8.7 out of 10 based on 78036 arvostelut
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Sieniannoslaskuri
Ohje
Yhdysvallat
Zamnesian ulkokannabiksen kasvatuskalenteri
Zamnesian tavoitteena on varmistaa, että ajoitus ja lajikevalinta osuvat kohdalleen, jotta saat jokaisella kasvatuskaudella rehevän ja runsaan sadon. Asuitpa Pohjois- tai Etelä-Euroopassa, autamme sinua idättämään oikeaan aikaan, jotta kasvu lähtee voimakkaasti käyntiin ja sato on mahdollisimman suuri.
Ajoitus ratkaisee kaiken – ja tämä pätee erityisen hyvin kannabiksen ulkokasvatuksessa. Onko kasvien menestyminen kuitenkin mahdollista vain Välimeren ilmastossa? Ei suinkaan. Kun hyödynnät oman alueesi olosuhteet parhaalla mahdollisella tavalla ja suunnittelet kasvatuksen huolellisesti, voit päästä erinomaiseen satoon lähes missä tahansa. Mutta miten tämä käytännössä tehdään? Opastamme sinut läpi koko ulkokasvatuksen prosessin: lajikevalinnasta siihen, milloin idättää ja istuttaa taimet uudelleen, milloin tehdä latvuksen katkaisu, miten kouluttaa kasveja ja paljon muuta. Näin saat kasvatettua laadukasta kukkaa sijainnista riippumatta – me autamme sinua.
Pohjois- ja Etelä-Euroopan erot
Luontevin aloitus on itse sijainnista. Se, miten suunnittelet ulkokasvatuksen muut vaiheet, määräytyy lopulta paikallisen ilmaston mukaan. Kannabiskasvit ovat nykyään selvästi sitkeämpiä ja kestävämpiä, mutta niidenkin on saatava kasvaa oikeaan aikaan, jotta ne menestyvät ja välttävät mahdolliset ongelmat.
Asuitpa Pohjois- tai Etelä-Euroopassa, kummallakin alueella on omat vahvuutensa ja sudenkuoppansa kannabiksen kasvatuksessa. Siksi kannattaa hyödyntää sitä, mitä olosuhteet tarjoavat, ja minimoida se, mitä ne eivät.
Esimerkiksi viileämmässä ilmastossa kasvattavat eivät ehkä saa nauttia eteläisten alueiden lämmöstä ja auringosta, mutta heidän ei usein tarvitse kamppailla yhtä paljon tuholaisten ja homeiden kanssa kuin Välimeren seudulla. Lisäksi osa lajikkeista on luontaisesti kylmää kestävää ja viihtyy alhaisemmissa keskilämpötiloissa. Toisaalta näillä alueilla kasvukausi jää kokonaisuudessaan lyhyemmäksi.
Etelä-Euroopassa ulkotiloissa kasvattaessa tarjolla on runsaasti suoraa auringonvaloa ja lämpöä, mikä mahdollistaa myös aikaisemman itämisen ja myöhemmän sadonkorjuun. Korkeammat lämpötilat tarkoittavat kuitenkin usein myös enemmän ylläpitoa, jotta kasvit pysyvät hyvässä kunnossa ja pystyvät antamaan parhaan mahdollisen tuloksen. Ja vaikka osa lajikkeista voi kärsiä, jos kasveja laiminlyödään, ja joutua tuholaisten ja tautien armoille, tietyt lajikkeet ovat luonnostaan omiaan kuumiin ja kosteisiin olosuhteisiin.
Sopivat lajikkeet pohjoiseen ilmastoon
Kun lajikkeet on kartoitettu, voidaan siirtyä siihen, mitkä valinnat toimivat parhaiten eri ilmastoissa. Pohjois-Euroopassa kasvatettaessa indica-painotteiset lajikkeet ovat varma valinta, samoin Autoflower-lajikkeet. Sen jälkeen, kun kannabis levisi eri puolille maailmaa yli 12 0000 vuotta sitten, indicat ovat kehittyneet viileissä, vuoristoisissa oloissa: talvet alkavat aikaisin ja voivat olla ankaria, ja kesät jäävät lyhyiksi. Tämä historia näkyy niiden ominaisuuksissa myös nykyään.
