Mitä eroa on rosinilla, resinillä ja live resinillä?

Ennen vanhaan tavallisen kannabisharrastajan ei tarvinnut tehdä muuta kuin napata kukintoa pussista ja pakata se bongiin, kun mieli teki savutteluhetkeä. Nykyään kannabiksen nautiskelu on mennyt reilusti pidemmälle. “Vakavasti” aiheeseen suhtautuvat käyttäjät hakevat nousujaan nyt uutteista , joiden vahvuus olisi saanut Woodstockin vuoden -69 pilviveikot pyörtymään. Kaikki puhuvat dabbailusta ja siitä, miten tiivisteistä—kuten rosinista, resinistä ja viime aikoina myös live resinistä—saa napakimman potkun, mutta harva todella ymmärtää, mitä eroja niiden välillä on.

Vahvat kannabistiivisteet, kuten rosin, resin ja live resin, sekä tavat joilla niitä valmistetaan, ovat tämän hetken kuumin puheenaihe kannabisalalla. Ongelma on, että innovaatioiden ja etenevän lainsäädännön mukana tulee myös runsaasti sekaannusta näiden “uusien” tiivisteiden ympärillä—etenkin niin sanottujen “kolmen R:n” kohdalla. Katsotaanpa tarkemmin rosinia, resiniä ja live resiniä: mitkä ovat niiden omat erityispiirteet ja mitä yhteistä niillä on. Loppujen lopuksi—tieto on valtaa.

Mitä resin on?

Yksinkertaisesti sanottuna hartsi on kannabiskasvin tahmea erite. Se on aromaattista nestettä, jota tuottavat trikoomit — kukkien ja lehtien pinnalla olevat pienet, karvamaiset rauhaset. Juuri tähän hartsiin keskittyy valtaosa kannabiksen vaikuttavista yhdisteistä (kannabinoidit ja terpeenit), jotka ovat sen päihdyttävien ja terapeuttisten vaikutusten taustalla.

Hartsin ajatellaan palvelevan ennen kaikkea kasvin omaa suojamekanismia — vaikka se samalla tarjoaa ihmisille runsaasti hyödynnettäviä yhdisteitä. Terpeenien uskotaan karkottavan tuholaisia niin pieniä kuin suuriakin, ja itse hartsin arvioidaan suojaavan vaikuttavia yhdisteitä UV-valon haitalliselta vaikutukselta.

Hartsi sisältää myös tärkeimmät vaikuttavat kannabinoidit, THC:n ja CBD:n, sekä kymmeniä muita, pienemmissä määrin esiintyviä kannabinoideja. Mukana olevat terpeenit — esimerkiksi yleiset linalooli ja myrseeni — muodostavat kunkin kannabis-lajikkeen tunnistettavat aromit ja maut. Lisäksi terpeenien ajatellaan nykyään vaikuttavan osaltaan myös siihen, miten monipuolisesti kannabiksen vaikutukset koetaan sekä lääkinnällisesti että viihdekäytössä.

Kaiken kaikkiaan tutkijat ovat tunnistaneet kannabiksesta useita satoja yhdisteitä, joiden uskotaan yhdessä vaikuttavan sen omaleimaisiin vaikutuksiin, makuun ja tuoksuun.

Yksi yksinkertaisimmista kannabishartsista valmistettavista tiivisteistä on hasis. Perinteisesti hasista tehdään sadonkorjuun aikaan: tahmea hartsi tarttuu käsiin, ja se pyöritellään käsin pieniksi palloiksi tai tikuiksi. Tätä tapaa käytetään edelleen laajasti esimerkiksi Afganistanissa ja Marokossa.

Vieläkin suurempia pitoisuuksia vaikuttavia yhdisteitä voidaan tuottaa kehittyneemmillä ja monivaiheisemmilla uuttomenetelmillä. Näiden erittäin tiivistettyjen kannabistuotteiden valmistus on kuitenkin huomattavasti vaativampaa kuin hasiksen tekeminen käsin hiertämällä. Yksi syy on se, että kannabiksen yhdisteet — etenkin aromaattiset terpeenit — ovat hyvin haihtuvia ja voivat tuhoutua lämmön tai muiden olosuhteiden vaikutuksesta. Tämän vuoksi myös lämpöä hyödyntävät tiivisteprosessit, kuten erittäin suosittu BHO-uuttaminen, voivat heikentää tuotteen aromia ja mahdollisesti myös sen koettua tehoa ja toimivuutta.

Mitä rosin on?

Rosin on kannabiskonsentraatti, joka nousi tunnetuksi niin sanotun “rosin tech” -menetelmän ansiosta. Siksi sanaa “rosin” käytetään toisinaan myös itse prosessista. Rosinia tehdään puristamalla ja lämmittämällä kuivattuja ja kypsytettyjä kannabiksen kukkia, jolloin kasvimassasta irtoava hartsi saadaan talteen.

Rosin tech erottuu muista uuttotavoista, kuten BHO- tai CO₂-uutosta, siinä, ettei se käytä liuottimia. Tämän vuoksi se on helppo ja turvallinen toteuttaa, eikä se vaadi erikoisvarusteita. BHO-uutos on aina riskialtis, koska siinä käsitellään erittäin helposti syttyviä ja myrkyllisiä liuottimia, jotka voivat aiheuttaa räjähdyksiä, ellei kaikkiin yksityiskohtiin suhtaudu äärimmäisen huolellisesti. CO₂-uutos on huomattavasti turvallisempi, mutta se vaatii kallista laboratoriotason laitteistoa, mikä tekee siitä useimmille kotikäyttäjille käytännössä saavuttamattoman.

