MDMA:n aiheuttama leuan puristelu: mitä se on ja miten sen saa loppumaan

Tervetuloa tunnille, reivilääketiede 101: tämän päivän aiheina ovat trismus, bruksismi, kserostomia ja karies. Ennen kuin alat miettiä: ”Mitä tekemistä Britannian EU-erolla tai astrologialla on reivien kanssa?” – kyse on vain hienoista termeistä sanoille ”kuiva suu” ja ”leukojen puristelu”. Ja jos olet 12-vuotias tai pohjoiskorealainen, joka sai juuri netin käyttöönsä, saatat ihmetellä: ”Hetkinen, mitä ihmettä kuiva suu ja leukojen puristelu liittyvät reiveihin? Ja mitä ihmettä ‘reivi’ edes tarkoittaa?”. Jatka lukemista, niin opit pari asiaa juhlimisesta – ja vastuullisesta juhlimisesta.

Molly tykkää tanssia

Ravekulttuuri on ollut sosiaalinen ilmiö jo reilut 30 vuotta. 1980-luvulla Yhdysvalloissa syntyi house-musiikki, ja kun soundi alkoi kerätä vauhtia ja levitä Atlantin yli, sen ympärille muotoutui vähitellen rave-alakulttuuri – tai oikeammin vastakulttuuri. Elektroninen tanssimusiikki levisi 90-luvulla halki Euroopan, ja siinä missä uskollinen koira seuraa omistajaansa, MDMA kulki alusta asti tiiviisti tämän skenen mukana.

3,4-metyleenidioksimetamfetamiini, joka tunnetaan yleisemmin ekstaasina, ei todellakaan ole uusi tulokas. Aine löydettiin jo vuonna 1914, ja löydön teki saksalainen lääkeyhtiö Merck. Se patentoitiin, mutta löydön ja 1960-luvun väliltä lääkkeestä löytyy yllättävän vähän mainintoja. Hippiajan kulta-aikoina Alexander Shulgin nosti sen uudelleen esiin. Vaikka MDMA:ta kokeiltiin lyhyesti myös psykoterapiassa, sen suosio räjähti vasta silloin, kun se löysi tiensä kaduille 1970- ja 1980-luvuilla.

MDMA:n vaikutukset näyttivät osuvan täydellisesti siihen, mitä bilekansa juhlimiselta haki. Erityisesti lähes pakonomainen tarve tanssia sekä voimakas avoimuuden ja yhteyden tunne ympäristöön olivat niitä fiiliksiä, jotka veivät nuoret käyttäjät mukanaan. Oli miten oli, on hyvin todennäköistä, että MDMA myös muovasi ja kiihdytti rave-skenen kehitystä siihen, mitä se on tänä päivänä. Ja vaikka sammumaton halu tanssia ja halata tuntemattomia voi kuulostaa hauskalta, yksi vähemmän toivottu sivuvaikutus ansaitsee oman huomionsa – leuan jännittäminen ja hampaiden pureminen yhteen (bruksismi).

LEUANLUKKO

Kun MDMA on nautittu, se käynnistää elimistössä hormonaalisia reaktioita: keho alkaa vapauttaa erilaisia välittäjäaineita ja hormoneja. Näistä tunnetuin on serotoniini, joka tuo euforian ja hyvän olon. Lisäksi vapautuu pienemmässä määrin dopamiinia sekä noradrenaliinia (ja siihen liittyviä stressivälittäjiä). Juuri nämä jälkimmäiset yhdistetään usein pakonomaiseen leuan kiristelyyn ja hampaiden puremiseen yhteen – vaikka siitä, selittääkö se ilmiön yksinään, voidaan kiistellä. Kysy keneltä tahansa kokeneelta reivaajalta päivästä bileiden jälkeen, ja saat todennäköisesti kuulla kipeästä leuasta, poskien sisäpinnan haavaumista ja arasta kielestä – heti sen jälkeen, kun on kuvattu myös tunnetta tyhjyydestä ja merkityksettömyydestä.

