Kuinka kasvattaa lyhyitä ja kompakteja kannabiskasveja

Miksi pienet kannabiskasvit ovat haluttuja?

Useimmilla kotikasvattajilla on käytössään jokin pieni tila – ylimääräinen makuuhuone, kasvatusteltta tai vaikkapa kaappi tai vaatekomero, joka toimii kasvatuspaikkana. Siksi kasvatustila on usein kortilla. Kun haluat saada sisäpuutarhastasi kaiken irti, pienikokoiset kannabiskasvit ovat selvä etu. Tunnista oman tilasi rajat ja pyri hyödyntämään jokainen senttimetri mahdollisimman fiksusti. Alta löydät katsauksen vinkkeihin ja nikseihin, joilla kasvatat kompakteja kannabiskasveja.

Kannabiksen genetiikka

Kuten aina, kasvatukseen valitsemasi lajike tai lajikkeet ovat koko projektin tärkein yksittäinen tekijä. Siksi siemenet kannattaa valita erityisen huolella. Luontevin lähtökohta ovat feminisoidut kannabiksen siemenet: useimmilla ei yksinkertaisesti ole tilaa uroskasveille. Ellet aio jalostaa omaa lajiketta, pysy feminisoiduissa siemenissä.

Pilviin kurkottavia sativoja, jättikokoisia hybridejä ja venyviä indicoja voi kyllä kasvattaa sisätiloissa onnistuneesti – mutta niiden pitäminen matalana vaatii huomattavasti enemmän työtä. Nykyaikaiset Autoflower-hybridit sekä vahvasti indica-painotteiset lajikkeet mahtuvat kasvatusympäristöön paljon helpommin. Nämä lajikkeet jäävät harvoin yli metrin korkuisiksi täysikasvuisina. Tällaiset kompaktit yksilöt, kuten nämä top 10 kompaktit kannabiskasvit, ovat tilanteeseen kuin tehdyt.

Optimaalinen valon etäisyys kannabiskasveille

Valaisimen ihanteellinen etäisyys riippuu siitä, käytätkö CFL-, HID- vai LED-valoja. Kun olet löytänyt omalle laitteistollesi sopivan välin kasvien latvuston ja kasvatukseen tarkoitetun lampun välillä, pidä siitä kiinni. Jos kannabiskasvit ovat liian kaukana ylhäällä roikkuvasta kiinteästä valonlähteestä, ne alkavat venyä päästäkseen lähemmäs valoa.

Kasvatusvalon korkeuden säännöllinen säätäminen kuuluu sisäkasvatuksen perusrutiineihin. Mittaa etäisyys tarkasti viivaimella tai mittanauhalla ja aseta se kuntoon jo alusta asti. Myös taimet kasvavat honteloiksi, jos valo on liian kaukana. Toisaalta lamppua ei kannata ripustaa liian lähelle kasveja, sillä liika kuumuus aiheuttaa lämpöstressiä ja latvat voivat jopa palaa.

Lyhennä kasvin kasvuvaihetta

Kasvuvaiheen lyhentäminen on toimiva keino silloin, kun kasvatat fotoperiodisia lajikkeita. Autoflower-lajikkeilla tämä ei taas onnistu, sillä ne siirtyvät kukintaan iän perusteella. Useimmat autoflowerit aloittavat kukinnan noin 30 päivän kohdalla, joten asia ei yleensä muodostu ongelmaksi.

Jos sinulla on fotoperiodisia kasveja, lyhyempi kasvuvaihe estää niitä venähtämästä liian korkeiksi ennen kukinnan alkua. Useimmat fotoperiodiset kannabiskasvit kasvavat kukinnan aikana jopa kaksin- tai kolminkertaisiksi. Jos pystysuuntainen tila on rajallinen, voi olla järkevää siirtyä 12/12-valorytmiin tavallista aiemmin. Miinuspuolena on, että kasvit eivät haaroitu yhtä paljon eivätkä yleensä tuota yhtä runsasta satoa kuin pidempään kasvuvaiheessa olleet yksilöt. Tämä lähestymistapa on usein SOG-kasvattajien suosiossa, mihin palaamme myöhemmin tekstissä.

