Kiertävä järjestelmä vs. valumavesijärjestelmä

Kannabiksen kasvatuksessa on kymmeniä erilaisia kasvatusperiaatteita, satoja omaleimaisia tekniikoita ja mahdollisesti jopa tuhansia erilaisia kasvatusjärjestelmiä. Kaikki ne on kehitetty ratkaisemaan jokin ongelma, helpottamaan arkea tai yksinkertaisesti maksimoimaan vastine rahalle.

Kun puhutaan kasvien kastelusta, kaikki vaihtoehdot ja variaatiot voidaan käytännössä tiivistää kahteen perusperiaatteeseen. Molemmissa on omat plussansa ja miinuksensa – ja se, mikä on yhdelle kasvattajalle etu, voi toiselle olla haitta olosuhteista riippuen.

Kasveja voi kastella vain kahdella tavalla: joko käytät kiertävää järjestelmää (recirculating) tai valutusjärjestelmää (drain-to-waste).

MITÄ NÄMÄ TERMIT TARKOITTAVAT?

Yksinkertaisesti sanottuna läpivalutuksessa kasvit kastellaan niin, että suositeltu noin 15–20% määrästä alkaa valua ylimääräisenä valumavetenä pois kasvualustasta. Tämä valumavesi heitetään kokonaan pois.

Kiertävässä järjestelmässä valumavesi kerätään talteen ja sitä hyödynnetään muiden kasvien ravinneliuoksena. Kuulostaa helpolta, mutta muista: kasvit ottavat ravinteita sitä mukaa kun niitä ruokitaan – ja samalla ne myös erittävät tarpeettomia mineraaleja sekä orgaanista ainesta.

Molemmissa tavoissa on selviä etuja ja haittoja, ja lopulta omat kokemuksesi sekä arjen realiteetit ratkaisevat, kumpi sopii sinulle paremmin. Kysy keneltä tahansa kokeneelta kasvattajalta, niin saat kuulla, kuinka monia järjestelmiä ja menetelmiä he ovat vuosien varrella testanneet.

Kiertävä ravinneliuoksen syöttö ei ole sama asia kuin hydroponiikka. Eikä läpivalutus tarkoita automaattisesti luomua. Itse asiassa aquaponics on hyvä esimerkki luonteeltaan luomusta, kiertävästä hydrojärjestelmästä. Toisaalta monet kaikkein tuotantointensiivisimmät ja teknologisesti edistyneimmät hydroviljelyt käyttävät pelkkää läpivalutusta – esimerkiksi nopeasti valmistuvilla palkokasveilla, mikrovihreillä tai intensiivisessä rehuntuotannossa.

Tärkeimmät huomioitavat tekijät ovat kasvatusympäristö sekä se, miten hyvin kasvatettava laji kestää kunkin menetelmän plussat ja miinukset.

KUMPI ON PAREMPI?

Paras taho vastaamaan tähän kysymykseen olisi Äiti Luonto. Mutta jos olet joskus nähnyt eristyneen lammikon, johon ei virtaa vettä sisään eikä sieltä pois ja joka silti kuhisee elämää, se on käytännössä luonnollinen kiertävä järjestelmä.

Yhtä ainoaa “parasta” vaihtoehtoa ei ole – on vain eri tapoja, jotka valitaan lajin tarpeiden, sijainnin sekä kasvattajan tavoitteiden ja osaamisen mukaan.

Kannabis on taianomainen kasvi. Yksi sen ihmeistä on, miten sitkeästi se sopeutuu äärimmäisiin ympäristöihin ja olosuhteisiin. Se kestää varsin hyvin sekä kuivuutta että liiallista märkyyttä, ja se on myös yllättävän sitkeä tuholaisia ja taudinaiheuttajia vastaan. Siksi weed on loistava kandidaatti menestymään huipputasolla kummallakin kastelutavalla. Eihän kannabis turhaan ole saanut lempinimeä “weed”, vai mitä?

MITKÄ OVAT HYÖDYT?

Perinteinen tapa on lähes aina valutus hukkaan (drain-to-waste). Sitä useimmat ajattelevat, kun puhutaan kasvien kastelusta tai peltoviljelystä. Menetelmä toimii kuitenkin hyvin myös moderneissa kasvihuoneissa.

Kastelet kasvit niin, että ylimääräinen ravinneliuos alkaa valua ulos. Näin varmistat, että kasvualusta kastuu kauttaaltaan ja juuret saavat tasaisen ravinneannoksen. Ravinneliuos sekoitetaan tuoreena ennen jokaista kastelua, ja jos käytät mineraalilannoitteita, valutus hukkaan auttaa ehkäisemään suolojen kertymistä kasvualustaan. Jokainen kastelukerta toimii ikään kuin pienenä huuhteluna.

Tällä tekniikalla ravinteet ovat aina tuoreita ja vesi hyvin hapekasta. Myös orgaaniset lannoitteet sopivat käyttöön helposti, koska yleensä et tee erillistä säiliöllistä ravinneliuosta seisomaan viikoksi tai kahdeksi. Voit sekoittaa yhden ravinneannoksen kaikille kasveille tai tarvittaessa säätää yksittäisille kasveille NPK- ja mikroravinneprofiilia — joko kokeilumielessä tai puutostilan korjaamiseksi.

Kiertävissä järjestelmissä orgaanisten ravinteiden käyttö, kun haluat kasvattaa kannabista, ei käytännössä toimi. Se on varma resepti ongelmiin: teoriassa mahdollista, mutta taudinaiheuttajien kannalta painajainen. Valitettavasti akvaponiikka ei myöskään yleensä tuota riittävää suorituskykyä, jotta kukat lihotisivat kunnolla.

