Laittomat huumeet ja luovuus

Kannabiksen laillistaminen on nostanut uudelleen pintaan keskustelun niin sanotuista “mieltä muuttavista” päihteistä. Kielletyiksi luokitelluilla aineilla on aina ollut oma vetovoimansa – osin siksi, että kiellettyyn liittyy jännitys. Toisaalta kyse on myös niistä fyysisistä ja henkisistä tuntemuksista, joita ne voivat synnyttää. Joihinkin laittomiin huumeisiin on kautta historian liitetty luovuutta ja jopa merkittäviä saavutuksia.

DNA:n kerrotaan löytyneen sen jälkeen, kun Francis Crick koki voimakkaan LSD-tripin. Hän hahmotteli idean päihtyneenä, ja hänen vaimonsa piirsi myöhemmin hänen oivalluksensa pohjalta kaksoiskierteen. Sigmund Freud oli vahvasti kokaiinin vaikutuksen alaisena, kun hän kehitti “psykoanalyysin” käsitteen. New York Metsin syöttäjä Dock Ellisin väitetään heittäneen yhden harvoista seuran historian strikeout-otteluista LSD:n siivittämänä. Toisen maailmansodan aikana Saksan armeijan kerrotaan puolestaan selvinneen Venäjän talvihyökkäyksestä osin amfetamiinien avulla.

Douglas Engelbart – tietokonehiiren keksijä – on antanut tunnustusta ohjatuille LSD-istunnoilleen tämän keksinnön taustalla. Eikä Crick ollut ainoa tiedemies, joka on liittänyt LSD:n omiin läpimurtoihinsa: samaa on sanonut myös kemian Nobel-palkinnon saanut Kary Banks Mullis. Niin on tehnyt myös matemaatikko Ralph Abraham.

Aldous Huxley on yksi monista kirjailijoista ja taidemaalareista, jotka ovat kertoneet saaneensa LSD:stä inspiraatiota. Ironista kyllä, Huxley kuului myös niihin, jotka varoittivat liiallisesta riippuvuudesta huumeisiin – ja juuri tästä teemasta kertoo hänen teoksensa Brave New World. Samuel Taylor Coleridgen taas kerrotaan käyttäneen opioideja ruokkiakseen luovia impulssejaan kirjoittaessaan runoa Kubla Khan.

Toisin sanoen on kiistatonta, että “laittomat” huumeet ovat joissain tapauksissa auttaneet yksilöitä yltämään poikkeuksellisiin suorituksiin – rohkeudessa, luovuudessa, uskalluksessa tai voimassa.

Mutta mikä näissä aineissa oikein synnyttää tällaisia vaikutuksia? Ja miksi päihteiden käyttö voi joillekin näyttäytyä hyödyllisenä, kun taas toisten elämä sekoittuu täysin?

Aivosi huumeiden vaikutuksen alaisena

Näihin kysymyksiin tutkijat etsivät yhä vastauksia. Tiede ei edelleenkään pysty ennustamaan, miten yksilön tausta, aineenvaihdunta, riippuvuusalttius, traumat ja päihteiden käyttö yhdessä vaikuttavat juuri häneen – puhumattakaan siitä, mitä ainetta tai aineita on käytetty.

Myös joidenkin aineiden biokemia tekee niistä toisia helpommin väärinkäytettäviä. Heroiini voi laukaista voimakkaan euforian ja mielihyvän tunteen – ja samalla se lamaa nopeasti hengitystä sääteleviä toimintoja.

Kokaiini taas saa aikaan voimakkaan energisyyden aktivoimalla elimistön dopamiinijärjestelmää. Juuri siksi se on myös erittäin riippuvuutta aiheuttava.

Kannabis – kuten tiede on vihdoin alkanut ymmärtää – ei ainoastaan tuota euforiaa, vaan voi myös tukea kehon omia korjausprosesseja. Tähän mennessä ei ole pystytty yksiselitteisesti osoittamaan, että se aiheuttaisi riippuvuutta. Kuolemaan johtavat yliannostukset ovat lisäksi käytännössä tuntemattomia.