Käytä pieniä ruukkuja marihuanakasveillesi

Tämä kuulostaa ehkä itsestään selvältä, mutta pieni ruukku sopii pienelle kasville ja suuri ruukku suurelle. Autoflower- ja indica-lajikkeet eivät yleensä tarvitse yhtä paljon tilaa juuriston kehittymiseen kuin monet elinvoimaiset indica–sativa-hybridit ja sativa-dominantit lajikkeet. Siksi ne eivät todennäköisesti kärsi juuripaakkuuntumisesta, kun kasvatat ne pienemmissä ruukuissa.

Toki jos istutat indica-kasvin valtavaan astiaan, siitä voi kasvaa todellinen jättiläinen — mutta vain, jos annat sille pitkän vegetatiivisen kasvuvaiheen. Jos valitset indica-lajikkeelle pienemmän ruukun, vegetatiivinen vaihe kannattaa pitää lyhyenä ja siirtyä 12/12-valojaksoon mahdollisimman pian. Pitkittynyt veg lisää vain riskiä, että kasvi juuripaakkuuntuu. Jos odotat liian kauan, kasvin pelastamiseksi voi olla tarpeen tehdä uudelleenistutus. 6 litran ruukut ovat yleensä riittävän suuret useimmille autoille ja matalakasvuisille indiceille.

LST ja HST (eli supercropping)

LST (low-stress training) on erinomainen tekniikka kannabiskasvin rakenteen muokkaamiseen. Oksien varovainen taivuttelu sekä tukikeppien ja pehmeiden sidosten käyttö niiden pitämiseksi paikoillaan vaatii hieman näppituntumaa, mutta onnistuu hyvin useimmilta. LST sopii täydellisesti tuuheamman kasvutavan luomiseen ilman oksien leikkaamista. Parasta on, että lyhyen palautumisajan jälkeen (usein jo 1–2 vuorokaudessa) sinulla on terve, pensasmainen kannabiskasvi ilman näkyviä haittoja.

Sen sijaan supercropping (HST) on korkean stressin menetelmä, joka vie enemmän aikaa. Kun oksia puristetaan niin, että ne veltostuvat – tai ne jopa naksautetaan – kasvi stressaantuu selvästi. Lisäksi toipuminen voi kestää viikon tai pidempään. Tuloksena kasvi haaroittuu ja tuuheutuu LST:n tapaan, mutta kasvuvaihetta täytyy yleensä jatkaa pidempään. LST:tä tai supercroppingia ei kannata tehdä kukinnan aikana. Jos kasvi on kuitenkin aivan liian korkea käytettävään kasvutilaan, LST:tä voidaan kokeilla kukinnan aikana – mutta vain viimeisenä keinona. Oksat jäykistyvät usein nopeasti kukinnan alettua, ja taivuttelussa on silloin todellinen riski, että oksa repeää tai katkeaa kokonaan.

Pidä huonelämpötila täydellisenä

Sisätiloissa kasvatettavat kannabiskasvit viihtyvät parhaiten 20–28 °C:n lämpötilassa. Useimmille kasvattajille tähän haarukkaan pääseminen on täysin realistista. Liian korkea lämpö aiheuttaa lämpöstressiä ja tekee kasvusta epätasaista. Ylimmät latvat voivat alkaa venyä, ja jos tämä tapahtuu kukinnan aikana, kukinnot jäävät ilmavammiksi ja voi ilmetä niin sanottua foxtailing-ilmiötä. Käynnistä ilmastointi, jos sellainen löytyy, tai harkitse hieman miedompia kasvatusvaloja, jotta lämpö pysyy mukavuusalueella.

