Kaikki siitepölystä ja kannabiksen jalostuksesta

Adam Parsons

Kannabisjournalisti ja Zamnesian toimituksen kirjoittaja

Adam Parsons

Viimeksi päivitetty: 3 February 2022

Anna tekoälyn selittää tämä sivu

Valitse suosikkisi tekoälytyökalu saadaksesi nopean yhteenvedon.

ChatGPT

Perplexity

Claude

Mitä kannabiksen siitepöly on?

Monien muiden kasvien tapaan kannabiksen siitepölyä tuottaa uroskasvi, ja se vapautuu hedekukista naaraskasvin hedelmöittämistä varten. Kannabis on kaksikotinen kasvi, eli se kasvattaa erikseen uros- ja naarasyksilöitä. Kannabiksen siitepöly näyttää hienojakoiselta, jauhemaisen pölyltä, jonka sävy on vaaleankeltainen, ja se on välttämätön osa jalostusta. Olipa tavoitteena ylläpitää tiettyä sukulinjaa tai tehdä risteytyksiä ja luoda uusia hybridilajikkeita, siitepölyn merkitystä ei voi liioitella.

Kannabiksen siitepölyn lähteet

Kannabiksen siitepöly on yleensä peräisin XY-kromosomeja sisältävistä uroskasveista. Geneettisesti uroskasvit tuottavat siitepölyä luonnostaan, jotta ne voivat pölyttää naaraskasvin. Luonnossa tuuli voi kuljettaa siitepölyä, kunnes se päätyy naaraan luo. Hallituissa olosuhteissa siitepölyä voidaan sen sijaan kerätä talteen ja käyttää tarkoin valitun parikasvin kanssa.

Juuri tätä kerättyä siitepölyä hyödynnetään valikoivassa risteytyksessä. Siitepölyä eivät kuitenkaan tuota vain uroskasvit. Myös XX-kromosomeja sisältäviä naaraskannabiskasveja voidaan tietyillä käsittelyillä saada muodostamaan siitepölyä. Näiden menetelmien avulla voidaan tuottaa Feminisoidut kannabiksen siemenet.

Vaikka nämä ovat perinteisimpiä tapoja hankkia kannabiksen siitepölyä, on täysin mahdollista myös ostaa valmiiksi eroteltua ja käyttövalmista siitepölyä. Se voi kuitenkin olla kallista, ja sen löytäminen voi olla yllättävänkin hankalaa asuinpaikastasi riippuen.

Kuinka kerätä siitepölyä myöhempää käyttöä varten

Siitepölyn kerääminen on herkkä toimenpide, joka kannattaa tehdä rauhassa ja huolellisesti. Kun hedekasvi kehittyy, huomaat siitepölypussien alkavan turvota – se on selvä merkki siitä, että ne ovat pian aukeamassa ja levittämässä siitepölyä. Siitepölyä alkaa yleensä muodostua muutama viikko kukintajakson alusta.

Jos keräät siitepölyä sisätiloissa kasvatetusta kasvista, varmista, ettei kasvin lähellä ole vetoa tai sähkötuulettimia. Näin varmistat, ettei arvokas siitepöly pääse pölähtämään vahingossa ilmaan ja katoamaan. Kun ympäristö on kunnossa, voit siirtyä itse keräämiseen.

Keräämiseen on muutama toimiva tapa. Yksi on antaa siitepölypussien aueta itsestään ja odottaa, että siitepöly varisee lehdille. Lehdiltä se voidaan pyyhkäistä varovasti puhtaalle paperille ja kerätä talteen. Toinen tapa on irrottaa kota hellästi kasvista ja napauttaa sitä paperin päällä. Parin kevyen napautuksen jälkeen paperille kertyy siisti kasa siitepölyä, joka on valmis käyttöön.

Kuten todettua, kasvi käyttää useita viikkoja siitepölykotien kypsyttämiseen. Kokeneet kasvattajat voivat kuitenkin joskus ajoittaa hetken tarkasti ja puristaa vielä avautumattomia siitepölypusseja, jolloin siitepöly saadaan ulos. Tämä vaatii erittäin hyvää ajoitusta, sillä siitepölyn täytyy olla täysin kypsää, jotta se on käyttökelpoista.