Autoflower-lajikkeilla on viileämmissä olosuhteissa useita etuja. Yksi tärkeimmistä on se, etteivät ne ole yhtä riippuvaisia päivänvalon pituudesta siirtyäkseen kasvuvaiheesta kukintaan. Tämä nopeuttaa koko kasvatusta ja voi mahdollistaa myös pohjoisissa olosuhteissa useamman sadon saman kauden aikana. Indica-dominantit Autoflower-lajikkeet yhdistävät kylmänsietokyvyn ja nopeasti kukkivan genetiikan, joten ne ovat kerta toisensa jälkeen toimiva vaihtoehto kannabiksen kasvatukseen kylmemmissä ilmastoissa.
Eteläiseen ilmastoon sopivat lajikkeet
Eteläisiä ilmastoja luonnehtivat keskimäärin lämpimämmät lämpötilat, pidemmät päivät ja kaiken lisäksi pidempi kasvukausi. Kannabis kehittyi alun perin juuri tällaisissa olosuhteissa ennen kuin se levisi kaikkialle maailmaan. Kuten monilla muillakin kasveilla, kannabiksella on ikään kuin “sisäänrakennettu” taipumus menestyä lämpimässä, aurinkoisessa ja kosteassa ilmastossa.
Kuumissa ja kuivissa mikroilmastoissa kasvattajat voivat käytännössä kasvattaa lähes mitä tahansa lajiketta. Siitä huolimatta useimmat sativa-lajikkeet kestävät erittäin hyvin suoraa auringonpaistetta, kun taas jotkin indicat toimivat paremmin, jos ne saavat välillä myös varjoa.
Kosteissa rannikkoalueiden mikroilmastoissa riittää yleensä runsaasti aurinkoa, mutta ilmankosteus voi olla haaste, etenkin kukinnan aikana, kun kukkien tiheys kasvaa selvästi. Tuholaiset, taudinaiheuttajat ja home ilmestyvät helpommin, jos alueella on merisumua, sumua tai säännöllisiä sateita. Siksi kannattaa valita lajikkeita, joiden tiedetään olevan kukintomädän ja homeen suhteen vastustuskykyisiä. Runsaasti hartsia tuottavat kasvit torjuvat usein hometta paremmin kuin vähähartsisemmat. Samoin ilmavat, “kuohkeat” sativa-kukinnot kestävät kukintomätää tyypillisesti paremmin kuin tiiviimmät ja pensasmaisemmat indicat.
Kuten näet, asuitpa Euroopan pohjois- tai eteläosissa, kannabiksen siementen valikoima on laaja.
Nyt kun tiedät, millaiset lajikkeet sopivat parhaiten omaan ympäristöösi, on aika suunnitella kasvatus. Seuraavaksi käymme kuukausi kuukaudelta läpi, mitä sinun kannattaa (ja mitä ei kannata) tehdä, jos kasvatat Pohjois-Euroopassa. Aikajana ulottuu idätyksestä aina siihen odotettuun sadonkorjuuseen asti, jotta kasvukausi tulee hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti ja saat palkinnoksi aidosti ensiluokkaisia kukkia. Huomaa, että tämä opas perustuu feminisoituihin fotoperiodisiin kannabislajikkeisiin; autoflower-lajikkeista puhumme myöhemmin.
Valmistelut (helmikuu)
Lähes jokaisen kasvatusprojektin tärkein vaihe on valmistelu. Se kattaa kaiken siementen ja kasvatusvarusteiden hankinnasta aina sopivan kasvupaikan suunnitteluun.
Tarvikkeita valitessa lähde liikkeelle kasvatusympäristöstäsi. Onko käytössäsi avointa maata vai rajattu tila, kuten parveke? Tämä vaikuttaa suoraan siihen, mitä sinun kannattaa ostaa – tarvitsetko ruukkuja, ja millaisia sekä minkä kokoisia. Esimerkiksi suuri kangasruukku voi toimia hyvin ulkokasvatuksessa, jos käytössä on istutuspedit, mutta pienellä parvekkeella se ei aina ole realistinen vaihtoehto. Siksi kannattaa perehtyä asiaan etukäteen ja tehdä hankinnat omiin olosuhteisiin sopiviksi.
