Kuinka tehdä pinta­kerros sienten kasvatukseen

Sienten kasvatuksessa onnistuminen alkaa oikeista olosuhteista. Kun kasvuympäristö on mahdollisimman optimaalinen, myös sato ja lopputulos paranevat selvästi. Tämän yhteydessä olet saattanut törmätä käsitteeseen ”peitekerros” (casing layer). Se on pintakerros, joka luo sienille ihanteellisen mikroilmaston ja auttaa niitä kehittymään ja tekemään hedelmäkappaleita parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä artikkelissa käydään läpi, miksi peitekerros on niin tärkeä ja miten teet sen omiin sienikasvatusprojekteihisi.

Mitä peitekerros (casing layer) oikeastaan on?

Käytännössä kuorikerros on materiaali, joka lisätään bulkkisubstraatin pinnalle. Kuorikerros voidaan tehdä monenlaisista materiaaleista: orgaanisista, epäorgaanisista tai näiden yhdistelmästä. Sen tärkein tehtävä on sitoa ja säilyttää kosteutta substraatissa, jolloin se luo mahdollisimman otollisen mikroilmaston primordioiden muodostumiselle.

Mitä hyötyä kuorikerroksesta on?

Miksi käyttää peitekerrosta? Kuten mainittiin, sen tärkein tehtävä on luoda sienillesi mahdollisimman otolliset kasvuolosuhteet. Tämä onnistuu useiden hyötyjen kautta, kuten:

• Estää kolonisoitunutta kasvualustaa kuivumasta
• Luo ihanteellisen mikroilmaston primordioiden kehittymiselle
• Sitoo kosteutta ja muodostaa “vesivaraston”, jonka avulla sienet voivat kypsyä
• Tukee hyödyllisten mikro-organismien kasvua
• Auttaa ehkäisemään kontaminaatiota (pastöroinnin jälkeen)

Peitekerros ei ole välttämätön kaikille sienille, mutta sen hyödyistä ei ole epäilystäkään.

Kuinka tehdä peitekerros sienille

Miten teet päällystekerroksen itse? Tarvitset vain muutaman yksinkertaisen tarvikkeen ja kotoa löytyvät perusvälineet. Seuraa vaiheittaista ohjettamme ja tee päällystekerros, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti taikasientesi kasvatuksen lopputulokseen.

Mitä päällystekerrokseen voi käyttää?

Kuten todettu, pintakerros voidaan tehdä orgaanisista tai epäorgaanisista materiaaleista – tai näiden yhdistelmästä. Monet valitsevat turpeen, koska se pystyy sitomaan kosteutta jopa kymmenkertaisen määrän omaan painoonsa nähden. Jos puutarhanhoito on sinulle jo tuttua, turvetta saattaa löytyä valmiiksi kaapista.

Monet sieniviljelyn harrastajat vannovat myös kookoskuidun (coco coir) nimeen. Sitä käytetään usein myös hydroponisissa kasvatuksissa, ja se pitää kosteuden hyvin sekä vähentää monien tuholaisten halua pesiytyä kasvatukseen.

Lisäksi kalkkia ja vermikuliittia sekoitetaan usein kookoskuituun tai turpeeseen. Ne auttavat pitämään pH-tason hallinnassa, vähentämään mahdollisten epäpuhtauksien riskiä ja tukemaan seoksen pastörointia.

Näitä tarvikkeita on helppo hankkia, ja niitä löytyy yleensä mistä tahansa luotettavasta rautakaupasta tai puutarhakeskuksesta.

Välineet

Tässä oppaassa käytämme vermikuliitin ja turvesammalen seosta. Tarvitset seuraavat välineet:

• Iso astia tai sekoituskulho
• Lusikka
• Painekeitin tai iso kattila
• Lämpömittari/lämpötila-anturi
• Polypropeenipussi tai keittopussi
• Vermikuliitti
• Turvesammal

Kosteusmittari / lämpömittari

853

6,99 €

9,99 €

Kosteusmittari / lämpömittari

(853)

6,99 €

9,99 €

Ohjeet

Kun kaikki välineet ovat valmiina, on aika tehdä peitekerros. Ohje ei ole erityisen monimutkainen, mutta parhaaseen lopputulokseen tarvitaan huolellisuutta, tarkkuutta ja ripaus kärsivällisyyttä. Näin se onnistuu.

1. Kaada turve ja vermikuliitti sekoituskulhoon tai astiaan. Tavoittele 50/50-suhdetta, eli pidä määrät mahdollisimman tasaisina. Sekoita ainekset käsin, kunnes seos on kauttaaltaan tasainen.
   
2. Lisää seuraavaksi vettä, kunnes peitekerros saavuttaa oikean kosteuden. Testaa tämä ottamalla kourallinen seosta ja puristamalla sitä. Peitekerros on liian kuiva, jos puristaessa vettä ei irtoa lainkaan. Toisaalta, jos kevyelläkin puristuksella vettä valuu, seos on liian märkä. Oikea taso on se, että kun puristat seosta niin kovaa kuin pystyt, ulos tulee vain muutama vesipisara.
   