Kiertävässä järjestelmässä sekoitat yhden ravinneliuoksen koko kasvatukselle erilliseen säiliöön. Suurempi vesimäärä pitää pH:n ja koostumuksen tasaisempana, joten voit kasvattaa samaan aikaan erittäin suuren määrän kasveja. Kun kaikki toimii kuten pitää, säästät tyypillisesti noin 15–20 % sekä veden että ravinteiden kulutuksessa. Lisäksi nämä järjestelmät vaativat yleensä selvästi vähemmän aikaa vievää päivittäistä työtä. Jos ongelmien merkkejä ei näy ja säiliön arvot pysyvät vakaina, käyttö on pitkälti ”hands-off” ja ylläpito minimoituu.

Mitkä ovat haitat?

Valutus hukkaan -menetelmässä lannoiteliuos annetaan joko käsin tai automaattisella kastelujärjestelmällä. Jos käytössä on automatiikka, yhden säiliön varaan mahtuvien kasvien määrä jää nopeasti rajalliseksi. Syynä on se, että jokaiselle kasville tarvitaan oma syöttöletku, ja mitä pidemmiksi linjat venyvät, sitä enemmän järjestelmän tehokkuus heikkenee – lopputuloksena kastelut alkavat vaihdella ja muuttuvat helposti epätasaisiksi.

15–20% lisäkustannus voi kasvattaa budjettia merkittävästi, jos sato ei kompensoi sitä. Joillakin alueilla lannoitepitoinen poistovesi on laitonta laskea viemäriin, jolloin tarvitaan oma vedenkäsittely-yksikkö tai jätteenkuljetuspalvelu. Orgaanisia ravinteita käytettäessä putkisto kannattaa tarkistaa päivittäin, jotta mahdolliset tukokset havaitaan ajoissa. Jo muutama tukos yhden päivän aikana voi aiheuttaa ison riesan.

Kiertävässä järjestelmässä et pysty räätälöimään ravinneliuosta yksittäiselle kasville – ainoa keino on irrottaa se muusta ryhmästä. Toinen merkittävä riski on se, että jos yksi kasvi sairastuu, taudit voivat levitä koko ryhmään nopeasti jo kauan ennen kuin ensimmäiset oireet näkyvät.

Kasvien käyttäessä ravinteita liuoksen tasapaino alkaa väistämättä elää, mikä voi vaatia laboratorio-olosuhteisiin sopivia mittalaitteita ja osaamista, jotta koostumus saadaan analysoitua ja tiedetään, mitä ja kuinka paljon lisätään takaisin optimaalisten NPK- ja mikroravinnearvojen varmistamiseksi. Pitkällä aikavälillä kierrätys voi silti tulla edullisemmaksi kuin mainittu 15–20% hävikki, mutta laboratorio- ja mittauslaitteiden lisäkulut karsivat monelta innon.

Pitäisikö valita kiertävä järjestelmä vai valutus hukkaan?

Jos luet tätä, drain-to-waste on todennäköisesti sinulle parempi vaihtoehto. Kiertävät järjestelmät vaativat osaamista muutamissa sellaisissa perusasioissa, joissa drain-to-waste toimii erinomaisena opettajana.

Kun opettelet tulkitsemaan kasveja ja ymmärtämään puutostiloja, haet sopivat ravinnetasot tietylle lajikkeelle ja hallitset useita kasveja yhtä aikaa, kannattaa meidän mielestämme loiventaa oppimiskäyrää matkallasi kohti mestarikasvattajan tasoa.

Kun olet siinä pisteessä, että tunnet tietyn lajikkeen läpikotaisin, sinulla on hyvä kloonilinja ja kasvatuksesi pyörii silkinpehmeästi, silloin on aika nostaa tasoa ja siirtyä kiertävään järjestelmään.

Loppuhuomiot

Kun saat kierrättävän kastelun toimimaan oikein, huomaat nopeasti kaksi selkeää etua: arki helpottuu ja kustannuksissa voi näkyä mukava, noin 15–20% säästö. Jos jokin kuitenkin menee pieleen, ongelmat eskaloituvat usein todella nopeasti. Tässä mielessä valutus (drain-to-waste) on huomattavasti anteeksiantavampi tapa.

Nykyaikaisessa, tehokkaassa hydroponiikassa on havaittu, että kasvuvaiheessa olevat kasvit ja muut lyhyen elinkaaren lajit pärjäävät erinomaisesti kierrättävissä järjestelmissä. Sadonkorjuun nopea rytmi ja kierrätyksen käytännöllisyys ovat kiistattomia plussia.

Myös hedelmää tekevät lajit, kuten tomaatit ja kannabis, menestyvät kierrättävissä järjestelmissä erinomaisesti, mutta alkuvaiheessa säästöjä syövät usein mittaus- ja analyysilaitteet sekä niiden vaatima työ. Pitkällä aikavälillä (ja paperilla) kierrätys näyttää silti monesti paremmalta ratkaisulta.

Käytännössä riskit voivat kuitenkin painaa vaa’assa enemmän kuin mahdolliset hyödyt. Toisaalta keskikokoisissa kannabiksen kasvatuksissa R-DWC (kierrättävä deep water culture) nähdään usein parhaana kompromissina työmäärän, riskin ja hyödyn välillä. Lopputulos: onko se vaivasi arvoista? Siihen pystyt vastaamaan vain sinä.

Adam Parsons

Adam Parsons on Zamnesian pitkäaikainen työntekijä sekä kokenut kannabisjournalisti, copywriter ja kirjailija. Hän käsittelee laajaa aihekirjoa CBD:stä psykedeelisiin ja kaikkea siltä väliltä, ja tuottaa blogitekstejä ja oppaita sekä tutustuu jatkuvasti laajenevaan tuotevalikoimaan.

Lue koko esittely