Siitepölyn säilyttäminen

Kun olet kerännyt siitepölyn, tarvitset sille sopivan säilytystavan, jos et aio käyttää sitä heti. Paras paikka on viileä, pimeä ja ennen kaikkea kuiva ympäristö. Kosteus ja ilmankosteus ovat siitepölyn säilytyksen pahimmat viholliset. Esimerkiksi kuiva ruokakaappi tai komero on yleensä toimivin vaihtoehto. Jotkut lisäävät lisäksi silikageelipusseja, jotta mahdollinen kosteus ei pääse pilaamaan siitepölyä.

Silicageelipussi

293

0,38 €

0,59 €

Silicageelipussi

(293)

0,38 €

0,59 €

Nyrkkisääntönä huoneenlämmössä, esimerkiksi kaapissa, säilytetty siitepöly pysyy käyttökelpoisena noin 1–3 viikkoa. Jos haluat säilyttää siitepölyn selvästi pidempään, laita se jääkaappiin tai pakastimeen. Jääkaapissa se säilyy jopa 3 kuukautta ja pakastimessa parhaimmillaan jopa 12 kuukautta. Silikageelin käyttö on näissä olosuhteissa erityisen tärkeää, koska kylmässä kosteutta voi muodostua yllättävän helposti.

Käytä siitepölyn säilytykseen sopivaa astiaa

Kun säilytyspaikka siitepölylle on jo mielessä, seuraava kysymys on: mihin se kannattaa laittaa? Vastaus on yksinkertainen – käytä ilmatiivistä säilytysastiaa. Osa suosii ziplock-pusseja, mutta kaikkein turvallisinta on panostaa astiaan, joka sulkeutuu tiiviisti ja myös blokkaa valon. Näin suojaat arvokkaan siitepölyn mahdollisilta haittavaikutuksilta.

Pocket Stashbox iVAC

25

9,95 €

Pocket Stashbox iVAC

(25)

9,95 €

Siitepölyn ja kannabiksen jalostuksen yhteys

Kuten jo sivusimme, siitepölyä voidaan käyttää kannabiksen jalostukseen. Luonnossa pölyttyminen on pitkälti sattuman ja sijainnin varassa, mutta hallituissa olosuhteissa lajikkeiden risteyttäminen onnistuu huomattavasti helpommin – ja usein myös erinomaisin tuloksin. Mutta miksi siitepöly on niin keskeinen osa kannabiksen jalostusta?

Käytännössä jalostustapoja on kaksi päälinjaa. Ensimmäinen on sisäsiitos (inbreeding), jossa saman kannabislajikkeen uros- ja naarasyksilöt risteytetään. Tuloksena syntyy kannabiksen siemenet, jotka muistuttavat ominaisuuksiltaan hyvin läheisesti emokasveja.

Toinen tapa on risteytys eri linjojen välillä (outbreeding). Siinä yhdistetään kahden eri lajikkeen uros- ja naaraskasvit, jotta saadaan aikaan täysin uusia hybridejä. Juuri tämänkaltaisen risteyttämisen kautta on kehitetty huolella hiottuja lajikkeita, kuten Autoflower-variantteja, joita tunnemme ja käytämme nykyään. Eri lajikkeita yhdistelemällä voidaan saada aikaan esimerkiksi korkeampi vahvuus, erilaiset vaikutukset ja aromit sekä uudenlaisia kasvutapoja – vain muutamia mahdollisuuksia mainitaksemme. Toki kaikki yhdistelmät eivät ole yhtä onnistuneita, ja osa risteytyksistä voi jäädä melko vaisuksi. Kokeneemmat ja kokeilunhaluisemmat jalostajat perehtyvät genetiikkaan syvemmin ja oppivat ohjaamaan sitä, jotta voidaan luoda niin sanottuja “designer”-lajikkeita tiettyjä, tarkkaan määriteltyjä ominaisuuksia varten.

Perusajatus kannabiksen jalostuksessa – ja siinä, miten siitepölyä hyödynnetään – on lopulta varsin yksinkertainen. Tarvitset vain uros- ja naaraskasvin ja sijoitat ne samaan tilaan kukinnan aikaan, jolloin siemeniä voi muodostua. Niin kauan kuin siitepölyä syntyy ja naaraskasvi on vastaanottamassa sitä, jalostus on mahdollista.

Mitä ottaa huomioon kannabiksen jalostuksessa

Kannabiksen jalostuksessa on paljon huomioitavaa. Kaikki alkaa siitä, mitkä lajikkeet valitset lähtökohdiksi, millaisia ominaisuuksia haluat korostaa ja miten hyvin ymmärrät kannabiksen genetiikkaa – erityisesti dominoivia ja resessiivisiä piirteitä. Kun hallitset nämä kokonaisuutena, voit kasvattaa kotona laadukasta, omannäköistä ”craft”-kannabista. Käydään jokainen osa-alue läpi erikseen, jotta saamme yhteisen pohjan.