Ruukkujen ja muiden tarvikkeiden lisäksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että kasvit saavat oikean määrän ravinteita. Ravinteita on monenlaisia, ja niitä on eri vaihtoehtoja kasvin eri kasvuvaiheisiin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kasvualustoja, jotka on valmiiksi rikastettu kyseiseen vaiheeseen sopivilla ravinteilla, tai erillisiä lisälannoitteita. Kasvien tueksi on tarjolla runsaasti erilaisia ravinnevalmisteita, joten jos haluat ottaa ne osaksi kasvatusprojektiasi, tutustu vaihtoehtoihin huolellisesti.
Kuten yllä todettiin, siementen valinta ratkaisee paljon. Mieti annettujen tietojen pohjalta, mitkä lajikkeet todennäköisimmin menestyvät siinä ympäristössä, jonka pystyt niille tarjoamaan. Pohjois-Euroopassa indica-painotteiset lajikkeet ovat usein varmin valinta, mutta myös yksittäisten lajikkeiden välillä on eroja – tee siis taustatyö kunnolla, jotta löydät itsellesi parhaiten sopivan vaihtoehdon.
Idätys / kylvö (maaliskuu & huhtikuu)
Kun sinulla on siemenet ja tarvikkeet valmiina ja sää alkaa hieman lämmetä, on aika käynnistää kasvatusprojekti kunnolla. Tämä tehdään yleensä keväällä, maaliskuussa ja huhtikuussa.
Itäminen onnistuu monella eri tavalla. Itämispalot, kuten Smart Start -palat, tarjoavat siemenelle sopivan määrän kasvualustaa, jotta se lähtee nopeasti kasvuun. Erillinen paketti, jossa on mukana kasvihuone, jäljittelee kasvihuoneolosuhteita ja ylläpitää korkeaa ilmankosteutta, jota siemen tarvitsee “poksahtaakseen” auki. Myös muut keinot, kuten siementen laittaminen kosteiden talouspaperien väliin tai pudottaminen vesilasiin, voivat toimia, mutta tulokset vaihtelevat.
Vaikka siemenet voi periaatteessa kylvää suoraan maahan, ulkona on yleensä vielä liian aikaista tähän vuodenaikaan. Nyrkkisääntönä kannabiksen siemenet kannattaa idättää sisätiloissa, koska itämistä pitää seurata, olosuhteita ylläpitää ja siemenet pitää lämpiminä.
Kun siemenet ovat kasvaneet taimiksi ja niihin on kehittynyt pari “oikeaa” lehteä, ne voidaan siirtää suurempiin ruukkuihin odottamaan ulkokasvatusta.
Siirrä ulos (toukokuu)
Keskikevät on paras hetki totuttaa taimet tulevaan kesän auringonpaisteeseen ja lämpöön. Viileämmissäkin oloissa, kun lämpötila liikkuu yleensä 12–15 °C:ssa, nuoret kasvit pärjäävät mainiosti pelkästään auringonsäteistä – kunhan hallan tai kylmien, rankkojen sateiden riskiä ei ole.
Kun teet uudelleenistutuksen isompaan ruukkuun tai penkkiin, kuohkeuta varovasti mullan pinta taimen ympäriltä. Usein koko paakku irtoaa nätisti astiasta, juuristo ja ympäröivä multa mukana. Sen jälkeen kyse on enää siitä, että annat taimelle uuden kodin joko kasvupenkissä tai suuremmassa ruukussa – valinta riippuu ennen kaikkea käytettävissä olevasta tilasta.
Tämän jälkeen on tärkeää huolehtia siitä, että kasvuvaiheessa olevat kasvit saavat riittävästi ravinteita ja että löydät viljelyysi sopivan kastelurytmin. Varo liikakastelua. Kun kasvit ovat sopeutuneet ja viihtyvät uudessa ympäristössään, voit alkaa miettiä erilaisia koulutustekniikoita (HST ja LST), jotta saat mahdollisimman hyvän sadon.
Kouluta, latvo, leikkaa (kesäkuu, heinäkuu, elokuu)
Ei ole mikään salaisuus, että kasvit voivat villiintyä, jos ne jätetään oman onnensa nojaan – siksi niitä kannattaa pitää hallinnassa. Voimakkaimman kasvun aikaan (kesä–heinäkuu) auringonvaloa on yleensä tarjolla runsaasti. Voit antaa kasvien kasvaa luonnollisesti, mutta jos tavoitteena on maksimoida sato, kannattaa hyödyntää erilaisia koulutustekniikoita.
