Mitä eroa on kovilla ja pehmeillä huumeilla?

“Kova” ja “mieto” ovat melko epämääräisiä nimityksiä, joilla eri huumeita yritetään erotella toisistaan esimerkiksi koettujen terveyshaittojen, riippuvuuspotentiaalin, päihtymystilan ja muiden vaikutusten perusteella. Mutta auttavatko nämä termit oikeasti ymmärtämään, miten eri aineet vaikuttavat terveyteemme? Jatka lukemista ja ota selvää.

Kovien ja mietojen huumeiden luokittelu

Olipa kyse yleisöstä, mediasta, tiedeyhteisöstä tai jopa viranomaisista, puhe "kovista" ja "miedoista" huumeista nousee esiin jatkuvasti. Vaikka moni ajattelee tietävänsä, mitä termeillä tarkoitetaan, selkeän ja yksiselitteisen rajan vetäminen niiden välille ei olekaan niin helppoa.

Itse asiassa edes kansainväliset terveysluokitukset, kuten International Classification of Diseases (ICD) tai Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM), eivät tee tarkkaa jakoa koviin ja mietoihin huumeisiin. Harvoja tahoja, joka määrittelee eron selkeämmin, on Alankomaiden hallitus, joka käyttää käsitteitä "kova" ja "mieto" huumelainsäädännössään (lainsäädäntö).

Silti useimmat kokevat ymmärtävänsä ainakin suurin piirtein, mitä pidetään kovana tai mietona huumeena, vaikka virallisia määritelmiä ei ole. Alla tarkastelemme lähemmin, mikä kovat ja miedot huumeet erottaa toisistaan, ja pohdimme samalla huumeluokitusten toimivuutta ylipäätään.

Mitä ovat kovat huumeet?

Jos kysyt joltain, tietääkö hän, mitä “kova huume” tarkoittaa, vastaus on usein varma nyökkäys. Vuosien ajan sekä viranomaiset että media ovat ruokkineet käsitystä siitä, että kovat huumeet ovat voimakkaampia, koukuttavampia ja vaarallisempia kuin niin sanotut miedot huumeet. Todellisuudessa jako koviin ja mietoihin liittyy kuitenkin ennen kaikkea siihen, kuinka suuri riski aineella on aiheuttaa fyysistä haittaa sekä riippuvuutta tai riippuvuuden kehittymistä käyttäjille.

Vaikka kova/mieto-luokittelua pidetään yhä useammin vanhentuneena, sitä käytetään valitettavasti edelleen ympäri maailmaa.

Esimerkkejä kovista huumeista

• Kokaiini ja crack
• Heroini ja oopiumi
• Kristallimetamfetamiini ja amfetamiinit
• PCP
• Ketamiini
• Opioidit, bentsodiatsepiinit ja muut reseptilääkkeet
• Ekstaasi
• Alkoholi ja tupakka
• LSD ja taikasienet (monissa laeissa luokitellaan koviksi, vaikka monet pitävät sitä perusteettomana)

Mitä ovat miedot huumeet?

Siinä missä kovia huumeita pidetään erittäin vahvoina, vaarallisina ja riippuvuutta aiheuttavina, pehmeät huumeet nähdään yleensä selvästi vähemmän haitallisina. Yleisesti pehmeiksi aineiksi mielletään sellaiset, joiden riski aiheuttaa fyysistä haittaa, riippuvuutta tai addiktiota on verrattain pieni. Alankomaiden opiumlaissa mainitaan erikseen joitakin pehmeiksi luokiteltuja aineita (etenkin kannabis sekä unilääkkeet ja rauhoittavat), mutta se, mitä kaikkea pehmeillä huumeilla tarkoitetaan, vaihtelee suuresti eri puolilla maailmaa.

Esimerkkejä pehmeistä huumeista

• Kannabis ja kannabistuotteet
• Unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet (Alankomaissa)

Luonnolliset ja synteettiset huumeet

Aivan kuten monilla on vahvat mielipiteet siitä, mikä lasketaan kovaksi tai miedoksi huumeeksi, yhtä moni ajattelee myös, että se, onko aine luonnollinen vai synteettinen, kertoo jotain sen mahdollisista haitoista. Jos se kerran kasvaa maasta, sen täytyy olla ok – vai mitä?

