Top 7 valaistustekijää marihuanan kasvatukseen

Kannabiksen kasvattamisessa sisätiloissa on paljon etuja. Ennen kaikkea kasvit viihtyvät yleensä parhaiten tarkasti rytmitetyssä valojaksossa. Kun hallitset valonlähdettä, voit käytännössä valita juuri sinulle sopivan tavan edetä. Voit myös asetella kasvit niin, että valo jakautuu mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi sisäkasvatuksessa voit säädellä lämpöä ja kosteutta; kasvit ovat turvassa ulkoilman riskeiltä, kuten tuholaisilta, sateelta ja varkauksilta; eikä sinun tarvitse stressata siitä, näkyvätkö kasvit naapureille tai viranomaisille. Sisätiloissa on täysin mahdollista saada erinomaisia tuloksia, kun kasvatat kannabista.

Silti sisäkasvatuksen valaistuksessa on monta sudenkuoppaa, joihin aloittelijat usein kompastuvat. Monet ensikertalaiset tekevät samoja virheitä etenkin valojen kanssa. Tässä 7 tärkeää asiaa, jotka kannattaa ottaa huomioon valaistusta suunnitellessa.

Eri valotyypit sisätiloissa kasvatettavaan kannabikseen

Yhä useammalla alalla on havahduttu siihen, että pitkään käytössä ollut vakiovalaistus on aiheuttanut myös odottamattomia haittoja. Elokuva-alalta laboratorioihin asti on perinteisesti luotettu suurpainenatrium- ja muihin suurtehopurkauslamppuihin (HID). Ne kuumenevat nopeasti ja voimakkaasti – pahimmillaan niin, että työskentelyolosuhteetkin kärsivät. Sama riski koskee myös kannabiskasvatusta: jos valo pääsee liian lähelle, se voi polttaa kasvit. Tavoitteena on pitää kasvuympäristön lämpötila hallinnassa, mutta valojen tuottama lämpö tekee siitä vaikeampaa – ja samalla sähköä kuluu hukkaan. Siksi etenkin kannabisala on alkanut ymmärtää, että heikko energiatehokkuus näkyy suoraan ympäristökuormituksena. Onneksi saatavilla on nykyään enemmän vähän lämpöä tuottavia vaihtoehtoja, kuten LED-valot.

Kasvatusvalojen tehontarve

Kun valot ovat paikoillaan, seuraavaksi on varmistettava luotettava sähkönsyöttö. Sen täytyy vastata valojen tehonkulutusta (watteina). Suurempi wattimäärä tarkoittaa yleensä voimakkaampaa valotehoa, mutta tarkkaa vertailua on vaikea tehdä, sillä eri valmistajien valaisimet voivat tuottaa samalla wattilukemalla hyvin erilaisen määrän valoa. Karkeana nyrkkisääntönä kasvin latvustolle osuvaa valoa olisi kasvuvaiheessa hyvä olla vähintään noin 15 000–30 000 lumenia neliömetriä kohden. Kukintavaiheessa suuntaa antava tavoite on noin 30 000–50 000 lumenia neliömetriä kohden.

Kasvatusvalon valonvoimakkuus

Myös itse valon intensiteetti vaikuttaa suoraan satoon — kunhan kasvisi saavat valoa juuri sopivan määrän. Tämä edellyttää, että valo jakautuu tasaisesti ja että valonlähde on oikealla etäisyydellä kasveista. Yllä olevissa laskelmissa oletettiin, että valo on 7–10 cm:n päässä kasvista.

Luumenien jakautumista voidaan laskea, ja samalla sitä, kuinka pitkän matkan valon pitäisi kulkea, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Käänteisen neliön lain mukaan valon voimakkuus heikkenee etäisyyden neliössä: mitä kauemmas valo joutuu kulkemaan, sitä vähemmän intensiivistä se on. Ajattele sitä vaikka seuraavan kerran, kun tunnet kaukana olevan auringon lämmön kasvoillasi. Suosittelemme mieluummin useita pienitehoisia lamppuja kuin yhtä suuritehoista, joka voi tuottaa liian kovan intensiteetin. Näin kasveilla on useita valonlähteitä, joita on helpompi säätää, ja valo myös läpäisee latvuston tasaisemmin.

Valojen etäisyys ja sijoittelu suhteessa kannabiskasveihin

Valojen etäisyys ja sijoittelu ovat erityisen tärkeitä, kun kokoat kasvatussetuppiasi. Osa kasvattajista järjestää kasvit porrastettuihin riveihin keskellä olevan valonlähteen ympärille. Toiset rakentavat pystytorneja, jotka kiertävät samaa keskivaloa. Yleensä ylhäältä tuleva valo on paras tapa valaista mahdollisimman suuri osa kasvista. Valoja ei kuitenkaan kannata tuoda liian lähelle, jotta et polta kasvia. Toisaalta valot eivät saa olla niin kaukana, että kasvit eivät pääse näyttämään täyttä potentiaaliaan.