LST (low-stress training) on tehokas ja helppo tapa parantaa kasvin terveyttä ja lisätä tuotantoa. Se tehdään taivuttamalla ja sitomalla kasvin päävartta alas, mikä ohjaa kasvua sivuille ja jakaa valon tasaisemmin koko latvustoon. Yhden ison pääkukinnon sijaan kasvi voi muodostaa runsaasti kukkia useisiin eri kohtiin. Tekniikka vaatii hieman harjoittelua, mutta onnistuu hyvin myös aivan aloittelevalta kasvattajalta.
Toinen, hieman edistyneempi menetelmä on latvominen. Kun kasvi on kasvanut noin 30 cm korkeaksi, on aika leikata latva. Ota oksasakset ja katkaise päävarsi juuri viidennen solmukohdan yläpuolelta. Vaikka tämä voi tuntua siltä kuin pilaisit kasvin, se yleensä korjaa tilanteen kasvattamalla yhden sijaan kaksi pääkukintoa, mikä voi kasvattaa satoa.
Lopuksi pidä yllä säännöllistä karsimista koko kasvuvaiheen ajan. Monet leikkaavat alempia oksia, jotta kasvi voi keskittää energiansa valoa lähempänä oleviin osiin. Älä kuitenkaan innostu liikaa: liiallinen karsiminen voi hidastaa ja häiritä kasvua. Joka kerta kun käytät tällaista kasville kuormittavaa tekniikkaa, se tarvitsee yleensä vähintään viikon palautuakseen – karsi siis harkiten.
Viikkojen edetessä huomaat kasvin kasvattavan selvästi kokoa ja massaa. Jatka huoltoa, niin kasvi siirtyy luontevasti kukintavaiheeseen.
Fotoperiodiset kannabiskasvit alkavat Pohjoisella pallonpuoliskolla kukkia luonnostaan, kun päivänvalon määrä vähenee elokuun aikana. Tässä vaiheessa kaikki kasville kuormittavat koulutukset kannattaa lopettaa, sillä nyt painopiste on kukkien kehittymisessä. Jos kasvatat pohjoisessa ja syksy lähestyy huolestuttavan nopeasti, voit aikaistaa kukintaa rakentamalla valonpuutejärjestelmän. Peittämällä kasvit pimennysmateriaalilla voit ”huijata” ne luulemaan, että syksy on lähempänä kuin onkaan, mikä voi nopeuttaa sadonkorjuuta.
Sadonkorjuu (syyskuu ja lokakuu)
Nyt koittaa hetki, jota olet odottanut: sadonkorjuu. Kasvisi on yleensä valmis antamaan satoa syyskuun lopusta lokakuun loppuun. Kun päivä pitenee vähemmäksi ja kesän lämpö alkaa väistyä kirpeän kylmän tieltä, on aika napata oksasakset käteen ja ryhtyä keräämään kukkia.
Kasvi on valmis korjattavaksi, kun noin 70% trikomeista on sameita. Sään ja kukintojen kypsyysasteen mukaan voit myös tehdä sadonkorjuun vaiheittain sen sijaan, että leikkaisit koko kasvin kerralla. Vaiheittainen sadonkorjuu tarkoittaa, että korjaat satoa oksa kerrallaan, kunnes kaikki kukinnot ovat kypsyneet tasaisesti. Näin myös yhden päivän työmäärä pysyy maltillisempana.
Kun sato on korjattu, on aika nauttia työsi tuloksista.
Etelä-Euroopan alueilla riittää valoa ja lämpöä, mikä tekee olosuhteista erinomaiset monille kannabislajikkeille. Koska lämpötilat pysyvät korkeina käytännössä läpi vuoden, kasvatuskalenteri on kokonaisuutena hieman armollisempi kuin pohjoisemmissa projekteissa. Perusasiat kasvien hoidossa ovat pitkälti samat, mutta muutama olennainen ero kannattaa pitää mielessä.
Valmistelut (helmikuu)
Kuten aiemmin todettiin, huolellinen valmistautuminen on erittäin tärkeää riippumatta siitä, missä kasvatat – ja se määräytyy pitkälti kasvatuspaikkasi ja omien mieltymystesi mukaan. Lämpimämmissä olosuhteissa kasvatettaessa tarvittavat tarvikkeet eivät käytännössä poikkea muista kasvatusprojekteista, mutta siemenvalikoima on usein laajempi. Tällöin voit valita esimerkiksi sativa-painotteisia lajikkeita, joilla on pidempi kukkimisaika. Myös ravinteille on paikkansa kuumassa ilmastossa, ja niitä käytetään pitkälti samoissa tilanteissa kuin kylmemmillä alueilla kasvatettaville kasveille.
