Mitä on tiilispuristettu kannabis?

Mitä brick weed oikeastaan on?

Yksinkertaisesti sanottuna brick weed tarkoittaa kannabista, joka on puristettu tiiviiksi “tiileksi”. Käytännössä termiä käytetään melko väljästi kaikenlaisesta kasaan painetusta marihuanasta, muodosta ja koosta riippumatta. Katukaupassa yksi “tiili” painoi tyypillisesti noin 500 g tai 1 lb, ja myös 1 kg:n tiilet olivat yleisiä.

Brick weedin kulta-aikaa olivat 1970- ja 80-luvut, vaikka joillakin alueilla sitä näki runsaasti vielä 2000-luvun alkupuolelle asti. Kieltolaki loi kannabikselle mustan pörssin. Ennen kotikasvatuksen läpimurtoa brick weed oli maailman yleisimmin käytetty kannabismuoto. Sitä oli kaikkialla Yhdysvalloissa ja Euroopassa niihin “huonoihin vanhoihin aikoihin”.

MISTÄ SE ON PERÄISIN?

Valtaosa tuli Etelä-Amerikasta, Meksikosta tai Thaimaasta, ja sillä oli edessään pitkä matka ennen kuin se päätyi ostajille. Ulkotiloissa kasvatettu kannabis korjattiin plantaaseilta rutiininomaisesti, ja koko sato puristettiin nopeasti teollisilla prässeillä tiiviiksi “tiiliksi” – yksinomaan Yhdysvaltojen ja Euroopan markkinoille vietäväksi. Tässä muodossa salakuljettajat pystyivät kuljettamaan enemmän laitonta kannabista kerralla: paketti oli kompakti, helppo piilottaa ja kuljettaa, ja samalla katteet kasvoivat.

Tiilen muotoa lukuun ottamatta myytävä marihuana oli tavalliselle länsimaiselle polttelijalle harvinaista. Myös saatavilla ollut hasis oli usein lähes tiilimäistä. Kauppatavara leikattiin siivuiksi standardoidusta 9 oz / 250 g tangosta, joka muistutti vähän kuin todella paksua suklaalevyä pyöristetyillä reunoilla.

AIKOINAAN ILMAN SUHTEITA EI JUURI PÄRJÄNNYT

Kadun perusdiilereillä oli tarjolla lähinnä likaista, jatkettua “Soap bar” -hasista ja tiiviiksi puristettua tiiliskukkaa. Joskus muutama riskinottaja onnistui salakuljettamaan maahan myös herkkua, kuten intialaista charrasta, Turkish Creamia tai afgaanien pehmeää mustaa. Mutta “Midnight Express” oli yhä sekä myyjien että polttelijoiden mielissä niin tuoreena, että tällaiset erät olivat harvinaista herkkua. Ellei sinulla ollut suoraa yhteyttä Howard Marksiin tai Brotherhood of Eternal Loveen, poltit käytännössä pelkkää kuraa — ja maksoit siitä vielä täyden hinnan.

Millainen brick weedin laatu on?

Brick weedin laatu on käytännössä aina heikompi kuin silloin, jos kukintoja ei olisi puristettu kasaan. Kun kukkia runnotaan prässissä, trikomit murskaantuvat ja budin ulkonäkö (ja “bag appeal”) kärsii pahasti. Usein tiiliskiviksi puristetaan kokonaisia kasveja. Varret, siemenet, lehdet ja kukat litistetään samaan pakettiin, jotta tiilistä saadaan painavampia. Joskus sato korjataan ja sille annetaan aikaa kuivua kuumassa auringossa, mutta useimmiten viljelijät repivät ja puristavat kannabista vielä sen ollessa märkää. Joka tapauksessa kyse ei ole mitään “top shelf” -tavaraa.

Noin 5% THC oli brick weedille tyypillinen keskivahvuus. Toki silloin tällöin vastaan tuli parempia eriä, jotka nousivat lähemmäs 10% THC:tä. Vahvempi brick weed maksoi yleensä myös vähän enemmän. Vaihteleva vahvuus ei silti ollut läheskään pahin epäjohdonmukaisuus.

Brick weed saattoi olla niin kuivaa ja haurasta, että se mureni sormissa jauhoksi. Tai se saattoi löyhkätä ammoniakilta ja olla keskeltä kosteaa. Brick weediä ostaessa joutui aina ottamaan riskin. Nykyisiin standardeihin verrattuna se oli käytännössä pelkkää kuraa.

