Voiko DMT aiheuttaa irtautumiskokemuksen?

DMT eli dimetyylitryptamiini tunnetaan hellittelynimellä ”henkimolekyyli”. Sitä pidetään yhtenä voimakkaimmista ihmiselle tunnetuista psykedeeleistä. Teorian mukaan ihminen tuottaa sitä luonnostaan aivojen käpylisäkkeessä. Lisäksi sitä esiintyy kymmenissä kasvilajeissa. Perussa shamaanit valmistavat käsittämättömän monimutkaisen psykedeelisen keitoksen, jossa DMT:tä on runsaasti: ayahuascan. Tämä ikivanha sademetsäjuoma hämmästyttää etnobotanisteja ympäri maailmaa.

Miten sitten kehostapoistumiskokemukset ja DMT liittyvät toisiinsa? Kun alat sukeltaa henkien ja unien arvoitukselliseen maailmaan, huomaat pian, että niillä on yksi yhteinen nimittäjä.

Mikä on OOBE

OOBE:n selittäminen on helppoa, mutta sen kokeminen on usein yllättävän vaikeaa. Määritelmä perustuu tuhansiin kertomuksiin ihmisiltä eri puolilta maailmaa. Kyse ei ole mistään humpuukista. Aiheesta kertynyt tieto kasvaa koko ajan, ja samalla alkaa hahmottua yhteisiä nimittäjiä ja yhä vakiintuneempia menetelmiä siihen, miten kokemuksen voi saavuttaa.

Osa ihmisistä kokee sen luonnostaan, mutta suurin osa ei ole koskaan kokenut mitään vastaavaa – tai edes kuullut koko ilmiöstä. Vielä noin sata vuotta sitten psykiatrit tekivät asiasta nopeasti melko vääriä johtopäätöksiä ja pitivät OOBE-tarinoita hälytysmerkkinä mielenterveyttä arvioitaessa. Onneksi internetin myötä ihmiset alkoivat löytää toisensa, ja kokemusten suuri määrä auttoi näyttämään maailmalle tämän erikoisen ilmiön olemassaolon ja uskottavuuden.

OOBE:ssa – eli kehonulkoisessa kokemuksessa – ihminen ikään kuin jättää fyysisen kehonsa taakseen ja pystyy tutkimaan ympäröivää maailmaa, jopa matkustamaan pitkiäkin matkoja. Jotkut kutsuvat ”matkustavaa” osaa energiaksi, toiset sieluksi. Osa puhuu mieluummin astraaliprojektiosta; toiset arvelevat, että kyse on samasta mekanismista kuin ”kaukokatselussa” (havaintojen etsiminen ihmisistä, paikoista tai esineistä oman aistihavainnon ulottumattomissa). Mikä nimitys sitten tuntuukin omalta, on selvää, että tässä on jotain poikkeuksellista.

OOBE ei ole sama asia kuin selkouni. Selkounessa tiedostat uneksivasi ja voit alkaa ohjata tapahtumia haluamallasi tavalla. Se vaatii harjoittelua, mutta on periaatteessa kenen tahansa opittavissa. OOBE:ssa taas ”poistutaan” fyysisestä kehosta ja tarkastellaan nimenomaan fyysistä maailmaa. Kokemuksista on raportoitu uskomattomia – ja joidenkin mukaan myös todennettuja – yksityiskohtia: ihmiset ovat väittäneet käyneensä toisella puolella maapalloa ja tuoneensa mukanaan tietoa, jota heidän ei muuten olisi ollut mahdollista saada.

Tieteellisessä kirjallisuudessa on runsaasti kuvauksia potilaista, jotka ovat kokeneet kuolemanrajakokemuksen (NDE) ja kertoneet OOBE-tilassa olleensa erittäin tarkkoja havaintoja ympäristöstään. Myös leikkaussalissa vahvassa anestesiassa olleet ihmiset ovat joissain tapauksissa pystyneet kuvailemaan yksityiskohtaisesti, mitä heidän ympärillään tapahtui heidän oletetun tajuttomuutensa aikana. Jotkut ovat jopa kertoneet, mitä naapurihuoneessa tapahtui! Kertomuksissa toistuu yksi yhteinen piirre: havainnot kuvataan usein ”leijuvasta” näkökulmasta, ja omaa kehoa katsotaan ikään kuin etäältä.