Mistä lajikkeista jalostus kannattaa aloittaa

Ehkä tärkein kysymys koko hommassa on tämä: millä lajikkeilla kannattaa aloittaa jalostus? Kuten tiedämme, käytännössä mitä tahansa kahta kannabislajiketta voi risteyttää keskenään, ja alkuun pääsemiseksi tarvitset sekä uros- että naaraskasveja. Mutta mitkä lajikkeet ovat fiksuin lähtökohta? Vaikka houkutus valita kaksi omaa suosikkia olisi suuri, niiden yhdistelmä ei välttämättä toimikaan niin hyvin kuin toivoisit.

Vaikka risteyttäisit kaksi huippulajiketta, kuten esimerkiksi OG Kush ja White Widow, mikään ei silti takaa, että seuraava sukupolvi olisi laadukas. Siksi lajikkeiden valintaan kannattaa käyttää aikaa, ja kokeilu on usein osa prosessia—sitä ei kannata pelätä. Kuka tietää? Voi olla, että juuri kaikkein epätodennäköisin yhdistelmä osoittautuu lopulta tuottoisimmaksi.

Miten valita parhaat fenotyypit

Kun olet ostanut ja risteyttänyt ensimmäisen siemeneräsi, saat kasvien kypsyttyä pian uuden erän siemeniä. Vaikka ne ovat peräisin täsmälleen samoista emolajikkeista, perimä yhdistyy jokaisessa siemenessä hieman eri tavalla. Siksi niistä kasvaa yksilöllisiä fenotyyppejä – samaan tapaan kuin samat vanhemmat voivat saada useita lapsia, joista jokainen on omanlaisensa. Mutta mihin fenotyypeissä kannattaa kiinnittää huomiota?

Teitpä tätä harrastuksena tai suunnittelit oman siemenpankin perustamista, jalostajana tavoitteesi on tunnistaa seuraavasta sukupolvesta toivotut ominaisuudet ja jatkojalostaa niitä valikoivasti. Se voi kuulostaa suurelta urakalta, mutta käytännössä sen ei tarvitse olla monimutkaista.

Ensimmäiseksi on päätettävä, mitä ominaisuuksia haluat viedä eteenpäin. Vaihtoehtoja on paljon: sato, tietyt aromit, kukinta-aika, väri sekä tuholais- ja homeenkestävyys, vain muutamia mainitakseni. Jos olet vasta aloittamassa, lajikkeisiin tutustuminen voi viedä hetken, mutta kun pääset jyvälle, alat nopeasti tunnistaa vaistonvaraisesti, mitä olet etsimässä.

Dominoivan ja resessiivisen kannabisgenetiikan ymmärtäminen

Sen selvittäminen, onko jokin ominaisuus vallitseva vai peittyvä, on yleensä melko suoraviivaista. Vallitsevat ominaisuudet näkyvät kannabiksen jälkeläisissä useammin kuin peittyvät. Kun haluat seurata, mitkä piirteet ovat vallitsevia ja mitkä peittyviä eri kasvisukupolvien yli, Punnettin neliö on tähän kätevä apuväline.

Punnettin neliön avulla näet nopeasti ja selkeästi, mitkä kasvien geneettiset ominaisuudet ovat vallitsevia ja mitkä peittyviä. Muista: vaikka tietty piirre ei siirtyisi vanhemmilta seuraavalle sukupolvelle, se ei tarkoita, että ominaisuus olisi kadonnut perimästä. Se voi silti olla olemassa – todennäköisesti vain peittyvänä. Jos jatkat jalostusta, sama piirre saattaa nousta esiin myöhemmissä sukupolvissa. Kokemuksen karttuessa opit arvioimaan, onko se juuri sinun tavoitteidesi kannalta hyvä vai huono asia.

Mitä ominaisuuksia kannattaa jalostaa?

Se, mitkä ominaisuudet ovat jalostamisen arvoisia, riippuu lopulta sinusta ja omista mieltymyksistäsi. On silti tiettyjä piirteitä, joita kasvattajat ja jalostajat arvostavat yleisesti muita enemmän. Inspiraatioksi kokosimme alle muutamia ominaisuuksia, joihin kannattaa pitää silmällä.

