Mitä ovat F1-, F2- ja F3-kannabiksen siemenet?
Kannabiksen kasvatuksen maailmassa vilisee termejä – ja jalostuksessa niitä on vielä enemmän. Tässä artikkelissa pureudumme käsitteisiin kuten F1, F2, F3, polyhybridit ja takaisinristeytys sekä kysymme: ”Miten jalostat oman kannabislajikkeesi?”
Uusien kannabislajikkeiden jalostus on aivan eri peliä kuin kasvatus. Se voi viedä vuosia huolellista työtä ja vaatii valtavasti asiantuntemusta, joten kyseessä on kiehtova, joskin monelle myös haastava, kokonaisuus. Tässä artikkelissa käymme läpi keskeisiä käsitteitä, jotka liittyvät kannabiksen lajikkeiden jalostamiseen ja uusien lajikkeiden stabilointiin. Artikkelin lopussa ymmärrät selkeästi muun muassa, mitä eroa on F1-, F2- ja F3-kannabiksen siemenillä sekä muilla tärkeillä termeillä.
Genetiikan perusteet

Genetiikkaan liittyviä termejä vilahtelee kannabiksesta puhuttaessa jatkuvasti – mutta mitä ne oikeasti tarkoittavat? Kun ostat kannabiksen siemenet ja kasvatat niitä, et yleensä tarvitse syvällistä perehtymistä kannabisgenetiikkaan. Useimmiten riittää, että tunnet valitsemasi lajikkeen perusasiat.
Jos taas haluat sukeltaa jalostamisen maailmaan, tietyt perusperiaatteet on pakko ymmärtää, jotta projekti lähtee rullaamaan ja pysyy hallinnassa. Toki voit vain pölyttää naaraskasvit ja katsoa, mitä syntyy, mutta ilman edes pientä tietopohjaa et pysty ohjaamaan lopputulosta – etkä varmistamaan niitä onnistumisia, joita jalostamisesta voi parhaimmillaan seurata.
Mitä ovat F1-, F2- ja F3-valinnat?
Kun selaat kannabikseen liittyvää sisältöä, vastaan voi tulla lause kuten: ”Tämä lajike on F1-sukupolven jälkeläinen…”. Kuulostaa vakuuttavalta, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Kannabiksen jalostuksessa eri sukupolvia merkitään nimillä F1, F2, F3 ja niin edelleen. Jokainen seuraava numero tarkoittaa seuraavaa sukupolvea – ja samalla askelta kauemmas puhtaasta, vakaasta emolajikkeesta.
Kirjain ”F” tulee sanasta ”filius”, joka on latinaa ja tarkoittaa ”poikaa”. Käytännössä moni kuitenkin tavoittelee lopulta THC:ta tuottavia ”tytärkasveja”. Kun sukupolvia kertyy, valitut ominaisuudet eli fenotyypit vakiintuvat yhä paremmin, kunnes lopulta jokainen tuotettu siemen ilmentää ennustettavaa ja luotettavaa fenotyyppiä.
Näin luodaan uusia kannabislajikkeita

