tämän niin, että kannabista oli käytetty vähintään kerran tai kaksi viimeisen vuoden aikana). Samaan aikaan vain 14% kaikista vastaajista kertoi käyttävänsä kannabista säännöllisesti, vähintään kerran tai kaksi kuukaudessa.

Todennäköisyys sille, että kannabiksen käyttäjälle kehittyy riippuvuus tai “kannabiksen käyttöhäiriö”, on vielä tätäkin pienempi. Yhdysvaltain National Institute on Drug Abusen tilastojen mukaan vain noin 9% kannabista käyttävistä jää siihen koukkuun.

American Addiction Centers tekee raportissaan “The Real Gateway Drug”^[3] selväksi, ettei kannabis yleensä ole ensimmäinen päihde, jota ihmiset kokeilevat. AAC haastatteli yli 1 000 amerikkalaista siitä, miten he aloittivat ja mahdollisesti jatkoivat päihdekokeilujaan. Alkoholinkäyttäjistä lähes 66% kertoi, että alkoholi oli ensimmäinen aine, jota he kokeilivat. 23,8% ilmoitti aloittaneensa tupakasta, kun taas vain 18% sanoi aloittaneensa kannabiksesta.

Osa tutkimuksesta viittaa jopa siihen, että kannabis voi auttaa vieroittautumaan muista riippuvuutta aiheuttavista aineista. Esimerkiksi vuonna 2014 The Journal of The American Medical Association -lehdessä julkaistu tutkimus havaitsi, että Yhdysvaltain osavaltioissa, joissa lääkekannabis oli sallittu, opioidiyliannostuksiin liittyviä kuolemia oli lähes 25% vähemmän. Yksi selitys on, että kannabis voi tarjota ihmisille tehokkaampaa helpotusta kipuun ja muihin sairauden oireisiin ilman reseptilääkkeisiin liitettyjä terveysriskejä.

Porttihuumeteorian uudelleentarkastelu

Mitä tästä kaikesta siis pitäisi päätellä porttihuume-teorian kannalta? Onko kyse pelkästä myytistä, vai onko väitteessä perää, että joidenkin aineiden kokeilu voisi lisätä halua kokeilla myös muita?

Tutkimus viittaa siihen, että tietyt päihteet voivat aktivoida aivojen palkitsemisjärjestelmiä tavalla, joka tekee muista aineista houkuttelevampia.

Science Advances -lehdessä julkaistu 2017 tutkimus osoitti, että alkoholia saaneet rotat painoivat selvästi todennäköisemmin vipua, josta vapautui kokaiinia. Itse asiassa on olemassa varsin kiinnostavaa tutkimusta, joka nostaa esiin juuri näiden kahden aineen välisen yhteyden.

Myös aiemmin mainitsemani American Addiction Centersin raportti tunnisti toistuvia kaavoja päihteiden käytössä: hallusinogeenit, kuten psilosybiinisienet ja LSD, olivat usein neljäs käytetty aine, ja kokaiini viides.

Havainnot ovat epäilemättä mielenkiintoisia ja puoltavat lisätutkimusta päihteiden väärinkäytön mekanismeista. Silti on olemassa paljon vakuuttavampaa näyttöä siitä, että sosiaaliset tekijät – kuten mielenterveysongelmat ja köyhyys – toimivat huomattavasti todennäköisemmin todellisina ”portteina” päihteiden käyttöön ja riippuvuuteen.

Myös huumemarkkinoiden luonne vaikuttaa siihen, miten ihmiset käyttävät aineita ja ajautuvat niiden väärinkäyttöön. Esimerkiksi Alankomaissa kannabiksen ja hallusinogeenisten sienten käyttö on selvästi harvinaisempaa kuin muualla maailmassa, missä nämä kaksi ainetta ovat edelleen kriminalisoituja. 

Porttikeskustelun päättäminen

Eli: lisääkö yhden päihteen kokeileminen riskiä kokeilla myös toista? Mahdollisesti. Mutta päihderiippuvuuden ymmärtäminen ja se, mikä saa ihmiset valitsemaan yhden aineen toisen sijaan, on paljon monisyisempi kokonaisuus kuin syyttävän sormen osoittaminen yhtä ainoaa ainetta kohti.

Jos kuitenkin uskot porttiteoriaan, kohdistaisin katseen ennemmin alkoholiin ja siihen, miten lepsusti siihen suhtaudumme – en niinkään kannabikseen.

Steven Voser

Steven Voser on itsenäinen kannabisjournalisti, jolla on yli kuuden vuoden kokemus kirjoittamisesta kaikesta kannabikseen liittyvästä: miten sitä kasvatetaan, miten siitä saa parhaan irti sekä millainen on alan nopeasti kasvava liiketoiminta ja sitä ympäröivä hämärä oikeudellinen kenttä.

Lue koko esittely