Huumelait Filippiineillä

Olet varmasti kuullut jotain Filippiineillä jatkuvasta järkyttävästä tilanteesta. Tiesitkö, että uusi presidentti Rodrigo Duterte on ehkä ensimmäinen poliitikko, joka todella pitää yhden vaalilupauksensa?

Valitettavasti Duterte näyttää ottavan oppia suoraan "Husseinin diktatuuri aloittelijoille" -oppaasta ja ajaa huumepolitiikkaa, jossa oikeudenkäynnin ulkopuoliset surmaamiset hyväksytään käytännössä keinoksi. Katsotaan tarkemmin yhtä tämän ajan mielipuolisimmista tarinoista, jota valtamedia tekee parhaansa sivuuttaakseen.

Lain kirjain

Filippiinien lain – tarkemmin ”Comprehensive Dangerous Drugs Act of 2002” -lain – mukaan jo hyvin pientenkin marihuanamäärien hallussapidosta seuraa pakollinen vähintään 12 vuoden vankeustuomio, ja muutaman kannabiskasvin viljelystä voi saada elinkautisen.

Myös myynnistä ja välittämisestä voidaan määrätä kuolemanrangaistus; käytännössä se kuitenkin muutetaan elinkautiseksi, koska kuolemanrangaistus poistettiin Marcosin diktatuurin kaaduttua vuonna 1986.

Presidentti Duterte on toki vaatinut kuolemanrangaistuksen palauttamista, mutta tosiasia on, ettei Filippiinien lainsäädäntö nykyisellään hyväksy kuolemanrangaistusta eikä myöskään oikeuta vigilanttien käyttämään tappavaa voimaa.

Maanosan ankarat huumelait tekevät Aasiasta marihuanan laillistamisliikkeelle synkän alueen kartalla.

HARM REDUCTION INTERNATIONAL julkaisi vuonna 2015 raportin huumeisiin liittyvästä kuolemanrangaistuksesta ja listasi seitsemän maata ”korkean soveltamisen valtioiksi”.

Aasiasta viiden maan joukkoon kuuluivat Kiina, Malesia, Vietnam, Indonesia ja Singapore. Filippiinit saattaa tulevissa raporteissa päätyä jopa omaan kategoriaansa.

Kaksi muuta ”vapauden linnaketta”, joissa ihmisiä teloitetaan säännöllisesti huumerikoksista, olivat tutut nimet: Iran ja Saudi-Arabia. Pohjois-Koreasta ei ollut riittävästi dataa – mutta on turvallista olettaa, ettei sielläkään ole mikään leppoisa retki, joten jatketaan eteenpäin.

Väkivallan historia

Ennen kuin Duterte voitti presidentinvaalit ja astui virkaan kesäkuun 2016 lopulla, hän ehti toimia Davao Cityn pormestarina 22 vuoden ajan. Hän rakensi oman valtapiirinsä verisin keinoin – ja on aina ollut kunnianhimoinen, kylmäverinen peluri.

Adam Harveyn ABC:lle tekemässä raportissa (15.9.2016) siteerataan väitettyä entistä palkkamurhaajaa, joka kertoo kuuluneensa Duterten pormestarikaudella toimineeseen tapporyhmään.

Matobato (palkkamurhaaja) kertoi hiljattain Manilassa pidetyssä senaatin kuulemisessa: ”tapimme ihmisiä lähes päivittäin”, ja arvioi, että Duterten määräyksestä murhattiin noin 1 ihmistä.

Näyttää siis siltä, ettei armottomuus ole Dutertelle mikään uusi keino vallan varmistamisessa. Huumeiden käyttäjistä on vain sattunut tulemaan hänelle sopiva syntipukki, josta hän on onnistunut takomaan poliittista pääomaa.

KATOLISEN KIRKON KORVIAVIHLOVA HILJAISUUS

Filippiinien väkiluku on noin 100 miljoonaa, ja heistä 80% on katolilaisia. Maallistuneessa lännessä useimpien järjestäytyneiden uskontojen valta ja vaikutus ovat olleet jo pitkään laskussa.

Filippiineillä pudotus ei ole ollut yhtä raju. Silti messussa käynti on vähentynyt tasaisesti: huippulukemasta 64% nykyiseen arviolukuun 37%, Social Weather Stationsin tietojen mukaan (Helen Flores, The Philippine Star, 4/10/13).

Duterte suhtautuu monien diktaattorien tapaan varauksella katolisen kirkon vaikutusvaltaan; kirkolla oli ratkaiseva rooli Marcosin hallinnon kaatamisessa kolmekymmentä vuotta sitten sekä myöhemmin presidentti Joseph Estradan virkasyytteessä ja hänen syrjäyttämisessään vuonna 2001.

Hän on ollut kirkon äänekäs vastustaja, ja olennainen osa hänen “vahvan miehen” imagoaan on ajatus siitä, että hän on voittamaton eikä pelkää haastaa mitään instituutiota tai ketään yksittäistä ihmistä.

Alatyyliset heitot paavi Franciscuksesta herättivät kohua ja toivat runsaasti otsikoita, kun hän kutsui paavia “huoran pojaksi”.

Vaikka hän pyysi myöhemmin anteeksi, näkyvyys oli korvaamatonta ja koko kohu oli todennäköisesti suunniteltu. Oliko kyse taas ovelasta poliittisesta peliliikkeestä oman edun nimissä vai vain väärinymmärryksestä? Joka tapauksessa tämä on Duterte-päivän perustyötä.