Näin kuohkeutat kuivan brick weedin

Jos varastosi on päässyt siihen pisteeseen, että jäljellä on enää brick weediä, ei hätää. Tässä muutama vinkki, joilla saat tiiviiksi puristetun kannabiksen uudelleen kosteammaksi ja ilmavammaksi. Tuoreita kukkia voi joskus ”elvyttää” säilyttämällä niitä liian kuivien nugien kanssa, jotta kosteus tasoittuu. Mutta jos olet kuohkeuttamassa brick weediä, sinulla ei todennäköisesti ole mukana mitään mehukasta, vastakuivattua kukkaa.

1) KÄYTÄ APPELSIININ TAI SITRUUNAN VIIPALetta

Murustele ensin tiiliskannabistasi hieman – tarvittaessa voit käyttää saksia. Laita sitten suupalan kokoiset palat lasipurkkiin. Peitä purkin suu foliolla ja tee siihen neulalla muutama reikä. Lisää joukkoon viipale sitrushedelmää ja sulje purkki kannella. Anna purkin hengittää joka päivä 10 minuuttia ja seuraa tilannetta noin viikon ajan. Näin kukat uudelleenkosteutuvat ja saavat samalla kevyen sitruksisen aromin.

2) Käytä vedenkeitintä (pieni stash)

Okei, sinulla on pieni pala tiilessä puristettua kukintoa ja haluat edes yrittää saada siitä jotain irti. Helppo ja toimiva tapa kosteuttaa pienempi pala on laittaa se puhtaaseen sukkaan ja höyryttää sitä varovasti kiehuvan vedenkeittimen höyryn yllä 30–45 sekuntia. Älä liioittele. Kun otat palan pois sukasta, tee se kääntämällä sukka nurinpäin – näin hävikki jää pienemmäksi. Anna sen lopuksi kuivua ilmavasti keittiöpyyhkeen päällä 4–6 tuntia ennen kuin poltat.

3) KÄYTÄ KATTILAA JA SIIVILÄÄ (SUUREMPI ERÄ)

Kuten yllä olevassa menetelmässä, höyryä voi käyttää myös isomman brick weed -erän kuohkeuttamiseen. Se kannattaa silti pilkkoa hieman, joten jos sinulla on 28 g eli 1 oz, jaa se suunnilleen neljään osaan. Tämä on pitkälti silmämääräistä, sillä todella kuivat palat voivat vaatia yli 2 minuuttia.

Useimmiten 60–90 sekuntia riittää. Laita pilkotut brick weed -palat siivilään ja pidä sitä kiehuvan kattilan yläpuolella. Ole taas varovainen. Nosta höyrytetyt palat talouspaperin päälle imemään ylimääräistä kosteutta ja anna niiden kuivua ilmavasti yön yli ennen kuin sytytät.

Kysynnän hiipuminen

Tässä muutamia syitä siihen, miksi brick weed on pitkälti kadonnut kannabiskulttuurista.

1. Nykyaikaiset kasvatusmenetelmät

1980-luvun loppupuolella brick weedin kysyntä alkoi hiipua toden teolla. Kun kannabiksen sisäkasvatus yleistyi räjähdysmäisesti, syntyi samalla aivan uudenlainen käyttäjäkunta. Harrastajat ja connoisseurit eivät enää tyytyneet peruslaatuun, vaan halusivat sinsemillaa. 1990-luvulla markkinoille tulleet luotettavat feminisoidut siemenet veivät kotikasvattamisen uudelle tasolle. Kasvatusvalojen kehitys, koulukunnat SOG-tekniikasta ScrOG-menetelmään sekä jalostus ja risteytys tekivät mahdolliseksi sen, että käyttäjä pystyi kasvattamaan itse ja olemaan omavarainen yli 20 % THC:tä sisältävän marihuanan suhteen.

2. Laillistaminen

Kannabiksen laillistamisen edetessä maasta toiseen ja asenteiden muuttuessa myös kannabiksen lääkinnällinen käyttö on hiljalleen vakiintunut osaksi arkea. Viihdekäyttöön ei enää liity samanlaista leimaa kuin ennen. Kannabisklubit, coffeeshopit ja apteekit tarjoavat laillisesti laadukasta marihuanaa ja tiivisteitä, jotka ovat selvästi parempia kuin mikään ”tiilikanabis” – ja tämä vähentää pimeiden markkinoiden kysyntää.

Steven Voser

Steven Voser on itsenäinen kannabisjournalisti, jolla on yli kuuden vuoden kokemus kirjoittamisesta kaikesta kannabikseen liittyvästä: miten sitä kasvatetaan, miten siitä saa parhaan irti sekä millainen on alan nopeasti kasvava liiketoiminta ja sitä ympäröivä hämärä oikeudellinen kenttä.

Lue koko esittely