Itäminen / kylvö (maaliskuu)
Jo helmikuun lopulla on täysin mahdollista idättää siemeniä. Tämä onnistuu sisätiloissa tai, jos sinulla on siihen mahdollisuus, kasvihuoneessa. Perusajatus on sama kuin aiemmin: siemenet idätetään ja annetaan niiden kasvaa vahvoiksi taimiksi ennen kuin ne siirretään ruukkuun tai penkkiin. Jos idätät kasvihuoneessa, siemenet tarvitsevat itämisen käynnistämiseksi lisävaloa, joten kannattaa ottaa käyttöön muutamat CFL-kasvatusvalot.
Jos kuitenkin maltat odottaa vielä hetken ja siirryt maaliskuuhun, saat nauttia siitä edusta, että voit idättää siemenet ulkona. Kun lämpötila nousee noin 16 °C:een, olosuhteet ovat siemenille juuri sopivat, ja kasvu lähtee kunnolla käyntiin. Ota siemenet ja istuta ne suoraan maahan. Kastele kevyesti ja anna luonnon hoitaa loput. Tämä on erinomainen idätysmethode, koska se vähentää myös riskiä ristikontaminaatiosta, jota voi syntyä, kun taimia käsitellään uudelleenistutuksen yhteydessä.
Siirrä ulos (huhtikuu)
Kun siirrät kasvit ulos, toimintatapa on pitkälti sama lämpimässä ilmastossa kuin kylmemmissäkin oloissa. Erona on se, että voit tehdä sen usein jo maalis–huhtikuun vaihteessa. Kun lämpötilat kohoavat parhaimmillaan noin 19 °C:een ja päivänvalo lisääntyy, taimet pääsevät nauttimaan auringosta. Olipa määränpäänä pihan kasvupaikka tai parveke, käsittele kasveja varoen ja varmista, että ne saavat sopivasti lämpöä ja valoa.
Ohjaa kasvua, latvo ja karsi (toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu)
Myöhäiskeväällä ja alkukesällä voit harkita Latvuksen katkaisu ja koulutusta. Koska kasveilla on runsaasti aikaa toipua ennen loppukesää, voit kokeilla myös järeämpiä tekniikoita, kuten supercroppingia sekä latvomista useammassa erässä.
Kun lämpötila pyörii noin 23°C:ssa ja aurinkoa riittää, kasvit hyötyvät mahdollisimman runsaasta lämmöstä ja valosta. Pidä kuten aiemminkin kiinni säännöllisestä hoitorytmistä – kasvisi palkitsevat siitä.
Kuten mainittua, lämpimämmissä olosuhteissa kasvavat kasvit ovat alttiimpia tuholaisille ja homeelle, joten tarkkaile mahdollisia varoitusmerkkejä. Tartuntoja voi torjua monin tavoin, mutta parasta on ehkäistä ne ennakolta kaikin keinoin. Rutiininomainen huolto- ja kuntotarkastus auttaa pysymään ajan tasalla jokaisen kasvin voinnista.
Sadonkorjuu (syyskuu, lokakuu, marraskuu)
Pitkän kesän jälkeen on aika kerätä työn hedelmät. Monet nopeasti kukkivat lajikkeet ovat valmiita sadonkorjuuseen syyskuun puolivälin ja lopun välillä, kun taas hieman pidempään kypsyvät lajikkeet, kuten maatiaissativat, ottavat koko kesästä kaiken irti ja ovat valmiita sadonkorjuuseen vasta lokakuun lopulla tai jopa marraskuun alussa.
Autoflowerin kasvatus ulkona
Vaikka feminisoidut fotoperiodiset lajikkeet sopivat aivan hyvin ulkokasvatukseen, niiden kanssa saa usein hetken opetella ja ne vaativat yleensä aktiivisempaa huolenpitoa. Lisäksi kasvin kehitys määräytyy valon määrän mukaan, joten lopputulos on pitkälti luonnon armoilla. Tämä voi olla erityisen haastavaa, jos kasvatusta ei ole tehnyt aiemmin. Siksi helpompi ja monille saavutettavampi vaihtoehto on valita autoflower-lajikkeet.