Uuden kannabislajikkeen kehittäminen voi olla niinkin yksinkertaista kuin kahden lajikkeen risteyttäminen ja lopputuloksen katsominen. Jos kuitenkin jäät siihen, saat todennäköisesti vain yhden sukupolven tietynlaista ”lajiketta”. Kun tavoitteena on vakautettu lajike eli niin sanottu cultivar, joka toistaa ominaisuutensa sukupolvesta toiseen, kasveja on risteytettävä ja takaisinristeytettävä huolellisesti, kunnes halutut piirteet vakiintuvat. Seuraavaksi käymme läpi prosessin perusasiat ja sen, mitä sinun on hyvä tietää ennen aloittamista.
F1
Kun kahta lajiketta risteytetään, syntyvää ensimmäistä jälkeläissukupolvea kutsutaan nimellä F1. Nämä kasvit perivät noin puolet geeneistään kummaltakin vanhemmalta, joten lopputulos osuu usein hyvin lähelle sitä, mitä jalostaja tavoittelee. Esimerkiksi jos toisella emolajikkeella on dominoivat geenit (AA) ja toisella resessiiviset (aa), F1-jälkeläisten genotyyppi on Aa. Tällöin ne ilmentävät ominaisuuksia, joissa yhdistyvät molempien vanhempien piirteet.
F1-sukupolvi on yleensä jo lähellä tavoitelajiketta, mutta se ei vielä ole varsinainen päätepiste. Vaikka F1-yksilöt voivat näyttää keskenään hyvin samanlaisilta, pinnan alla on silti runsaasti geneettistä vaihtelua, joka voi tulla esiin vasta seuraavassa sukupolvessa.
F2
Seuraavaksi risteytetään kaksi F1-kasvia keskenään. Tällöin huomaat, etteivät kaikki jälkeläiset enää ole Aa-genotyyppiä. Tässä kasvilinjassa dominoiva alleeli (A) alkaa nousta uudelleen esiin, ja sitä näkyy yli puolessa jälkeläisistä.
Jos sinulla olisi esimerkiksi neljä kasvia, kaksi olisi AA, yksi Aa ja yksi aa. Niinpä F2-sukupolvessa vain 25 % kasveista ilmentää todella haluttua fenotyyppiä. Dominoivia alleeleja (geenejä) pidetään dominoivina, koska ne todennäköisemmin ilmestyvät jälkeläisiin kuin resessiiviset. Jos asiaan ei puututa, F2-kasvit lisääntyvät keskenään ja ajan myötä lopputulos alkaa pitkälti muistuttaa taas sitä dominoivaa vanhempaa, josta aloitit – samalla resessiiviset geenit karsiutuvat vähitellen pois.
Mitä tälle voi tehdä?
F3
Kolmannessa sukupolvessa vakauttaminen alkaa (mutta ei vielä pääty). AA-genetiikkaa kantavia kasveja ei kannata käyttää, koska ne tuovat jälkeläisiin vain dominoivia geenejä ja käytännössä syrjäyttävät resessiiviset. Sen sijaan kannattaa risteyttää Aa- ja aa-yksilö. Tällöin jälkeläisistä noin 50% on Aa ja 50% aa — huomattavasti lähempänä tavoitetta. Jos risteytät kaksi Aa-yksilöä keskenään, toistat samaa kuin kahden F1:n risteytyksessä, jolloin jälkeläisissä korostuvat AA-yksilöt. Siksi mukaan pitää tuoda kasvi, jolla on pelkät resessiiviset geenit.
Käytännössä et voi “nähdä” tarkalleen, mitkä geenit kasveilla on, mutta voit tarkkailla niiden ominaisuuksia ja päätellä genetiikkaa niiden perusteella. Jos tavoitteena on esimerkiksi lyhyt kasvu ja korkea sato, risteytä keskenään vain ne kasvit, joissa nämä piirteet näkyvät, ja karsi loput pois.
Kolme sukupolvea ei ole vakauttamisen päätepiste. Voit jatkaa risteyttämistä vielä useiden sukupolvien ajan (esimerkiksi F4- ja F5-polviin), jos haluat kehittää aidosti vakaan lajikkeen.
IBL-lajikkeet

IBL tulee sanoista “inbred line” eli sisäsiitoslinja, ja tässä vaiheessa lajiketta voidaan jo pitää vakaana. Tähän pisteeseen pyritään, kun jalostat F1-, F2-, F3-sukupolvia ja siitä eteenpäin. Kun risteytät kaksi IBL-linjaa keskenään, voit odottaa, että jokainen jälkeläinen ilmentää samaa fenotyyppiä. Jos näin ei käy, risteytä lisää!
IBL-linjan rakentaminen voi kestää vuosia, riippuen siitä, kuinka monta sukupolvea tarvitaan. Jos suhtaudut jalostukseen tosissasi, varaudu siis pitkään projektiin. Maailman parasta uutta lajiketta ei synny yhdessä kasvatuskierrossa.
Kaupallisille kasvattajille IBL-linjat ovat lopullinen tavoite. Näistä Kannabiksen siemenet tuottavat keskenään hyvin samankaltaisia ja luotettavia kasveja, joten niitä voidaan myydä suurella varmuudella sen suhteen, millaisia ominaisuuksia lopputulos antaa. Jos lajike ei ole vielä tässä vaiheessa, ei ole mahdollista esittää tarkkoja väitteitä siitä, millaisia kasveja siemenistä kasvaa.
Polyhybridit kannabiksen siemenet

