8.7 out of 10 based on 78036 arvostelut
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Sieniannoslaskuri
Ohje
Yhdysvallat
5 min
10 eläintä, jotka rakastavat päihtyä
Ihmiset tykkäävät tulla pilveen – ja näköjään myös eläimet. Siinä missä me olemme jatkuvasti uusien nousujen perässä, moni eläin on oppinut hakemaan päihtymystä aivan yhtä taitavasti.
Norsut – alkoholi ja iboga
Norsut ovat erittäin älykkäitä ja sosiaalisesti monimutkaisia eläimiä. Ne surevat perheenjäsenen kuolemaa, kokevat tunteita ilosta masennukseen ja opettavat poikasiaan, jotta tieto siirtyy sukupolvelta toiselle. Tämä tarkoittaa myös sitä, että norsut voivat oppia, mikä saa ne päihtymään, nauttia vaikutuksesta ja opettaa saman käytöksen nuoremmilleen!
Norsut ovat oppineet, että ylikypsät ja käymistilassa olevat hedelmät – kuten marulapuun hedelmät – voivat saada ne humalaan. Ajatus hoipertelevista, sumuisessa humalassa vaeltavista norsuista saattaa huvittaa, mutta ilmiön väitetään pahentavan norsujen alkoholiongelmaa sekä Intiassa että Afrikassa.
Lisäksi norsut ovat älykkäitä ja ihmisten sekä norsujen kohtaamiset ovat lisääntyneet, joten ne ovat oppineet myös tämän: missä on ihmisiä, siellä on usein alkoholia. Pelottavaa on se, että norsut voivat olla humalassa arvaamattomia ja aggressiivisia. On raportoitu laumoista, jotka ovat kirjaimellisesti rynnänneet kyliin ja tuhonneet niitä humalaisen raivon vallassa etsiessään lisää viinaa.
Päihteiden osalta norsut ovat kehittäneet mieltymyksen myös iboga-kasviin, joka on voimakas hallusinogeeni. Ne syövät sitä saadakseen miellyttävän, tripin kaltaisen olotilan aina kun sitä sattuu löytymään – ja koska nuoret oppivat vanhoilta, siitä voi muodostua koko perheen ”yhteinen hetki”.
Mehiläiset – alkoholi
Käy ilmi, ettei työläismehiläisen arki ole pelkkää auringonpaistetta – kukapa olisi arvannut? Ja mihin ne turvautuvat keventääkseen taakkaa? No, alkoholiin tietenkin! Tutkijat ovat huomanneet, että mehiläisiä vetävät puoleensa käymisprosessissa olevien hedelmien ja sokerien makeat aromit. Laboratoriokokeissa on lisäksi havaittu, että jos tarjontaa on jatkuvasti, mehiläiset voivat kehittää alkoholiriippuvuuden.
Luonnossa niitä näyttää estävän vakavammilta ongelmilta lähinnä pesän paine: yhdyskunta on pidettävä ruokittuna… ja mahdollisesti myös järjestyksenvalvojat. Ei vitsi. Mehiläiset, joiden tehtävänä on normaalisti torjua pesään pyrkiviä tuholaisia, kuten ampiaisia, estävät myös humaltuneita yhdyskunnan jäseniä palaamasta sisään ennen kuin ne selviävät. Joidenkin raporttien mukaan ne voivat jopa pureskella toistuvien rikkojiensa jalat irti – se kyllä opettaa kerrasta.
Wallabit – oopiumi
Viime vuosina Australiasta on raportoitu yhä useammin, että wallabit rynnivät lääkekäyttöön kasvatettujen unikkopeltojen kimppuun. Australia tuottaa noin 50% maailman laillisesta unikosta/ooppiumista, jota käytetään lääkkeiden, kuten morfiinin ja muiden kipulääkkeiden, valmistuksessa. Nämä innokkaat pussieläimet ovat oppineet, ettei sato ole niille pelkkää ravintoa. Kertomusten mukaan wallabit ahmivat unikkoja vatsansa täyteen ja viettävät loppupäivän pomppien pitkin peltoa – ja samalla tallovat maahan kuvioita kuin ”peltokuvioita”, täysin sekaisin ja ”pilvessä”.