Valitettavasti “luonnollinen = turvallinen” on heikko lähtökohta. Kokaiini ja oopiumi (sekä niiden eri muodot ja johdannaiset) ovat molemmat luonnosta peräisin: kokapensaasta ja unikkokasvista.

Silti kummallakin on suuri riippuvuuspotentiaali, ja suurina annoksina ne voivat olla hengenvaarallisia. Myös alkoholi ja tupakka ovat (yllätys, yllätys) kovia huumeita, vaikka nekin valmistetaan täysin luonnollisista raaka-aineista. Kuten myöhemmin käymme läpi, käsitteet kuten kova, mieto, luonnollinen ja synteettinen eivät oikeastaan ole kovin toimivia tapoja luokitella aineita tai arvioida niiden turvallisuutta ja terveysvaikutuksia.

Kovien ja mietojen huumeiden ero

Sen lisäksi, että huumeisiin liittyy haittojen ja riippuvuuden riski, ne eroavat toisistaan myös sen mukaan, miten niitä käytetään, millaisia vaikutuksia ne aiheuttavat, millainen lainsäädäntö säätelee tai kieltää niiden käytön ja myynnin sekä kuinka helposti niitä on saatavilla.

Tätä taustaa vasten tarkastellaan tarkemmin joitakin kovien ja pehmeiden huumeiden välisiä eroja. On hyvä muistaa, ettei jaottelu ole ehdoton, vaan kyse on pikemminkin yleisluonteisesta tavasta hahmottaa eri aineiden välisiä eroja.

Käyttötapa

Koska kovat huumeet mielletään haitallisemmiksi, niiden käyttöä ajatellaan usein hyvin erilaiseksi kuin niin sanottujen pehmeiden huumeiden. Monet verkosta löytyvät lähteet sekä mielipidemittaukset viittaavat siihen, että ihmiset uskovat kovien huumeiden käytön olevan useammin runsasta, hallitsematonta ja väärinkäytön riskiltään suurempaa kuin pehmeiden huumeiden.

Kun kannabiksen käyttö tulee mieleen, moni kuvittelee esimerkiksi jonkun polttelevan rennosti jointtia – kotona television ääressä tai kavereiden kanssa juhlissa. Sen sijaan kovien huumeiden, kuten kokaiinin tai metamfetamiinin, käyttö yhdistetään usein pitkiin ja kontrollin karkaaviin putkiin, jotka venyvät helposti seuraavaan päivään (tai useiksi päiviksi).

Eri aineiden käyttötavat vaihtelevat toki paljon, mutta ero ei aina selity sillä, luokitellaanko aine koviin vai pehmeisiin. On hyvä muistaa, että eri päihteet vetoavat eri ihmisiin – ja niiden ympärille syntyy omat kulttuurinsa. Kannabiskulttuuri on esimerkiksi aivan erilaista kuin alkoholiin, kokaiiniin tai bilehuumeisiin kuten amfetamiiniin ja ekstaasiin liittyvä kulttuuri.

Vaikutukset

Yleisesti ajatellaan, että niin sanotuilla kovilla huumeilla on pehmeitä huumeita voimakkaammat ja tajuntaa enemmän muokkaavat vaikutukset. Tämäkin on kuitenkin harhakäsitys.

Esimerkiksi monet kovat huumeet aiheuttavat verrattain lieviä vaikutuksia. Tupakka on sekä erittäin myrkyllinen että vahvasti riippuvuutta aiheuttava aine, mutta sen vaikutuksia pidetään silti melko mietoina. Kannabis taas voi aiheuttaa selvästi voimakkaampia, mieltä ja aistimuksia muuttavia vaikutuksia, mutta joissain maissa ja instituutioissa se luokitellaan silti pehmeäksi huumeeksi.

Laillisuus

Monissa länsimaissa huumausainelainsäädäntö tekee eron niin sanottujen kovien ja pehmeiden aineiden välillä. Useimmiten pehmeiden huumeiden käyttöön tai hallussapitoon sovelletaan lievempiä sääntöjä kuin kovien huumeiden kohdalla.