Katsaus käpylisäkkeeseen

Eikä tässä vielä kaikki – seuraava on vielä oudompi. Aivoissamme, suunnilleen keskellä, sijaitsee pikkuruinen elin, josta tiedämme yllättävän vähän. Sitä kutsutaan käpylisäkkeeksi, emmekä ole vieläkään täysin varmoja, mikä sen varsinainen tehtävä on.

Lähes jokaisessa maailman kulttuurissa viitataan jollain tavoin kolmanteen silmään: uskonnolliseen tai mystiseen ajatukseen näkymättömästä silmästä otsan takana, joka antaisi meille erityiskykyjä – mahdollisuuden nähdä tulevaan ja olla yhteydessä jumaliin, henkiin tai muihin näkymättömiin voimiin. Hindulaisuudessa se nähdään porttina syvään sisäiseen todellisuuteen, kun taas taolaisuuden mukaan se on energiakeskus, jonka avulla tietoisuutta voidaan hienosäätää maailmankaikkeuden värähtelyjen taajuudelle.

Mielenkiintoista kyllä, joillakin sammakkoeläimillä ja matelijoilla käpylisäkkeemme evolutiivinen serkku on kirjaimellisesti käpy- tai päälaensilmä, joka reagoi valoon. Haista salamantereihin, nahkiaisiin ja jopa tonnikaloihin – tuhannet lajit aistivat valoa sen avulla. Tuatara-liskolla tässä käpylisilmänä tunnetussa rakenteessa on jopa pieni linssi ja verkkokalvo.

On lähes käsittämätöntä, miten muinaiset esi-isämme ylipäätään osasivat yhdistää ”kolmannen silmän” käpylisäkkeeseen. Uusimpien teorioiden mukaan käpylisäke saattaisi olla paikka, jossa elimistö tuottaa DMT:tä. DMT:n pitoisuus on korkeimmillaan syntymän hetkellä, kuollessa ja unennäön aikana. Voisiko kuolemanrajatila siis aiheuttaa äkillisen DMT-piikin aivoissa ja mahdollisesti laukaista OOBE:n?

Miten DMT vaikuttaa kehoon?

DMT ei vaikuta suun kautta nautittuna – ja juuri siksi ayahuasca on niin kiehtova arvoitus. Miten eteläamerikkalaiset heimot ylipäätään keksivät yhdistää monoamiinioksidaasin estäjiä niin, että DMT:stä tulee kehossa suun kautta aktiivista? Kun kasvilajeja on valtavasti, eikä taustalla ole kemian tai biologian tietämystä, ja mahdollisia yhdistelmiä on tuhansia… se on todella mysteeri.

Nykyisin DMT:tä voidaan eristää suoraan kiteiseksi muodoksi ja polttaa. Nämä kaksi tapaa tuntuvat kehossa ja mielessä hyvin eri tavoin. Kun ayahuascaa nautitaan kristallimuodossa, edessä on usein myrskyisä matka: ennen kuin varsinainen “sielun puhdistuminen” alkaa ja jatkuu 4–8 tuntia, on todennäköistä, että koet oksentelua, huimausta ja ripulia. Itse puhdistava vaihe voi puolestaan tuoda erittäin syviä, elämää muuttavia oivalluksia.

Poltettu DMT käynnistää psykedeelisen vaikutuksen lähes välittömästi, mutta se kestää vain 5–10 minuuttia. Kun palaat “toisilta puolilta”, tunne on kuin heräisit pitkän, levollisen unen jälkeen. Kokemus voi olla yhtä intensiivinen, mutta lyhyt kesto saattaa rajoittaa syvempää itsetutkiskelua ja sielun puhdistumista. Silti se voi olla erittäin vaikuttava.