Hevoset – locoweed
Locoweed on Pohjois-Amerikassa esiintyvien rikkakasvien ryhmä. Hevosille se on keskushermostoon vaikuttava aine, johon ne voivat jäädä koukkuun. Surullista tässä kasvissa on kuitenkin se, että se on myös myrkyllinen. On raportoitu, että varsinkin ankarina talvikuukausina locoweed voi olla ainoa vihreä, joka kasvaa – jolloin tarhoihin jätetyillä hevosilla ei välttämättä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin syödä sitä.
Aluksi hevoset syövät sitä kuten mitä tahansa muutakin ravinnonlähdettä, mutta pian osa niistä alkaa hakeutua sen perään tarkoituksella. Locoweedin jatkuva syöminen voi tappaa hevosen muutamassa vuodessa, joten karjatilallisten on pidettävä tilannetta tarkasti silmällä. Myös ”vieroitus” voi olla riskialtis prosessi: kuten ihmisilläkin, vieroitusoireet voivat pahentaa käytöstä ja vointia selvästi. Siksi moni omistaja joutuu pitämään hevosta rauhoitettuna, kunnes aine on poistunut elimistöstä kokonaan.
Karhut – sienet ja lentopolttoaine
Vaikka yhdistelmä kuulostaa melko villiltä, nämä asiat eivät yleensä kulje käsi kädessä. Joidenkin kertomusten mukaan karhut ovat syöneet punakärpässientä (Amanita muscaria) päihtyäkseen – oletettavasti Pohjois-Amerikassa, jossa tätä sienilajia tavataan usein. Varmoja todisteita väitteiden tueksi on kuitenkin hyvin vähän.
Sen sijaan näyttöä löytyy Venäjältä: siellä karhujen on raportoitu päihtyvän lentopolttoaineesta. Kaukoidän Kronotskyn luonnonsuojelualueella karhut kuulemma haistavat tyhjiä kerosiini- ja bensiinikanistereita, joita suojelualueen työntekijät käyttävät helikoptereiden polttoaineena. Karhut ovat vain keksineet niille oman, “paremman” käyttötarkoituksen. Niiden on nähty vetävän kunnon henkäyksiä, kaivavan itselleen matalan kuopan ja käyvän sitten selälleen siihen raajat levällään – rauhoittuneessa, tokkuraisessa tilassa.
Isosarvilammas – huumaava jäkälä
Kanadan karussa, kivikkoisessa erämaassa elää poikkeuksellinen ja harvinainen jäkälälaji, jolla kerrotaan olevan voimakkaita psykedeelisiä vaikutuksia. Harvinaisuutensa vuoksi sitä on äärimmäisen vaikea löytää: sen sanotaan kasvavan jopa vuosikymmeniä, vaikka vain yhden ainoan kiven pinnalla. Silti vaikuttaa siltä, että vaiva kannattaa – alueen isosarvilampaat ovat valmiita ottamaan todellisia riskejä saadakseen sitä. Erikoisinta on, ettei jäkälä tarjoa niille käytännössä lainkaan ravintoarvoa; ne eivät etsi ruokaa, vaan jahtaavat pelkkää päihtymystä.