• Lyhyt kukinta-aika

  Lyhyt kukinta-aika on yksi halutuimmista ominaisuuksista kannabiksen jalostuksessa. Kukapa ei haluaisi päästä nauttimaan maukkaista kukkia mahdollisimman pian? Itse asiassa nopeasti kukkivat lajikkeet(6–8 viikkoa) voidaan sisätiloissa korjata jopa 3–4 kertaa vuodessa, mikä tarjoaa tasaisen kannabisvirran ympäri vuoden.

• Pieni koko

  Jos haussa on hallittu ja huomaamaton projekti, valinta kohdistuu usein pienempään kasviin. Sisäkasvatukseen pienet kannabiskasvit ovat todellinen pelastus. Sitä vastoin korkeat, venyvät sativat voivat olla ahtaissa tiloissa erittäin vaikeita käsitellä. Jos kasvatat pääasiassa sisätiloissa, pienikokoisten lajikkeiden jalostaminen on yleensä järkevä suunta.

• Autoflower

  Kannabista kasvattaessa moni haluaa mahdollisimman vaivattoman reitin. Kun hoitotarve on vähäinen eikä kukinnan käynnistämiseen tarvita fotoperiodin muutoksia, autoflower-kannabislajikkeet sopivat erinomaisesti kaikille kokemustasosta riippumatta. Jos asut alueella, jossa kesä on lyhyt, tai jos tilaa ja budjettia on rajallisesti, autoflowerien jalostaminen ja kasvatus voi olla loistava vaihtoehto.

  Aiheeseen liittyvä juttu

  ---

  Autoflower vs. fotoperiodiset kannabislajikkeet

• Indica-kukintorakenne

  Indicat tuottavat luontaisesti tiiviimpiä ja usein myös näyttävämpiä kukkia kuin ilmavammat, hennommat sativa-vastineensa. Jos tavoittelet sellaista kukkaa, jota näkee apteekkien tai coffeeshopien hyllyillä, harkitse kasvien jalostamista indica-genetiikalla.

• Väri

  Kannabiksessa ulkonäkö voi joskus olla jopa tuoksua ja makua houkuttelevampi ominaisuus, eikä mikään näytä kiinnostavammalta kuin värien leimahdus kasvissa. Kannabiskasvit voivat tuottaa klassisen vihreän lisäksi oransseja, punaisia tai jopa purple-kukkia. Etsi näitä piirteitä jälkeläisistäsi ja valitse jatkojalostukseen ne, joista pidät eniten.

• Maku

  Nykypäivän kannabislajikkeiden makumaailma on kehittynyt valtavasti erilaisten terpeeniprofiilien ansiosta. Tämä on erittäin suosittu ominaisuus jalostuksessa, sillä risteytyksillä voit korostaa tiettyjä aromeja ja makunuotteja.

• Sato

  Kuka ei haluaisi runsassatoinen kasveja? Valitsemalla fenotyyppejä, joilla on vahva tuotantopotentiaali, voit kasvattaa seuraavien hybridisukupolvien satoa. Yhdistä tämä vielä nopeaan kukintaan, niin voit rakentaa sukulinjaa, joka tuottaa tehokkaita, satoisia ja suorituskykyisiä kasveja.

• Vahvuus

  Tämä voi olla haastavaa toteuttaa, ellei käytössä ole välineitä THC- ja/tai CBD-pitoisuuden mittaamiseen. Silti voit aivan hyvin valita lajikkeesta kaikkein vahvimmat ja/tai tasapainoisimmat yksilöt sen kannabinoidiprofiilin perusteella, jota tavoittelet.

• Tuholais- ja homeenkestävyys

  Osa kannabislajikkeista on luonnostaan taipuvaisempia torjumaan tai kestämään tuholaisia, hometta, tauteja ja muuta vastaavaa. Kun valitset tiettyjä fenotyyppejä niiden sitkeyden ja kestävyyden perusteella, siitä voi olla erityistä hyötyä kasvattajille, joiden olosuhteet eivät ole aivan ihanteelliset.

  Aiheeseen liittyvä juttu

  ---

  Top 10 homeenkestävät kannabislajikkeet

Kannabiksen jalostuksen tyypit

Kun sinulla on nyt selkeämpi käsitys siitä, millaisia ominaisuuksia haluat siirtää kannabiksen uusiin sukupolviin, on aika perehtyä jalostuksen eri tapoihin ja siihen, miten saat lajikkeesta parhaat puolet esiin. Käytännössä kannabiksen jalostus voidaan jakaa kolmeen päämenetelmään: suunnattu valinta (directional selection), kompensoiva paritus (compensatory mating) ja siementuotanto. Käymme nämä läpi yksi kerrallaan ja näytämme, mitä kukin menetelmä käytännössä tarkoittaa.