Kummassakin tapauksessa voi tuntua irtautumista omasta kehosta – kuin sinut vedettäisiin ulos fyysisestä olotilasta ja singottaisiin toiseen olemisen ulottuvuuteen, jossa tutut fysiikan lait eivät enää päde. Ihmiskielellä sitä on vaikea kuvata. Kokemus voi mullistaa käsityksesi siitä, mistä maailmankaikkeus pohjimmiltaan rakentuu.

Se, miten DMT tarkalleen ottaen toimii kehossa, on yhä kysymys, johon kaivataan parempaa vastausta. Tutkimus on vasta alussa, ja kysymyksiä on toistaiseksi enemmän kuin vastauksia.

VOIKO DMT AIHEUTTAA KEHONULKOISEN KOKEMUKSEN?

Käytännön tasolla vastaus on ei. Entheogeenisesta näkökulmasta kyllä – ilman muuta.

DMT on kemiallinen yhdiste. Se on meille myös endogeeninen aine, mutta sen “työkalupakkiin” pääsee käsiksi vasta, kun sitä nautitaan tai poltetaan. DMT:n ottaminen voi tempaista sinut irti kehostasi, kuten aiemmin kuvattiin. Liikut tiloissa, joihin fyysisessä maailmassa ei ole pääsyä. Jätät siis kehon taaksesi ja tutkit korkeampia ulottuvuuksia. Kun otat DMT:tä, kehosi jää makaamaan paikoilleen samalla kun mieli harhailee kosmoksessa. Siinä mielessä kyseessä on eräänlainen “kehostapoistumiskokemus”.

Varsinainen kehostapoistumiskokemus (OOBE) on kuitenkin laadullisesti hyvin erilainen ilmiö. Se ei ole psykedeelinen kokemus lainkaan, vaan kytkeytyy täysin tähän yhteiseen fyysiseen todellisuuteen. Myös OOBE:ssa keho makaa liikkumatta, mutta kun “lähdet” kehostasi, painovoima on yhä olemassa. Päädyt eräänlaiseen välitilaan, jossa todellisuuskokemuksia voidaan jakaa ja jopa varmentaa. Joskus saatat kohdata ympärilläsi muita energioita (tai sieluja?), mutta et kaleidoskooppisella tai moniulotteisella tavalla. Energiaksi, sieluksi tai hengeksi kutsuttu osa sinusta vaeltaa fyysisessä maailmassa.

Kehostapoistumiskokemus on täysin luonnollinen asia, eikä se vaadi kemikaaleja tai erityisiä vempaimia. Jotkut käyttävät apunaan erilaisia niksejä – kuten binauraalisia ääniä tai isokronisia rytmejä, välkkyvaloja tai erityisiä meditaatiomenetelmiä – mutta ilmiö näyttää olevan periaatteessa kaikkien saavutettavissa myös ilman lisätyökaluja.

Kokenut psykonautti tunnistaa OOBE:n, DMT:n, selkounien sekä vaikkapa holotrooppisen hengityksen ja vipassanan välillä tietyn tuttuuden – mainitakseni vain muutaman. Niissä on samaa sävyä, yhteyttä ja jopa synergiaa. Ne liittyvät toisiinsa jollakin tavalla. Kun lajimme vähitellen kehittyy kohti korkeampia tietoisuuden tiloja, meidän tehtävämme on tunnistaa, että kaikki on yhteydessä kaikkeen. Havaintotapoja ei pidä sivuuttaa vain siksi, että ne ovat uusia tai pelottavia – tai siksi, ettemme vielä osaa kuvata niitä täydellisesti. Siihen asti voimme vain kohdata ne avoimesti, oppia ja kasvaa niiden kautta.

Adam Parsons

Adam Parsons on Zamnesian pitkäaikainen työntekijä sekä kokenut kannabisjournalisti, copywriter ja kirjailija. Hän käsittelee laajaa aihekirjoa CBD:stä psykedeelisiin ja kaikkea siltä väliltä, ja tuottaa blogitekstejä ja oppaita sekä tutustuu jatkuvasti laajenevaan tuotevalikoimaan.

Lue koko esittely