Polyhybridit syntyvät, kun risteytetään kaksi F1-lajiketta. Muista, että F1:t ovat täynnä geneettistä monimuotoisuutta, joten kun yhdistät kaksi sellaista, lähtöaineksia on valtavasti. Lopputulosta on vaikea ennustaa, mutta parhaimmillaan tulokset voivat olla poikkeuksellisia. Toisaalta polyhybridien vakiinnuttaminen voi viedä vieläkin enemmän aikaa.
F1:sten tekemiseen verrattuna polyhybridien jalostus on selvästi suurempi uhkapeli. Silti monet kasvattajat lähtevät tälle tielle selkeä tavoite mielessään — vain sillä erolla, että odottamattomien tulosten kirjo on huomattavasti laajempi.
S1-kannabiksen siemenet
S1-kannabiksen siemenet syntyvät, kun lajiketta jalostetaan sen omalla genetiikalla – tästä käytetään nimitystä “selfing”. Kyse ei ole vain kahden saman lajikkeen yksilön risteyttämisestä, vaan kirjaimellisesti yhden ja saman kasvin jalostamisesta itsensä kanssa.
Tämä tehdään altistamalla emikasvi stressille, jolloin se muuttuu hermafrodiitiksi ja kehittää sekä hede- että emielimet, jotka ovat lisääntymiskykyisiä. Tämän jälkeen kasvi pystyy pölyttämään itsensä ja tuottamaan siemeniä.
Mitä on geneettinen takaisinristeytys?
Takaisinristeytystä käytetään, kun lajikkeeseen halutaan tuoda jokin toivottu ominaisuus tai karsia siitä pois ei-toivottu piirre.
Oletetaan, että pidät kasvista sen korkean THC-tuoton takia, mutta samalla sen tuholaisenkestävyys on heikko. Tällöin voit risteyttää sen toisen kasvin kanssa, jolla on hyvä tuholaisenkestävyys. Jos kaikki menee hyvin, syntyvällä F1-sukupolvella on parempi tuholaisenkestävyys, mutta THC-tuotto voi jäädä vaatimattomammaksi. Tätä voi korjata takaisinristeyttämällä F1:n kloonin kanssa siitä vanhemmasta, jolla on korkea THC-tuotto — näin jälkeläisissä yhdistyvät korkea THC-tuotto ja parempi tuholaisenkestävyys.
Käytännössä prosessi vaatii useita sukupolvia, jotta molemmat ominaisuudet saadaan maksimoitua ja vakautettua. Takaisinristeytys on jalostuksessa erittäin tärkeä menetelmä, ja sen avulla kasvattajat voivat lisätä tai poistaa tarkkoja ominaisuuksia yllättävänkin täsmällisesti.
Kannabiksen jalostus: Siinä on paljon huomioitavaa

Tämä artikkeli on vasta raapaissut pintaa kannabiksen jalostuksesta, mutta ajattele sitä johdantona monimutkaiseen ja samalla palkitsevaan maailmaan. Genetiikka on syvä ja kiehtova kokonaisuus; jos suhtaudut jalostukseen tosissasi, onnistuminen vaatii väistämättä runsaasti kokeilua ja erehdystä. Jokainen jalostaja aloittaa kuitenkin jostain – toivomme, että tämä kannustaa sinua ottamaan ensimmäiset askeleet omalla kannabiksen jalostusmatkallasi.
-
4 min
5 September 2024
Indica vs. sativa: onko sillä yhä merkitystä vuonna 2026?
Jo yli 200 vuotta sitten käyttöön otetut termit "indica" ja "sativa" ovat toimineet keskeisenä tapana luokitella kannabiskasveja niiden ulkonäön ja niihin liitettyjen vaikutusten perusteella. Mutta...
-
6 min
8 March 2020
Siemenet vs. kloonit: kattava opas hyötyihin ja haittoihin
Pohditko, aloitatko kasvatuksen siemenistä vai klooneista? Tässä puolueettomassa oppaassa käydään läpi molempien vaihtoehtojen plussat ja miinukset, kerrotaan selkeästi, mitä klooni tarkoittaa,...
-
3 min
18 June 2018
Kuinka tunnistaa laadukkaat kannabiksen siemenet
Siemenet ovat elämän alku. Hyvien siementen erottaminen heikoista on ratkaisevaa, jos tavoitteena on kasvattaa laadukkaita, pihkaisia kukintoja. Tästä artikkelista opit tunnistamaan kannabiksen...