Monet näistä aineista vaikuttavat aivoissa samankaltaisin mekanismein: ne joko tehostavat tai estävät tiettyjä biokemiallisia viestireittejä. Tällä on ketjureaktioita koko elimistöön. Kannabiksen kohdalla vaikuttaa esimerkiksi siltä, että aine muokkaa aineenvaihduntaan liittyviä prosesseja tavalla, joka toimii eräänlaisena “pääkytkimenä”.

Silti sekä valvotuilla että laittomilla aineilla on pitkä käyttöhistoria syystä. Ne muuttavat aivojen toimintaa jollain tavalla, ja tämä heijastuu hermosolutason yhteyksiin koko kehossa – joko aktivoiden tai vaimentaen niitä. Se voi saada käyttäjän tuntemaan itsensä “luovemmaksi”. Se voi myös yksinkertaisesti saada olon tuntumaan paremmalta.

TUNNETTUJA KEKSIJÖITÄ, JOTKA KÄYTTIVÄT HUUMEITA

Taiteen, luovuuden, innovaatioiden ja huumeiden käytön yhteydet ovat olleet tiedossa jo pitkään. Thomas Edisonin kerrotaan käyttäneen “kokaiinieliksiirejä” — aikoinaan suosittua juomaa, jossa kokaiinia sekoitettiin Bordeaux’n punaviiniin. Paul Erdös, yksi historian tuotteliaimmista matemaatikoista, käytti amfetamiinia vielä korkeassa iässä. Hänen mukaansa se paransi hänen tuottavuuttaan.

Myös puhtaasti fiktion puolella huumeet ja suorituskyky on liitetty toisiinsa jo kauan. Sir Arthur Conan Doyle teki esimerkiksi kuuluisasta etsivästään Sherlock Holmesista oopiumiin koukussa olevan henkilön. Holmesin päättelynerous kytkeytyi tarinoissa hänen aineiden käyttöönsä ja väärinkäyttöönsä.

Oikeassa maailmassa totuus on usein tarua ihmeellisempää. Useat kaikkein tunnetuimmista keksijöistä ovat käyttäneet tajuntaan vaikuttavia aineita — ja moni on väittänyt niiden olleen ratkaiseva tekijä menestyksessä. Esimerkiksi Steve Jobs käytti LSD:tä. Myöhemmin tietokonealan nero kuvaili sitä “yhdeksi kahdesta tai kolmesta tärkeimmästä asiasta, joita hän oli koskaan tehnyt elämässään”. Hän meni jopa niin pitkälle, että arvosteli Bill Gatesin väitettyä luovuuden puutetta sillä, ettei tämä käyttänyt huumeita.

LSD ja DNA

DNA:n ja LSD:n välisestä yhteydestä kiistellään yhä. Väitteet alkoivat nousta esiin vuonna 2004 Francis Crickin kuoleman jälkeen. Tarinan mukaan hän mikroannosteli LSD:tä silloin, kun hän oivalsi kaksoiskierteen idean. Monet 1950- ja 1960-lukujen akateemikot uskoivat joka tapauksessa, että LSD “avasi uuden tietoisuuden tason”. Tässä ajattelussa vaikutusvaltaisimpia hahmoja oli Timothy Leary.

Kuka oli Timothy Leary?

Leary oli yhdysvaltalainen psykologi, joka tunnetaan psykotrooppisten aineiden terapiasovellusten edistämisestä. Hän oli Harvardissa edelläkävijä sekä LSD:tä että hallusinogeenisia sieniä koskevassa tutkimuksessa. Hänen työnsä vaikutus levisi laajasti vastakulttuuriliikkeen kautta. Richard Nixon kutsui häntä kerran ”Amerikan vaarallisimmaksi mieheksi”.

KOKAIINI JA PSYKOTERAPIA

Tiettyjen huumausaineiden hyödyntäminen psykoterapiassa juontaa juurensa koko alan varhaisvaiheisiin. Sigmund Freud oli kehityksen uranuurtaja. Hän lopetti aineen julkisen hehkuttamisen ennen 1900-luvun alkua, mutta käytti sitä silti itse.

