Blog
Unohdetut hallusinogeeniset jäkälät
3 min

Unohdetut hallusinogeeniset jäkälät

3 min

Kun puhutaan luonnollisista hallusinogeeneista, monelle tulevat ensimmäisenä mieleen taikasienet, tryffelit tai ayahuasca. Ne eivät kuitenkaan ole ainoita luonnosta löytyviä hallusinogeeneja – myös jäkälillä voi olla oma roolinsa.

Jäkälä – se outo, ohut, sammaleelta näyttävä kerros, jota kasvaa kivillä, puissa ja jopa jalkakäytävillä – voi olla hallusinogeeninen. Silti se jää usein kummallisella tavalla huomaamatta. Ehkä siksi, että se on koko ajan silmien edessä. Jäkälää esiintyy runsaasti ja sitä löytyy maapallon jokaiselta mantereelta, mutta harva kiinnittää siihen huomiota. Kaikki jäkälät eivät kuitenkaan aiheuta hallusinaatioita. Vaikka jäkälää kasvaa lähes kaikkialla, vain harvat lajit voivat oikeasti ”laukaista” vaikutukset – joten niiden löytämiseen tarvitaan tietoa ja tarkkaa silmää.

MIKÄ ON JÄKÄLÄ?

Jäkälä ei ole yksittäinen eliö. Se on sienen ja levän (tai sinibakteerin) muodostama symbioosi. Kumpikaan ei monissa ympäristöissä pärjäisi yhtä hyvin yksinään, mutta yhdessä ne kestävät lähes mitä tahansa olosuhteita. Sieni muodostaa suojaavan rakenteen, joka kiinnittää ja kosteuttaa kumppaniaan, kun taas levä yhteyttää valoa ja tuottaa ravintoa molemmille. Siksi jäkälät ovat poikkeuksellisen sopeutumiskykyisiä ja leviävät helposti.

Mitkä jäkälät ovat hallusinogeenisia?

Monia kiinnostaa eniten se, mitkä jäkälistä ovat hallusinogeenisia, missä niitä esiintyy ja miten niitä käytetään. Ensin on kuitenkin hyvä tietää, että jäkäliin liittyvät kertomukset ovat pitkälti anekdootteja, joten useimpia on vaikea nimetä varmuudella.

Yhden voimme kuitenkin todeta varmasti: Dictyonema huaorani. Tämä jäkälä löydettiin aivan hiljattain Ecuadorin Amazonin sademetsäalueelta, ja sitä pidetään poikkeuksellisen vahvana. Se on äärimmäisen harvinainen – niin harvinainen, etteivät paikalliset ole käyttäneet sitä sukupolviin. Aluetta tutkineet tiedemiehet kutsuivat sitä jopa omaksi “valkoiseksi valaakseen”: vuosien ajan jahdatuksi, pakenevaksi saaliiksi, jonka he eivät oikeastaan uskoneet koskaan löytyvän. Spektrianalyysissä jäkälästä löytyi tryptamiinia, psilosybiiniä, 5-MeO-DMT:tä, 5-methoxytryptamiinia (5-MeOT), 5-MeO-NMT:tä ja 5-methoxytryptamiinia (5-MT) – aikamoinen cocktail!

Meille Euroopassa Ecuadorin Amazon on kuitenkin kaukainen ajatus. Kaikki ei silti ole menetetty. Jos sademetsissä samoilu ei onnistu ajan, rahan tai kärsivällisyyden puutteen vuoksi, Islannista löytyy oma psykedeelinen jäkälänsä – huomattavasti lähempää.

Kertomukset Islannin psykedeelisestä jäkälästä ovat enimmäkseen anekdoottisia, mutta ilmiöstä puhutaan silti varsin vakiintuneesti. Epäselvempää on se, mikä laji varsinaisesti aiheuttaa matkan. Netissä kiertää useita kuvauksia, joissa mainitaan eri jäkälänimiä, mutta niistä puhutaan kuin kyse olisi samasta asiasta. Kolme yleisintä nimeä ovat Collema fuscovirens, Parmotrema menyamyaense ja Lichen P. Micheli. Mikä niistä on oikea, on lopulta arvailujen varassa.

Yksi tunnetuimmista kuvauksista tämän jäkälän aiheuttamasta tripistä tulee islantilaiselta kirjailijalta Smari Einarssonilta, joka kuvaili kokemustaan näin:

“Se oli intensiivisin hallusinogeeninen kokemus, jonka olen koskaan kokenut – ja olen kokeillut kaikki mahdolliset tripit. […] DMT, peyote… you name it. Täällä meillä kasvaa luonnonvaraisena näitä taikasieniä. Olen syönyt niitä useammin kuin jaksan laskea. Ne eivät pääse lähellekään näiden kivien vaikutusta.”

Tietenkään tämän vuoristoisen ja vulkaanisen maiseman kivet eivät itsessään aiheuta tällaisia matkoja, vaan niillä kasvava jäkälä. “Taking stones” -nimellä tunnetut jäkälän peittämät kivet keitetään vedessä teeksi, jonka kerrotaan maistuvan miellyttävän maamaiselta. Kuten yllä oleva kuvaus vihjaa, vaikutus voi olla erittäin voimakas – ja paikalliset kertovat usein nähneensä peikkoja (ei niitä internetin!).

Nämä ovat vain muutamia niistä jäkälistä, joista tiedämme jotakin. Psykedeelistä elämää on maailmassa valtavasti – meidän täytyy vain löytää se! Onnea etsintään!

Luke Sholl
Luke Sholl
Luke Sholl on kirjoittanut kannabiksesta, kannabinoidien hyvinvointipotentiaalista ja luonnon myönteisestä vaikutuksesta jo yli kymmenen vuoden ajan. Hän on työskennellyt useiden kannabinoideihin keskittyvien julkaisujen kanssa ja tuottaa monipuolista digitaalista sisältöä, jota tukevat vahva tekninen osaaminen sekä perusteellinen taustatyö ja tutkimus.
Tutkimus Uutiset
Hae kategorioista
vaihtoehtoisesti
Haku