Suurimmaksi osaksi kovan jätkän linja on toiminut, ja papisto on pysytellyt vaiti arviolta jo 3 600:sta poliisin tai vigilanttien tappamasta ihmisestä, joita on news.co.au:n (Marnie O’Neill, 11/10/16) mukaan epäilty huumeiden käytöstä ja/tai myynnistä.

PUHDISTUS

Kukaan ei tiedä tarkasti, kuinka moni Filippiineillä tapetaan nimenomaan huumeiden takia, sillä asianmukainen oikeusprosessi, oikeudenkäynnit ja aito oikeuden toteutuminen ovat nykyään harvassa.

Käytännössä kyse on avoimesta metsästyskaudesta, eikä ole vaikea kuvitella, että huumeisiin liittymättömiäkin murhia tehdään samaan aikaan, kun huumeidenkäyttäjiä “puhdistetaan”.

Papit pelkäävät puhua asiasta omalla nimellään, koska väkivaltaiset kostotoimet huumeidenkäyttäjien suojelusta ovat todellinen uhka. Mielipidemittaukset vahvistavat toistuvasti laajaa kansansuosiota “huumesodalle”, joten vaikuttaa siltä, että valtaosa väestöstä on niellyt tämän uuden, kauhean “lopullisen ratkaisun”.

Duterte sanoi sen itse hiljattain lehdistötilaisuudessa kotikaupungissaan Davaossa: “Hitler teurasti kolme miljoonaa juutalaista... täällä on kolme miljoonaa huumeriippuvaista. On. Tappaisin heidät mielihyvin.” Presidentti ei ainoastaan vähättele holokaustin mittakaavaa puolella, vaan vaikuttaa suorastaan psykopaatilta – ja vieläpä ylpeältä siitä.

UHKEPELI JA ASEET

Rahapelaaminen on toinen pahe, joka ei ole jäänyt Duterten huomiotta – ja hän on käytännössä ajanut koko pelialaa pois kaupungista.

Viime aikoina hän on kuitenkin poukkoillut sen kanssa, suljetaanko valtavia voittoja tuottava verkossa tapahtuva uhkapelaaminen kokonaan vai ei.

Hän saattaa vastustaa sitä, että filippiiniläiset omaksuvat tavan, mutta tuskin hän laajentaa puhdistusta niin pitkälle, että kuolemanpartiot ryntäisivät kasinon ovista sisään ja samalla romahduttaisivat turismin sivuosumana.

Perinteisemmässä “laki ja järjestys” -kampanjassa seuraava helppo kohde on laittomien ampuma-aseiden yleistymiseen puuttuminen.

Filippiineillä ampuma-aseiden omistusta koskevat tilastot ovat täysin epäluotettavia, koska aseenvalmistuksessa toimii eräänlainen “pienteollisuus” väärennettyjen pistoolien tuottamiseksi. Paikallinen suosikki on .45-kaliiperinen Colt 1911 -malli, jonka saa muutamalla sadalla dollarilla – ilman kysymyksiä.

Aseisiin pääsy vaikuttaa varsin rajoittamattomalta, ja Duterte on tästä varmasti tietoinen. Se on keskeinen tekijä, joka mahdollistaa hänen kansanmurhaavan suunnitelmansa toteuttamisen.

ELÄMÄÄ KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ

Kun seuraavan kerran otat kunnon hatkat lempikannabiksestasi tai hasiksestasi, käytä hetki ajatukseen Eanna Ó Cochláinia, 55, alun perin Corkista Irlannista.

Hän jäi kiinni erittäin epäilyttävissä olosuhteissa, kun hänen mukaansa lentokentällä jo vuonna 2013 hänen savukepakkauksestaan “löydettiin” väitetysti kannabiksen murusia – hän väittää, että ne lavastettiin hänen syykseen.

Nyt hän on vapaana takuita vastaan, mutta selkä maalitauluna. Pakeneminen ei onnistu, sillä hänen passinsa on Irish Timesin Marie O’Halleronin (9.10.2016) mukaan “uskotaan olevan kateissa”.

Hän on ajettu saaliiksi, ja hänen yllään roikkuu 12 vuoden vankeustuomio – kuten Ralph Steadman sanoisi: ”Ilman mitään hyvää syytä!”

Irlannin ulkoministerin Charlie Flanaganin pitäisi todella puuttua asiaan ja vaatia irlantilaisen kansalaisen välitöntä ja turvallista kotiuttamista. Yhtäkään EU-kansalaista ei pitäisi jättää yksin kohtaamaan tällaista tosielämän Mad Max -tilannetta.

Tämä on häviö-häviö-tilanne: joko hänet murhaavat aseistautuneet vaeltelevat jengit ennemmin – tai hänet murhaa myöhemmin Filippiinien ylikansoitettu, keskiaikainen vankilajärjestelmä.

Vähintä mitä voimme tehdä, on olla antamatta Charlien teeskennellä, ettei hän ole koskaan kuullut Eannasta. Ja Charlie pitää siitä, että hänelle twiitataan muistutuksia – tässä: @CharlieFlanagan

Miguel Antonio Ordoñez

Miguel Ordoñez on median ja viestinnän kandidaatti (AB), ja hänellä on takanaan jo 13 vuoden kirjoittajakokemus – eikä vauhti ole hidastumassa. Kannabikseen liittyviä aiheita hän on käsitellyt vuodesta 2017 lähtien. Jatkuva, huolellinen taustatyö sekä oma kokemus ovat kartuttaneet hänelle vahvan ja laaja-alaisen asiantuntemuksen aiheesta.

Lue koko esittely