Suunnattu valinta

Suuntaava valinta kohdistuu yhteen tiettyyn ominaisuuteen ja pyrkii säilyttämään sen, jotta ominaisuutta voidaan toistaa seuraavissa sukupolvissa. Jos esimerkiksi tavoittelet tiettyä makuprofiilia, suuntaava valinta auttaa tunnistamaan juuri oikean fenotyypin. Tämän fenotyypin avulla voit jalostaa lajikkeen, jolla on haluamasi terpeeniprofiili. Käytännössä kyse on eräänlaisesta negatiivisesta luonnonvalinnasta (ei-toivottujen yksilöiden karsinnasta), jonka avulla kasvattajat voivat räätälöidä lajikkeet omien toiveidensa ja tarkkojen vaatimustensa mukaisiksi.

Kompensoiva parittelu

Tässä kannabiksen jalostusmenetelmässä yhdistetään kahden eri kasvin parhaat ominaisuudet ja luodaan kokonaan uusi lajike. Tavoitteena on, että uusi lajike paikkaa emokasvien heikkouksia tai rajoitteita. Esimerkiksi voidaan risteyttää kaksi lajiketta, joista toinen kasvaa korkeaksi ja harvaksi ja toinen jää matalaksi mutta on tuuhea. Lopputuloksena voi olla kasvi, joka perii kummankin vahvimmat piirteet: se pysyy ehkä kohtuullisen matalana, mutta kukkien muodostumiskohdat asettuvat selvästi paremmin. Tulokset voivat toki vaihdella, joten hienosäätö sekä useat jalostussukupolvet ovat käytännössä aina tarpeen.

Siementuotanto

Vaikka tätä ei aina pidetä varsinaisena jalostusmenetelmänä, siementuotanto eli "pollen chucking" tarkoittaa käytännössä sitä, että naaraskasveille levitetään kerättyä siitepölyä. Samaaan tapaan kuin luonnossa, siitepöly pölyttää emikasvin ja tuloksena syntyy siemeniä. Siinä missä muut jalostustekniikat painottavat ominaisuuksien valintaa ja vakiinnuttamista, siementuotannon tavoite on useimmiten suoraviivainen: tehdä siemeniä – mitä tahansa siemeniä.

Näin käytät siitepölyä kannabiksen jalostamiseen

Uroskasvista tai käännetystä naaraskasvista kerättyä siitepölyä voidaan käyttää kannabiksen jalostukseen. Kuten aiemmin mainittiin, tämä onnistuu sekä sisäsiitoksen että risteytyksen avulla. Jos olet kerännyt ja varastoinut kasvin siitepölyä, voit milloin tahansa ryhtyä siementuotantoon ja annostella siitepölyn suoraan naaraskasville. Vaihtoehtoisesti voit sijoittaa uros- ja naaraskasvin lähelle toisiaan ja joko rakentaa pölytykseen tarkoitetun teltan, jossa tuulettimet jäljittelevät luonnollisempaa ulkoilman virtausta ja kuljettavat siitepölyn viereiseen kasviin, tai voit hieroa siitepölyllä pölyttyneitä uroskasvin lehtiä naaraskasvin paljastuneisiin emit.

Riippumatta siitä, minkä menetelmän valitset, itse jalostustyö on fyysisesti melko yksinkertaista – ratkaisevaa on ajoitus. Monet kasvattajat odottavat noin 24 päivää kukinnan alkamisesta ennen kuin pölyttävät kasvin.

Suunnittele pölytys ja jalostus jo tänään

Tässä on tiivis katsauksemme kaikkeen olennaiseen kannabiksen siitepölyn käytöstä ja eri tavoista jalostaa kannabista. Aluksi kokonaisuus voi tuntua isolta, etenkin jos kasvatuskokemusta ei ole vielä paljon. Älä kuitenkaan anna sen lannistaa: kyse on ennen kaikkea harjoittelusta, kokeilemisesta ja oppimisesta matkan varrella. Kun kehität uusia kannabislajikkeita, virheitä ei tarvitse pelätä – ajan myötä sekä osaaminen että varmuus kasvavat.