Poro – kärpässieni
Porot ovat sitkeitä eläimiä, jotka selviävät syömällä monenlaista kasvillisuutta. Yllättäen yksi niiden suosikeista on Amanita muscaria eli kärpässieni. Poro ei kuitenkaan pysty kunnolla metabolisoimaan sienen psykoaktiivisia yhdisteitä – ja juuri siksi pohjoisen shamaanit, jotka käyttivät sieniä henkisiin näkyihin, antoivat kärpässieniä poroille ja keräsivät myöhemmin niiden virtsan talteen myöhempää, psykedeeleihin liittyvää käyttöä varten. Kaiken lisäksi porot näyttävät jopa nauttivan kokemuksesta; tutkijoiden mukaan ne hakeutuvat aktiivisesti sienten luo pitääkseen itsensä vireinä ja tekemisen äärellä pitkien talvien aikana.
Kissat – kissanminttu
Kissanminttu on melko yleinen puutarhayrtti, mutta kissoille se tuntuu aiheuttavan suorastaan poikkeuksellisia vaikutuksia. Sen tuoksu laukaisee mielihyvän aaltoja, ja kissat saattavat tulla paikalle pitkienkin matkojen takaa päästäkseen loikoilemaan kasvuston sekaan – ne hierovat itseään kasviin, maistelevat sitä ja nuuhkivat sen kukkia ja lehtiä. Aluksi vaikutus näkyy usein leikkisyytenä: kissa innostuu, pomppii tavallista enemmän ja saattaa jopa jahdata olemattomia saaliita.
Kun yhdisteet alkavat vaikuttaa kunnolla, olo muuttuu kuitenkin selvästi… aistillisemmaksi. Syynä on se, että kissanmintun kemialliset yhdisteet muistuttavat paljon niitä, joita on kollikissan virtsassa sen merkatessa reviiriään. Erikoista on, että kissanminttu vaikuttaa molempiin sukupuoliin ja saa ne “tunnelmaan”, kun taas kollin virtsa vaikuttaa pääasiassa vain naaraisiin. Lopputuloksena sekä naaras- että uroskissat kieriskelevät selällään ja näyttävät siltä kuin olisivat todella “pilvessä”.
Kapusiiniapinat ja lemurit – hallusinogeeniset tuhatjalkaiset
Sekä Madagaskarin lemurit että Etelä-Amerikan kapusiiniapinat ovat oppineet, että tietyillä tuhatjalkaisilla on huumaavia ja jopa psykedeelisiä ominaisuuksia. Useat tuhatjalkaislajit erittävät itsepuolustukseksi myrkkyä, kun ne kokevat olonsa uhatuksi. Apinat ja lemurit ovat oivaltaneet, että hieromalla tätä eritettä turkkiinsa ne saavat karkotettua loisia – ja samalla vielä päihtyvät.
Mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi: tuhatjalkaisten erite sisältää myös syanidia. Siksi apinat ja lemurit ottavat erittäin suuren kuolemanriskin leikkiessään tuhatjalkaisten kanssa, mutta milloin pieni vaara on ketään estänyt?
Jaguaari – ayahuasca (Banisteriopsis caapi)
Jaguaari syö pienempien kissapetojen tavoin vihreää kasvillisuutta saadakseen aikaan oksennuksen ja puhdistaakseen ruoansulatuksensa. Mutta näyttää siltä, että tämä suurkissa löysi kasvin, joka tekee muutakin kuin vain “tyhjentää vatsan”: caapi-köynnös on jaguaarille samaa kuin kissanminttu kotikissalle – sitä tekee mieli yhä uudelleen. Sen vaikutuksesta eläin kieriskelee sademetsän pohjalla, aistit terävöityneinä ja pää sekaisin kuin psykedeelisellä matkalla.
Caapi-köynnös toimii MAOI-yhdisteenä, joka voimistaa kokemusta ja herkistää aistit. Suurina annoksina se voi aiheuttaa myös itsessään psykedeelisen kokemuksen. Ei siis ihme, että ayahuasca-perinteissä jaguaaria pidetään poikkeuksellisen merkittävänä eläimenä. Kerrotaan, että riittävän taidon myötä shamaani voi muuntautua jaguaariksi – voimaksi, jota moni tavoittelee.
