Tupakka: ystävä vai vihollinen?
Tupakan polttaminen on haitallista terveydelle – siitä ei ole epäilystäkään. Mutta miten ne, jotka uskovat tupakassa asuvan hengen, suhtautuvat siihen? Ja miten he ottavat käyttöön sen, mitä sillä on annettavaa?
Euroopassa tupakka on monelle kuin “rakas pahe”: tiedämme, ettei se tee meille hyvää, mutta silti moni hakee siitä lohtua ja turvaa. Poltitpa itse tai et, tupakointi nähdään meillä useimmiten ei-toivottuna tapana. Kaikkialla maailmassa asenne ei kuitenkaan ole sama. Erityisesti alueilla, joilla tupakka on alkuperäiskasvi, sillä voi olla paikallisille myös henkinen merkitys – ja sitä kohdellaan kunnioituksella.
TUPAKAN HUONO PUOLI
Tähän ei varmaan tarvitse mennä kovin syvälle. Lähes kaikki tietävät, että tupakkaan liittyy merkittäviä terveysriskejä. Mutta jos et satu olemaan varma, tässä muutama vakava huolenaihe säännölliseen tupakan käyttöön liittyen.
Ensinnäkin tupakan nikotiini tekee siitä erittäin koukuttavan – ja samalla se syö helposti ison siivun rahaa, kun tapaa pitää yllä. Lisäksi tupakan palaessa syntyy joukko myrkkyjä, tervaa ja syöpävaarallisia yhdisteitä, jotka voivat johtaa syöpään, keuhkosairauksiin, sydän- ja verisuonitauteihin, munuaisvaurioihin, impotenssiin, naisten hedelmättömyyteen, kohonneeseen infektioriskiin sekä lisääntyneeseen stressiin – vaikka itse tupakointi tuntuukin käyttäjästä usein stressiä lievittävältä.
Vaihdossa saa hetkellisen, kemikaalien aiheuttaman miellyttävän tunteen: virkeyttä, terävyyttä ja rentoutta.
Henki sisälläsi
Ei ole epäilystäkään: tupakan polttaminen on haitallista – tämän moni tupakoitsijakin myöntää. Mutta entä tupakan toinen puoli: se, jonka juuret ovat sademetsien alkuperäiskansoissa ja jossa tupakkaa on käytetty parantamiseen ja opastukseen?
Monien tupakan muunnosten uskotaan olevan lähtöisin Amerikan mantereelta, missä niitä käytettiin tuhansien vuosien ajan jo ennen eurooppalaisten asuttajien saapumista. Sen koettuja parantavia ominaisuuksia hyödynnettiin monin tavoin: tupakkaa poltettiin, pureskeltiin, nuuskattiin, puristettiin mehuksi, syötiin, siitä tehtiin silmätippoja ja joissain kulttuureissa sitä käytettiin jopa peräruiskeena – aina paikallisten tapojen ja perinteen mukaan.
Amazonin alueella tupakka oli yhtä aikaa nautintokasvi, lääke ja henkisen työn väline. Itse asiassa se on yksi kolmesta keskeisestä kasvista, jotka ovat monien alkuperäiskulttuurien ytimessä: tupakan henki suojelee, ayahuaskan henki opettaa ja toén henki antaa voimaa. Siksi tupakan savua puhallettiin usein pelloille ennen kylvöä, sotaan lähtevien miesten kasvoille ja jopa naisille ennen seksiä. Savun ajateltiin puhdistavan ja siunaavan. Sitä käytettiin myös sairauksien tunnistamiseen ja hoidon tukena.
Usein šamaanien käyttämä tupakka (mapacho, Nicotiana rustica) on kuivaamatonta. Kuivaamaton tupakka on poikkeuksellisen vahvaa – ja pieninäkin annoksina jopa myrkyllistä. Juuri tämä voimakkuus tekee vaikutuksesta lähes visionäärisen ja voi viedä šamaanin kuoleman rajalle. Joillekin se on eräänlainen initiaatio: kun pääsee niin lähelle kuolemaa ja selviytyy takaisin, osoittaa omaavansa kyvyn parantaa muita. Kaikki eivät selviä. Ajatus on karu, mutta juuri tällainen väkevyys ja näkyjen kautta etsitty ymmärrys ohjasi joitakin yhteisöjä vuosisatojen ajan. Ennen ayahuaskan löytymistä tupakkaan pohjautuva šamanismi oli monin paikoin pääasiallinen perinne. Joidenkin kertomusten mukaan tupakan henki johdatti šamaanit myös ayahuaskan syntyyn – se “kertoi”, mitkä kasvit tarvitaan hallusinogeenisen juoman valmistamiseen. Nykyisin tupakan puhdistavaa voimaa käytetään usein ayahuaskan rinnalla: se tasapainottaa ja ikään kuin “sinetöi” ihmisen energiakentän ennen ayahuasca-matkaa.
Tupakka on historialtaan syvä ja henkinen kasvi. Se sisältää tuhansia orgaanisia yhdisteitä, ja tiede on löytänyt niille myös hyödyllisiä käyttötapoja – vaikka tupakan polttamiseen liittyvät terveyshaitat peittävätkin tämän helposti alleen. Niin, tupakka on haitallista, mutta ehkä henkisessä käytössä siinä voi silti olla myös pieni, toisenlainen puoli.
