Onko Liisa ihmemaassa saanut vaikutteita psykedeelistä?

Luonteeltaan lasten tarinat ammentavat fantasiasta: ne vilisevät myyttisiä olentoja ja päättyvät usein johonkin opettavaiseen oivallukseen. Siksi mielikuvitukselliset juonenkäänteet on helppo ottaa vastaan ja niistä on helppo nauttia, kun maailma katsotaan viattomin silmin.

Aikuisen kriittisemmän katseen läpi sama tarinamaailma voidaan kuitenkin tulkita myös toisin – jopa niin, että se olisi psykedeelisten huumeiden vaikutuksen sivutuote. Hyvä esimerkki on Lewis Carrollin klassikko Liisan seikkailut ihmemaassa, joka kertoo tytöstä, joka kirjaimellisesti putoaa kaninkoloon ja päätyy aivan uuteen maailmaan tutkittavaksi.

Matkan varrella hän kohtaa joukon erikoisia hahmoja ja (mielenkiintoisesti) huomaa olevansa erään sienen vaikutuksen alaisena. Lopulta kaikki päättyy siihen, että Liisa herää – ja ymmärtää, että hänen seikkailunsa olivat vain osa monimutkaista unta.

Pintapuolisesti katsottuna on helppo ajatella, että Liisa ihmemaassa ammentaisi Lewis Carrollin omista psykedeelisistä kokemuksista. Mutta onko se sittenkin liian pitkälle viety ajatus?

Psykedeeliteoria 1960-luvulta lähtien

Liisa Ihmemaassa -tarinan psykedeelisiä sivusävyjä on pohdittu jo pitkään. Jo 1960-luvulta lähtien niin taiteilijat kuin kriitikotkin ovat esittäneet teorian, jonka mukaan Liisan seikkailut olisivat voineet ammentaa vaikutteita hallusinogeeneista.

Psykedeelinen rock -yhtye Jefferson Airplane vihjasi siihen esimerkiksi klassikkokappaleessaan “White Rabbit” (1967). Katso vaikka näitä sanoituksia:

When the men on the chessboard get up
And tell you where to go
And you've just had some kind of mushroom
And your mind is moving low
Go ask Alice, I think she'll know

Lukijat ovat myös yhdistäneet palasia: tarinan juoni tuntuu paikoin olevan “irti todellisuudesta”, ja teos kirjoitettiin aikana, jolloin oopiumin käyttö oli laillista. Eräs Disneyn elokuvan fani meni vielä pidemmälle ja leikkasi jokaisen kohtauksen, jonka voi tulkita mahdolliseksi huumeviittaukseksi, yhteen 4 minuutin Youtube-videoon. Katso itse. Osa viitteistä voi olla hieman kaukaa haettuja, mutta kieltämättä aineksia spekulointiin riittää!

Väärinkäsitykset ja erimielisyydet

Toki löytyy ihmisiä, joiden mielestä Alice Ihmemaassa -tarinan kytkeminen psykedeelien käyttöön on vedetty liian pitkälle. Cardiffin yliopiston tohtori Heather Worthingtonin mukaan on varsin mahdollista, että yhteys syntyy ennen kaikkea siitä, että teos kirjoitettiin aikana, jolloin päihteiden käyttö oli yleistä – ei välttämättä siksi, että Carroll olisi itse ollut minkään vaikutuksen alaisena.

Samaa näkemystä tuki New Yorkissa toimiva museokuraattori Carolyn Vega, joka muistutti, ettei ole koskaan pystytty osoittamaan, että Carrollilla olisi tarinaa kirjoittaessaan ollut kokemuksia LSD:n käytöstä tai mistään muustakaan hallusinogeenista.

Hänen päiväkirjoistaan on päätelty, että Carroll nautti toisinaan lasillisen viiniä ja saattoi myös käyttää laudanumia – oopiumia sisältävää valmistetta, jota oli tuohon aikaan helposti saatavilla. Psykedeelien käytöstä ei kuitenkaan löydy minkäänlaista mainintaa, eikä myöskään todisteita siitä, että hallusinogeenit olisivat inspiroineet mitään osaa Alicen seikkailuista.

ALICE IHMEASSA -TARINAN PSYKEDEELISET TULKINNAT

Vaikka asiantuntijoiden näkemykset ovat usein pahasti ristiriidassa keskenään, moni tekijä onnistuu silti luomaan tästä lastenkirjaklassikosta psykedeelisiä tulkintoja. Yksi osuvasti nimetty “Curious Alice” on vuonna 1971 julkaistu huumevalistuksen PSA-video, jonka tarkoituksena oli ehkäistä nuorten päihteiden käyttöä ja väärinkäyttöä.

Video: Curious Alice

Vuonna 1982 julkaistiin tarinasta myös toinen versio nimeltä “Malice in Wonderland”. Siinä missä Curious Alice eteni suoraviivaisemmin, tämä tulkinta oli selvästi… öh… taiteellisempi ja värikylläisempi.

Vaikka siinäkin seurataan nuorta tyttöä, joka sujahtaa tunneliin, kaikki esitetään paljon groteskimmin ja kieroutuneemmin. Elokuvaa kritisoitiin siitä, että sen väitettiin ihannoivan naisten hyväksikäyttöä. Toiset taas näkivät sen kuvauksena naisten seksuaalisesta orjuuttamisesta – etenkin teoksen kuvaston vuoksi, jossa esiintyi vääristyneissä muodoissa esitettyjä, naisen sukuelimiä muistuttavia muotoja. Outoa. Todella outoa.

Video: Malice ihmemaassa

Jos Lewis Carroll oli lähteiden mukaan todella selvin päin kirjoittaessaan fantasiaklassikkonsa, väistämättä herää kysymys: millaisen psykedeelisen kierteen tarina olisi saanut, jos kirjailija olisikin ollut taikasienten, LSD:n tai vaikkapa peyoten vaikutuksen alaisena. Lopulta Liisa ihmemaassa on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä tunnetuimmista lastenklassikoista – samassa joukossa kuin Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Prinsessa Ruusunen ja Tähkäpää, muiden muassa. Se toimii yhä mainiosti myös viattomalle yleisölle tarinana, joka ruokkii mielikuvitusta ja luovaa ajattelua vielä vuosikymmentenkin päästä.

Miguel Antonio Ordoñez

Miguel Ordoñez on median ja viestinnän kandidaatti (AB), ja hänellä on takanaan jo 13 vuoden kirjoittajakokemus – eikä vauhti ole hidastumassa. Kannabikseen liittyviä aiheita hän on käsitellyt vuodesta 2017 lähtien. Jatkuva, huolellinen taustatyö sekä oma kokemus ovat kartuttaneet hänelle vahvan ja laaja-alaisen asiantuntemuksen aiheesta.

Lue koko esittely