Voiko tämän ikävän tuntemuksen välttää? Onneksi voi – mutta kyse ei ole mistään pikakorjauksesta. Vaikka monet bilettäjät ovat kokeneet leuan jumiutumisen, kaikki eivät. Tämä viittaa yleensä muutamaan asiaan: annostukseen sekä siihen, millä tasolla magnesium on omassa kehossa valmiiksi.

Magnesiumin puutosta ei ole aina helppo tunnistaa, mutta siihen on helppo ajautua – varsinkin länsimaisella ruokavaliolla. Hyviä magnesiumin lähteitä ovat esimerkiksi mantelit, kurpitsansiemenet, cashewpähkinät, pinaatti, mustapavut, seesaminsiemenet, avokado, tumma suklaa ja banaanit. Pelkkä listan silmäily kertoo, ettei näitä syödä monessa arjessa kovin säännöllisesti. Toisessa vaakakupissa ovat taas ruoat ja juomat, jotka voivat laskea magnesiumtasoja: runsaasti raffinoitua sokeria sisältävät tuotteet (kuten limsat ja makeiset), kofeiinipitoiset juomat sekä alkoholi. Nämä kaikki voivat lisätä magnesiumin poistumista elimistöstä – silloinkin, kun ylimäärää ei ole lainkaan.

Magnesium on elimistölle välttämätön kivennäisaine. Se vaikuttaa mielialaan, ruoansulatukseen ja hermoston toimintaan – ja juuri hermoston tasapaino on oleellinen, jos haluat välttää leukalukon ja leuan kramppailun. Magnesium ei siis liity vain tähän yhteen ”bileongelmaan”, vaan sen riittävä saanti kannattaa pitää mielessä muutenkin: puute voi näkyä esimerkiksi muistiongelmina, väsymyksenä, yleisinä lihaskramppeina ja jopa ahdistuksena tai masentuneisuutena.

Sen huomaa tavasta, jolla käytän leukaa – olen rollaava mies, ei aikaa jutella

Bruksismi on hienompi lääketieteellinen nimitys sille, mitä vanhemmat sukupolvet kutsuvat leukalukoksi tai hampaiden narskutteluksi. Leukalihakset alkavat kramppailla, ja ihminen huomaa huomaamattaan painavansa suuta yhteen: leuka kiristyy ja hampaat jauhavat vastakkain. Kuten aiemmin mainittiin – jos elimistössä on magnesiumin puutetta, bruksismi iskee todennäköisemmin MDMA:n vaikutuksen alaisena. Looginen ratkaisu kuulostaa selvältä: ota magnesiumlisää. Mutta asia ei ole ihan niin suoraviivainen.

Magnesiumlisät ovat ehdottomasti askel oikeaan suuntaan, mutta oleellista on myös se, miten niitä käytetään ja minkälaista magnesiumia valitaan. Jos nappaat annoksen samana päivänä, kun olet lähdössä bilettämään Mollyn kanssa, vaikutus jää hyvin todennäköisesti olemattomaksi. Lisäravinne toimii parhaiten säännöllisesti käytettynä – eli kun otat siitä rutiinin. Tästä kannattaa keskustella lääkärin kanssa, jos harkitset asiaa. Magnesiumin lisäkäyttöä ei yleensä pidetä vaarallisena, mutta järkevät käytännöt on silti hyvä varmistaa ammattilaiselta. Yleisohjeena moni ottaa magnesiumin iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Magnesiumia on tarjolla monessa muodossa ja pakkauksessa. Vaikutukset vaihtelevat: osa toimii hyvin, osa tuskin lainkaan, ja jotkin voivat aiheuttaa ei-toivottuja sivuvaikutuksia, kuten löysää vatsaa. Heh… löysä vatsa. MDMA-käyttäjälle olennaista on valita muoto, joka imeytyy mahdollisimman hyvin.