Nämä lajikkeet kasvattavat vegetatiivista vaihetta luontaisesti vain noin 3–4 viikkoa, minkä jälkeen ne siirtyvät automaattisesti kukintaan. Tämän ansiosta useimmat autoflowerit ovat valmiita korjattaviksi noin 10–12 viikossa. Käytännössä tämä mahdollistaa useamman ulkosadon yhden kauden aikana, jopa joillakin pohjoisilla alueilla. Välimeren ilmastossa kolme satoa on täysin realistinen, kun ajoitus osuu kohdilleen.
Kun laadit autoflowerille kasvatuskalenteria, helpointa on päättää ensin tavoiteltu sadonkorjuupäivä ja laskea siitä taaksepäin lajikkeesi arvioidun elinkaaren mukaan. Jos haluat esimerkiksi korjata sadon 1. lokakuuta ja lajikkeesi elinkaari on 12 viikkoa, itämisen olisi hyvä olla valmis viimeistään 1. kesäkuuta. Useimmissa ilmastoissa autoflowering-lajikkeet voidaan siirtää turvallisesti ulos suunnilleen toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin.
Vaikka voimakkaat koulutustekniikat, kuten latvuksen katkaisu, eivät yleensä sovi autoflowerille, LST:tä (low-stress training) voi hyödyntää kasvin varhaisessa vaiheessa sadon maksimoimiseksi myöhemmin.
Tärkeitä ajankohtia ulkokasvatukseen
Kasvukalenteri kertoo tarkasti, milloin ja mitä kasveillesi kannattaa tehdä, mutta käytännössä prosessin ei tarvitse olla monimutkainen. Kun ajoitat projektin vuodenaikojen mukaan, onnistuneen sadon saavuttaminen on yllättävän helppoa.
Kevätpäiväntasaus on selvä merkki siitä, että on aika aloittaa siementen idätys. Kun pidät silmällä kesäpäivänseisausta, tiedät täsmälleen, milloin kasvit ovat valmiita hyödyntämään seuraavien kuukausien runsaan valon ja lämmön. Syyspäiväntasaus puolestaan kertoo parhaiten, että kukintavaihe alkaa lähestyä loppuaan. Sadonkorjuu osuu yleensä muutaman viikon päähän tästä ajankohdasta. Kun sato on kerätty, talvipäivänseisaus on luontevaa aikaa kuivata ja kypsyttää sato – ja ennen kaikkea nauttia työn tuloksista.
Kuun vaiheet ja kannabiksen viljely
Vaikka se saattaa kuulostaa kaukaa haetulta, yhä useampi kannabiksen kasvattaja hakee apua kuusta saadakseen kasvit kukoistamaan. Tätä kutsutaan kuun mukaan puutarhanhoidoksi. Ideana on hyödyntää kuun vaiheita ja niihin liittyvää painovoiman vaikutusta. Joka kuukausi kuu käy läpi kasvavan vaiheen: se kirkastuu vähitellen ja huipentuu täysikuuhun. Sen jälkeen valo vähenee taas pikkuhiljaa, ja kierto alkaa alusta.
Täysikuu on näyttävä ilmestys, mutta monet uskovat, että kuun vetovoima nostaa maaperän kosteutta lähemmäs pintaa. Tämän ajatellaan olevan otollista aikaa idättää siemeniä ulkona tai istuttaa taimia uuteen paikkaan, sillä lisääntynyt kosteus auttaa juurtumaan paremmin ja voi tukea terveempää, elinvoimaisempaa ja tuottavampaa kasvua.
Lisävoiman myötä kasvien uskotaan myös kestävän paremmin tuholaisia ja erilaisia tauteja. Toki kaikki eivät ole vakuuttuneita: osa on sitä mieltä, ettei kuun vaiheilla ole käytännössä suurta vaikutusta. Helpoin tapa ottaa asiasta selvää on kokeilla itse.
Aika siirtyä ulos!
Nyt kun olet tutustunut kalenteriimme, on aika suunnata ulos luontoon ja kasvattaa huippuluokan kannabista. Kun panostat hieman hoitoon ja teet valmistelut huolellisesti, et voi mennä vikaan!