3. Kun kosteus on kohdallaan, lusikoi seos pussiin. Peitekerrosta ei tarvitse steriloida täysin, mutta pastörointi on tärkeää, jotta mahdolliset epäpuhtaudet eivät pilaa kasvatusta myöhemmin. Pastöroit peitekerroksen laittamalla pussitetun seoksen painekattilaan tai isoon kattilaan ja hauduttamalla noin 45–60 minuuttia.
   
4. Pastöroinnin aikana seuraa peitekerroksen lämpötilaa lämpömittarilla tai anturilla. Pidä lämpö 65–80 °C:ssa noin puolen tunnin ajan. Näin seos pastöroituu ja on valmis käyttöön.
   
5. Pastöroinnin jälkeen peitekerros täytyy jäähdyttää ennen käyttöä. Anna pussin jäähtyä huoneenlämpöiseksi, ja peitekerros on valmis. Huomaa, että peitekerroksen käyttö ennen jäähtymistä voi vahingoittaa sieniä ja voi jopa tappaa rihmaston.
   

Milloin peitekerros lisätään

Kun peitekerros on valmis, milloin se kannattaa lisätä? Lisää peitekerros juuri ennen kuin rihmasto on kolonoinut substraatin kokonaan tai heti sen jälkeen. Useimmiten paras hetki on vasta täydellisen kolonisaation jälkeen — sen huomaa yleensä siitä, että rihmasto peittää noin 95–100 % substraatista. Tällöin peitekerros luo sienille ihanteellisen mikroilmaston, jossa ne pääsevät kukoistamaan.

Kuinka paksu peitekerroksen tulisi olla?

Voi houkutella kaataa koko pussillinen rihmaston (myseelin) valtaaman kasvualustan päälle, mutta homma ei toimi ihan niin suoraviivaisesti. Hyvänä nyrkkisääntönä suojakerrosta (casing layer) laitetaan noin puoli tuumaa (~1,27 cm) jokaista yhtä kasvualustan tuumaa kohden. Osa käyttää myös noin 1–2 tuumaa (2,54–5,08 cm) suojakerrosta, ja sekin toimii. Lopulta sopiva paksuus riippuu kuitenkin siitä, mitä sienilajia kasvatat.

Vaikka paksumpi suojakerros voi eristää paremmin ja auttaa pitämään myseelin kosteana, sillä voi olla myös kääntöpuolensa: lisääntynyt kosteus voi edistää homeen ja bakteerien kasvua.

Mitä tehdä, jos suojakerros ei kolonisoidu

Jos pintakerros ei kolonisoidu niin kuin pitäisi, syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin se, että lisäät sitä rihmastolliseen kasvualustaan liikaa. Tämä vaatii usein hieman tuntumaa etenkin ensimmäisellä kerralla, mutta pian opit hahmottamaan sopivan määrän.

Taustalla voi kuitenkin olla muitakin tekijöitä. Tarkista, että pintakerroksen pH on oikealla tasolla: sen tulisi olla kasvualustaa korkeampi, jotta se auttaa ehkäisemään homeen ja bakteerien kasvua. Ihanteellinen pH on noin 6,2–7,2. Jos pH heittelee liikaa, se hidastaa kolonisaatiota, joten mittaa pintakerros tarkoitukseen sopivilla välineillä.

Varaa myös aikaa pintakerroksen huolelliseen pastörointiin, sillä puutteellinen pastörointi lisää kontaminaation riskiä ja voi estää kolonisoitumisen.

Onko pintakerros välttämätön?

Kuorikerroksen käyttö riippuu pitkälti siitä, millaisia sieniä aiot kasvattaa. Sieniä voi kyllä kasvattaa ilmankin kuorikerrosta, mutta se voi tarjota rihmastolle kaivattua suojaa ja auttaa pitämään kasvuolosuhteet tasaisempina. Vaikka valmistelu vie hieman lisäaikaa, kuorikerroksen käytöstä voi saada selviä etuja.

Ota kaikki irti rihmastostasi

Kasvatitpa sitten herkullisia ruokasieniä kokkailuun tai suunnittelit isompaa psykedeelistä matkaa psilosybiinipitoisten taikasienten kanssa, kuorikerros (casing layer) voi olla juuri se ratkaiseva tekijä, joka helpottaa kasvatusta ja parantaa lopputulosta.

Jos haluat kasvattaa sieniä kotona, Zamnesialta löydät kaiken tarvittavan. Poikkea kauppaan ja valitse huippuluokan välineet sekä tarvikkeet, joilla saat rihmastosta mahdollisimman paljon irti.

Adam Parsons

Adam Parsons on Zamnesian pitkäaikainen työntekijä sekä kokenut kannabisjournalisti, copywriter ja kirjailija. Hän käsittelee laajaa aihekirjoa CBD:stä psykedeelisiin ja kaikkea siltä väliltä, ja tuottaa blogitekstejä ja oppaita sekä tutustuu jatkuvasti laajenevaan tuotevalikoimaan.

Lue koko esittely