Sopiva ”kultainen keskitie” löytyy arvioimalla valon voimakkuus. Tarkan arvon selvittäminen voi edellyttää valmistajan speksien tarkistamista – erityisesti LED-valojen kanssa tämä voi olla yllättävän hankalaa. Karkeana nyrkkisääntönä 1 W LED-polttimot kannattaa pitää vähintään 30 cm päässä kasvista; 3 W tai 5 W polttimot noin 45 cm päässä; ja tehokkaat, 300 W tai sitä suuremmat valot noin 75 cm etäisyydellä. Nämä ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia arvoja, joten jos epäröit, tarkista suositus valmistajalta.

Kannabiskasvien välimatkat

Kun kasvatat useita kasveja samassa tilassa, neliöt on käytettävä fiksusti – ja kuten monessa muussakin asiassa, kyse on tasapainosta. Jos kannabiskasvit ahdetaan liian tiiviisti, ilmankierto heikkenee ja homeen sekä muiden tautien riski kasvaa. Samalla jokainen kasvi saa vähemmän valoa, kun lehdistö varjostaa toisiaan. Ellet kasvata sea of green (SOG) -asetelmalla, kasvien ei yleensä pitäisi koskettaa toisiaan tai joutua kilpailemaan samasta tilasta. Muuten lopputulos jää helposti epätasaiseksi – ja kunnon kukkia kertyy vähemmän.

Pyri siihen, että valo osuu kasviin kauttaaltaan: ylhäältä alas ja myös sivuilta. Näin koko kasvin ympärysmitta saa riittävästi valoa, ja valon läpäisy kasvuston sisään paranee huomattavasti. Jos kasvit venyvät toisiaan kohti ja alkavat koskea, leikkaa ja sido oksia tarpeen mukaan. Monesti sato voi olla jopa parempi, kun kasvatat mieluummin muutamaa isompaa kasvia kuin monta pientä.

Valotuntien määrä kannabiksen kasvatuksessa

Kun valaistus on vihdoin kunnossa, on aika opetella sisäkasvatuksen tärkeimpiä taitoja. Valosyklit tarkoittavat sitä, montako tuntia kasvisi saavat valoa ja montako tuntia ne ovat pimeässä 24 tunnin aikana. Tämä voi olla kannabiksen kasvatuksessa melko työläs osa-alue, sillä valot pitää sytyttää ja sammuttaa täsmällisesti samoihin aikoihin. Oikeilla laitteilla ja pienellä lisäpanostuksella rutiinin voi kuitenkin automatisoida pitkälti.

Taimivaiheessa valoja pidetään yleensä päällä 16–24 tuntia vuorokaudessa. Joissain tapauksissa valot palavat 24/7 myös kloonivaiheessa, vaikka yleensä suositellaan 0–6 tunnin pimeää. Kasvin kasvaessa säätövaraa on vähemmän: kasvuvaiheessa tarvitaan tyypillisesti 18 tuntia valoa ja 6 tuntia pimeää. Kukintavaiheessa parhaisiin tuloksiin päästään tasaisella 12/12-rytmillä. Varmista, että tila on pimeän jakson aikana täysin valotiivis, ettei ulkopuolista valoa pääse sisään. Juuri tässä vaiheessa kasvia ”paastotetaan” valosta, mikä auttaa sitä kukkimaan vahvemmin, kun valot taas syttyvät. Huomaa, että nämä valosyklit koskevat käytännössä vain fotoperiodisia lajikkeita; Autoflower-kasvit eivät ole riippuvaisia tarkasta valorytmistä kasvaakseen ja kukkiakseen.

Hyödynnä valon spektri kannabiksen kasvatuksessa

Valaistuksessa on vielä yksi, yllättävän usein sivuutettu tekijä: valojen värilämpötila. Eri lamput voivat painottua valon spektrin tietyille alueille, joista vain pieni osa on ihmiselle näkyvää. Näkyvän valon puolella sinertävät sävyt tarkoittavat lyhyempiä aallonpituuksia eli korkeampaa taajuutta. Punaisen pään lähellä aallonpituus on pidempi, jolloin taajuus on matalampi. Jo pienetkin muutokset valon taajuudessa voivat vaikuttaa kasvin käyttäytymiseen merkittävästi. Tutkijat ovat esimerkiksi kasvattaneet mansikoita eri valaistuksilla ja havainneet, että valaistuksen väri voi muuttaa jopa marjojen värisävyä.

Jos haluat ylläpitää vegetatiivista kasvua ja viivästyttää luontaista kukintaa, sinertävä valo auttaa siinä. Spektrin toisessa päässä punertava valo taas kannustaa kukinnan käynnistymistä ja tekee kasvista usein jämäkämmän. Jos valaisimissasi voi säätää värilämpötilaa, säätö kannattaa hyödyntää. Juuri se pieni hienosäätö kannabiskasvin herkillä kehitysvaiheilla voi olla ratkaiseva askel kohti täydellistä satoa.

Luke Sholl

Luke Sholl on kirjoittanut kannabiksesta, kannabinoidien hyvinvointipotentiaalista ja luonnon myönteisestä vaikutuksesta jo yli kymmenen vuoden ajan. Hän on työskennellyt useiden kannabinoideihin keskittyvien julkaisujen kanssa ja tuottaa monipuolista digitaalista sisältöä, jota tukevat vahva tekninen osaaminen sekä perusteellinen taustatyö ja tutkimus.

Lue koko esittely