katso natural 5-htp

Tähän kategoriaan osuvat magnesiumglysinaatti ja magnesiumlysinaatti. Näissä magnesium on kelatoitu (sidottu) välttämättömään aminohappoon – glysiniin tai lysiiniin. Kelatoitu magnesium tarkoittaa, että magnesiumatomit ovat muodostaneet kemiallisen sidoksen tyypillisesti orgaaniseen yhdisteeseen, jossa on ligandi. Mitä ligandi tarkalleen on, ei ole tässä kohtaa tärkeintä. Olennaista on se, että yllä mainitut muodot tarjoavat hyvin hyödynnettävää magnesiumia ja lisäksi aminohappoja, joilla voi olla rauhoittavia ja antiviraalisia ominaisuuksia.

Muita harkinnan arvoisia vaihtoehtoja ovat magnesiumkloridi, -sulfaatti, -malaatti ja -tauraatti. Ne voivat tukea myös sydäntä ja ruoansulatusta. Niiden biologinen hyötyosuus vaihtelee, ja ne voivat olla joissain tapauksissa erittäin hyviä – jopa erinomaisia – korvaajia. Vältä magnesiumhiivakelaattia, magnesiumaspartaattia, magnesiumpidolaattia, magnesiumhydroksidia, magnesiumoksidia, magnesiumglyserofosfaattia ja magnesiumlaktaattia, sillä ne imeytyvät elimistöön yleensä heikosti.

Magnesium on varmasti terveellisin tapa lähestyä tätä ongelmaa, mutta käytännön keinoja on muitakin. Esimerkiksi purukumin pureskelu tai jonkinlainen purulelu – jopa tutti – voi helpottaa suun sisäpuolista rasitusta ja vähentää leukojen jännitystä. Myös vitamiinien täydentäminen on usein järkevää, ja nesteytyksestä huolehtiminen on tärkeää. Seuraa kuitenkin, kuinka paljon vettä juot: ekstaasin tiedetään lisäävän antidiureettisen hormonin (ADH) eritystä ja nostavan kehon lämpötilaa. Kun tähän yhdistää kuumat klubit, on helppo juoda liikaa. Tämä voi pahimmillaan altistaa munuaisvaurioille.

On olemassa myös tekniikka, jossa painat kielen etuylähampaiden sisäpintaa vasten – sen pitäisi helpottaa suun avaamista, jos ongelmana on pelkkä jännitys. Tässä tapauksessa kieli voi tosin ottaa osumaa sivuvaikutuksena.

Ja jos mikään ei auta… no, kokeile sitten vain ottaa vähemmän, ahne eläin.

Älä sivuuta sitä

On helppo ajatella, että tilapäinen leukalukko tai hampaiden yhteen pureminen (bruksismi) on pikkujuttu verrattuna maksa- tai munuaisvaurioon – jotka nekin voivat olla MDMA:n käytön haittavaikutuksia. Aluksi se saattaa olla vain huvittava bilemuisto, jolle naureskellaan kavereiden kanssa. Jos MDMA:n käyttö kuitenkin jatkuu säännöllisenä eikä ongelmaan puututa, seuraukset voivat olla ikävät: leuan lihakset rasittuvat, kariesta alkaa kehittyä ja hampaat voivat jopa halkeilla.

Tilannetta hankaloittaa se, että hoito voi olla mutkikkaampaa, koska MDMA ei sovi hyvin yhteen adrenaliinipohjaisten puudutteiden ja joidenkin leuan lihasrasitusta hoitavien lääkkeiden kanssa.

Juhli siis turvallisesti – ja muista magnesiumlisä.

Adam Parsons

Adam Parsons on Zamnesian pitkäaikainen työntekijä sekä kokenut kannabisjournalisti, copywriter ja kirjailija. Hän käsittelee laajaa aihekirjoa CBD:stä psykedeelisiin ja kaikkea siltä väliltä, ja tuottaa blogitekstejä ja oppaita sekä tutustuu jatkuvasti laajenevaan tuotevalikoimaan.

Lue koko esittely