Näytä tuote

Rosin tech on kasvattanut suosiotaan kannabisharrastajien keskuudessa, sillä sen voi tehdä jopa tavallisella hiusten suoristusraudalla. Vielä parempiin tuloksiin ja parempaan saantoon pääset esimerkiksi OIL Black Leaf -rosin-prässillä, jossa lämpötilaa voi säätää ja prosessin hienosäätää kohdilleen. Kannattaa silti muistaa, että lopputulos on aina raaka-aineensa mittainen: heikkolaatuisesta kukasta ei saa “taikaiskulla” ensiluokkaista uutetta.

Rosinia tehdessä kukkaan kohdistetaan painetta rosin-prässillä tai suoristusraudalla muutaman sekunnin ajan, kunnes kasvista alkaa irrota kullan sävyistä öljyä. Rosin-konsentraatti puristetaan leivinpaperille ja kerätään talteen lastalla tai vastaavalla työkalulla. Täydellisen tekniikan hiominen voi vaatia hieman harjoittelua, mutta perusidea on varsin suoraviivainen. Osa apteekeista on alkanut tarjota rosin-prässejä myös myymälässä, jotta voit tehdä rosinin omista kukoistasi saman tien paikan päällä.

Mitä on live resin?

Kuten aiemmin todettiin, perinteisissä kannabiksen uuttomenetelmissä, kuten BHO:ssa ja CO₂-uuttamisessa, on omat varjopuolensa. Sen lisäksi, että ne vaativat paljon laitteistoa ja kokeneita tekijöitä, prosessien kovakouraisuus voi heikentää lopputulosta. Erityisesti terpeenit – mutta myös kannabinoidit – voivat hajota tai vaurioitua, jolloin osa aktiivisista yhdisteistä menetetään ennen kuin tuote on valmis.

Esimerkiksi CO₂-uuttamista pidetään usein BHO:ta turvallisempana ja “puhtaampana”, mutta prosessi tuhoaa monesti merkittävän osan terpeeneistä. BHO puolestaan voi tuottaa vahvempia tiivisteitä, mutta menetelmään liittyvät myrkylliset liuottimet ja riskialttiit työvaiheet ovat aina olleet huolenaihe.

Näistä syistä kaupalliset kannabistiivisteiden valmistajat etsivät jatkuvasti uusia uuttotapoja, joilla halutut yhdisteet saadaan säilymään paremmin ja prosessista tehdään samalla tehokkaampi. Tässä kohtaa kuvaan astuu live resin. Live resin on uudempi kannabisuute, jossa kukinnot pakastetaan kryogeenisesti heti sadonkorjuun jälkeen – ennen kuin ne ehtivät kuivua ja kypsyä.

Toisin kuin monissa muissa uuttomenetelmissä, live resin säilyttää valtaosan aktiivisista yhdisteistä. Lopputuloksena syntyy tiivisteitä, joissa on täyteläisempi tuoksu, korkeampi vahvuus ja suurempi terapeuttinen potentiaali. Lisäksi, koska live resin valmistetaan tuoreeltaan korjatuista kasveista, erillistä kuivausta ja kypsytystä ei tarvita.

Haittapuolena on se, että kannabiksen kryogeeninen pakastaminen subkriittiseen -180 °C lämpötilaan vaatii erikoiskoneistoa ja laboratoriovälineitä. Siksi menetelmä on erittäin kallis – usein jopa CO₂-uuttamista kalliimpi. Siitä huolimatta live resiniä pidetään tällä hetkellä yhtenä puhtaimmista saatavilla olevista uuttomenetelmistä.

Resin, rosin ja live resin: mitkä ovat tärkeimmät erot?

Nyt kun tiedämme, mikä erottaa resinin, rosinin ja live resinin toisistaan, voidaan erot tiivistää näin:

• Resin on tahmea hartsi, jota löytyy kannabiskasvin kukinnoista ja lehdistä. Se on käytännössä kasvin “hyvä osa”, sillä siihen kertyvät tärkeimmät vaikuttavat yhdisteet. Resiniä voi kerätä tuoreista kasveista käsin ja tehdä siitä käsin hierottua hasista, tai sitä voi irrottaa kuivatuista kasveista — tällöin puhutaan kiefistä.

• Rosin syntyy, kun kuivattuja ja kypsytettyjä kannabiksen kukintoja puristetaan lämmön ja paineen avulla niin sanotulla “rosin tech” -menetelmällä. Prosessi on yksinkertainen ja yksi harvoista turvallisista uuttotavoista, joita voi tehdä kotona. Et tarvitse kallista laitteistoa tai myrkyllisiä liuottimia: prässillä tai jopa hiusten suoristusraudalla pääsee pitkälle.

• Live resin on uudempi kaupallinen uuttomenetelmä, jolla voidaan valmistaa erittäin puhtaita kannabisuutteita, mutta se vaatii erikoislaitteet. Kuten CO₂-uutto, tämäkin menetelmä on käytännössä mahdollista toteuttaa vain laboratorio-olosuhteissa.

Steven Voser

Steven Voser on itsenäinen kannabisjournalisti, jolla on yli kuuden vuoden kokemus kirjoittamisesta kaikesta kannabikseen liittyvästä: miten sitä kasvatetaan, miten siitä saa parhaan irti sekä millainen on alan nopeasti kasvava liiketoiminta ja sitä ympäröivä hämärä oikeudellinen kenttä.

Lue koko esittely