Edellistä esimerkkiä jatkaen Alankomaissa raja vedetään varsin selkeästi: pehmeisiin huumeisiin luetaan esimerkiksi kannabis, unilääkkeet ja rauhoittavat, kun taas koviin huumeisiin kuuluvat muun muassa kokaiini, heroiini, LSD, taikasienet, ekstaasi sekä reseptillä saatavat opiaatit ja bentsodiatsepiinit. Alankomaiden niin sanotun sallivuuspolitiikan (gedoogbeleid) puitteissa coffeeshopeissa myytävää, käytettävää ja pieniä määriä hallussa pidettävää kannabista siedetään eikä siitä yleensä rangaista, vaikka kannabis on yhä Alankomaiden lain mukaan laiton aine.

Saatavuus

Kun huumekulttuuriin liittyvät asenteet muuttuvat, yhä useammat maat eri puolilla maailmaa ovat alkaneet päivittää linjauksiaan mietojen huumeiden suhteen ja sallia tai ainakin sietää niiden käyttöä, kuten:

• Uruguay, jossa kannabiksen käyttö on dekriminalisoitu kokonaan ja rekisteröidyt kansalaiset voivat ostaa sitä apteekeista.

• Kanada, jossa aikuisten kannabiksen käyttö on laillistettu täysin.

• Yhdysvallat, jossa 19 osavaltiota (ja määrä kasvaa) on laillistanut kannabiksen viihdekäytön, ja monissa muissa se on sallittu lääkekäytössä.

• Meksiko, jossa on nyt sallittua pitää hallussa pieniä määriä kannabista.

Mitä ovat porttihuumeet?

Porttihuumeilla tarkoitetaan aineita, joiden katsotaan lisäävän todennäköisyyttä siirtyä myöhemmin ”kovempiin” ja riskialttiimpiin huumeisiin. Yleisimmin porttihuumekeskustelussa esiin nousee kolme ainetta: alkoholi, nikotiini ja marihuana. Kaksi ensimmäistä mainitaan tässä yhteydessä usein perustellusti, mutta monien mielestä kannabista ei pitäisi leimata porttihuumeeksi. Yhdysvaltain oikeusministeriön alainen National Institute of Justice kävi vuonna 2018 läpi 23 vertaisarvioitua ihmis- ja eläintutkimusta, joissa tarkasteltiin marihuanan käytön yhteyttä myöhempään kovempien huumeiden käyttöön. Katsauksen johtopäätös oli, että ”tällä hetkellä ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että kannabiksen käyttö aiheuttaisi myöhemmän kovempien laittomien huumeiden käytön”^[3].

Pitäisikö huumeita luokitella näin?

Huumeiden jakaminen ”koviin” ja ”pehmeisiin” ei ole läheskään ihanteellinen tapa hahmottaa päihteitä. Kuten tässä artikkelissa todettiin ja kuten eräässä vuonna 2017 American Journal of Drug and Alcohol Abuse -lehdessä julkaistussa tieteellisessä katsauksessa käsiteltiin, tällainen luokittelu nojaa usein enemmän siihen, millaisina me itse eri aineet koemme, kuin niiden todellisiin vaikutuksiin terveyteemme. Alkoholi ja savukkeet ovat tästä osuvia esimerkkejä: käytännössä ne täyttävät monella mittarilla ”kovien” huumeiden tunnusmerkit, mutta ovat silti syvälle juurtuneita ja laajasti hyväksyttyjä länsimaisessa kulttuurissa. Sen sijaan LSD ja psilosybiini ovat hyviä esimerkkejä aineista, joita joissain paikoissa pidetään ”kovina”, vaikka niihin liittyy vain vähän terveysriskejä ja niiden riippuvuuspotentiaali on matala.

Steven Voser

Steven Voser on itsenäinen kannabisjournalisti, jolla on yli kuuden vuoden kokemus kirjoittamisesta kaikesta kannabikseen liittyvästä: miten sitä kasvatetaan, miten siitä saa parhaan irti sekä millainen on alan nopeasti kasvava liiketoiminta ja sitä ympäröivä hämärä oikeudellinen kenttä.

Lue koko esittely