Freudin työssä oli keskiössä ajatus siitä, että menneisyydestä voi päästä sinuiksi puhumalla siitä avoimesti ilman pelkoa tuomitsemisesta. Hän ajatteli myös, että unet ovat toteutumia siitä, mikä todellisuudessa jäi täyttymättä. Freud katsoi kokaiinin antaneen hänelle rohkeutta ryhtyä tähän itse.

KOKAIINIA JA KOKAINIA

Freudin kirjoitukset vaikuttivat yhteiskuntaan paljon terapeuttisohvaa laajemmalle. Yksi tunnetuimmista kaupallisista esimerkeistä on Coca-Cola, jonka atlantalainen apteekkari John Pemberton kehitti. Juoma sisälsi alun perin aitoa kokaiinia, kunnes coca myöhemmin poistettiin reseptistä. Siitä huolimatta cocaa käytetään yhä piristeenä Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen parissa.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa minulle?

Tämä on hyvin henkilökohtainen kysymys. Päätös käyttää tietynlaisia päihteitä on aina yksilön oma.

Kun kannabis tekee tuloaan urheilun maailmaan, tästä aiheesta tullaan todennäköisesti keskustelemaan jatkossa huomattavasti enemmän. Kestävyyden tukemisen lisäksi päihteitä käytetään myös piristämään sitä, mitä usein kutsutaan ”luovuudeksi”. Luovuus voi puolestaan auttaa näkemään ongelman uudesta näkökulmasta.

Tämä johtuu siitä, että monet ”mieltä muuttaviksi” kuvatut aineet todella muuttavat sitä, miten aivot toimivat. Psykoaktiiviset aineet voivat muokata ajantajua: sekä tapahtumien järjestys että ajan kulumisen tunne hämärtyvät. Myös syy–seuraussuhteet voivat mennä sekaisin, ja aiemmin huomaamatta jääneet loogiset lopputulokset saattavat jopa esiintyä rinnakkain. Moni käyttää tällaisia aineita myös lievittääkseen itsetietoisuutta, joka voi estää puhetta, toimintaa tai tekemistä.
Biokemiallisesti kyse on siitä, että aivot käynnistävät hermosolujen laaja-alaista aktivoitumista, mikä tuottaa kehoon ja aivoihin palautetta ja erilaisia tuntemuksia. Esimerkiksi aineet, jotka vapauttavat elimistöön suuria määriä dopamiinia, muuttavat kirjaimellisesti sitä kemiallista ”seosta”, joka vaikuttaa aivojen toimintaan.

Vaikka tällaisia aineita voidaan käyttää myös myönteisiksi koettuihin luoviin tarkoituksiin, raja on aina häilyvä. Riippuvuus – erityisesti kokaiinin ja amfetamiinin kaltaisiin aineisiin – on ollut monien julkisuuden henkilöiden varjopuoli, kun he ovat kokeilleet päihteitä menestyksen vauhdittamiseksi.

Todellisuudessa aineellinen menestys on useimmiten harjoittelun, sinnikkyyden ja kurinalaisuuden tulosta. Suorituskyvyn parantamiseen päihteitä käyttävät eivät välttämättä ole ”laiskoja”. Eivätkä he ole onnistuneet ”vain siksi”, että käyttävät päihteitä. Kerro se vaikka triathlonisteille, jotka käyttävät kannabista kestävyyden tukemiseen. Silti rajan vetäminen elämänlaadun parantamisen ja tuhoisan käytön välille on monille vaikeaa.

Lopulta on tärkeämpää olla varovainen kuin katua. Emme suosittele laittomien huumeiden käyttöä, mutta aikuiset tekevät omat päätöksensä. Tässä tilanteessa tieto on avainasemassa – jotta päätökset voi tehdä mahdollisimman perustellusti.

Steven Voser

Steven Voser on itsenäinen kannabisjournalisti, jolla on yli kuuden vuoden kokemus kirjoittamisesta kaikesta kannabikseen liittyvästä: miten sitä kasvatetaan, miten siitä saa parhaan irti sekä millainen on alan nopeasti kasvava liiketoiminta ja sitä ympäröivä hämärä oikeudellinen kenttä.

Lue koko esittely