Monilla ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun valot sammuvat. Alle 15 °C:n lämpötilat hidastavat kasvin aineenvaihduntaa ja jarruttavat kasvua. Tavoitteena ovat terveet ja kompaktit kasvit — eivät nuupahtavat ja hitaasti kasvavat yksilöt. Kytke päälle keskuslämmitys tai lisää kasvatustilaan pieni lämmitin, jotta lämpö ei pääse putoamaan liian alas. 10 °C ja sitä kylmempi vie kannabiskasvit jo selvästi vaaravyöhykkeelle — pahimmillaan ne voivat jopa kuolla.

Varmista kunnollinen ilmankierto ja ilmanvaihto

Kannabiskasvit tarvitsevat raikasta ilmaa. Tuo ulkoa uutta ilmaa sisään tuloilmapuhaltimella ja poista samalla poistoilmapuhaltimella lämmin, tunkkainen ilma. Vähintäänkin jätä ikkuna raolleen. Huono ilmanvaihto on kannabiskasveille varma tapa aiheuttaa ongelmia. Kasvit hyötyvät myös kevyestä ilmavirrasta, joten laita tilaan oskilloiva tuuletin tai yksi–kaksi klipsillä kiinnitettävää tuuletinta pitämään ilma liikkeessä.

Muuten kutsut tuholaiset ja taudinaiheuttajat kylään. Sairaat tai tuholaisten vaivaamat kasvit eivät tuota elinkelpoisia kukkia. Hyvä ilmankierto kulkee käsi kädessä sopivien lämpötilojen ja muutenkin oikeiksi säädettyjen kasvuolosuhteiden kanssa. Ilmavirtaa ei kannata sivuuttaa – tavoitteena ovat terveet ja kompaktit kasvit.

Latvonta ja fimmailu

Latvonta ja fimmailu ovat leikkaustekniikoita, joilla murretaan pääverson latvavalta ja ohjataan kasvuhormoneja sivuversoihin. Latvon­nassa varren kärki leikataan siististi pois saksilla niin, että jäljelle jää pieni tynkä. FIM:issä taas paras tapa on nipistää sormien välissä pois noin 75% uudesta kasvusta.

Tavalla tai toisella kasvi alkaa haaroittua ja täyttää sivusuuntaista tilaa, jolloin se kehittää useita pääkoloja yhden sijaan. Kasvuvaiheessa tehtyinä nämä käsittelyt ovat myös varma tapa kasvattaa satoa, mutta kasvi tarvitsee yleensä 3–7 päivää palautuakseen. Lisäksi latvonnan/fimmailun voi yhdistää LST:hen tai super cropping -tekniikkaan, jos malttia riittää pidempään kasvuvaiheeseen.

SOG- ja SCROG-kasvatustekniikat

SOG eli sea of green -menetelmä on suurta kasvimäärää hyödyntävä kasvatustapa. Kun käytät pieniä ruukkuja ja täytät koko lattiapinta-alan, vegetatiivista kasvua tarvitaan vain vähän – ja silti saat runsaan sadon monista pienistä kannabiskasveista.

Vastakohtana ScrOG eli screen of green -menetelmä perustuu muutamaan huolellisesti koulutettuun ja/tai leikeltyyn kannabiskasviin. Tämä tarkoittaa kuitenkin selvästi pidempää veg-vaihetta. Tavoitteena on asettaa verkko kasvien ylle vegetatiivisen kasvun aikana ja ohjata mahdollisimman monta versoa kasvamaan verkon läpi. Versoja taivutellaan ja punotaan noin kukinnan kolmanteen viikkoon saakka. Oikein tehtynä sato voi olla samaa luokkaa kuin SOG:ssa – kunhan et kiirehdi.

Luke Sumpter

Luke Sumpter on kliinisten terveystieteiden kandidaatti (BSc (Hons)) ja intohimoinen kasvien kasvattaja. Viimeiset 7 vuotta hän on työskennellyt ammattitoimittajana ja kirjoittajana kannabiksen ja tieteen rajapinnassa.

Lue koko esittely